Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Klaus Lindgren kirjoitti:Vetehinen ei näemmä millään usko tosiasioita, vaan yrittää, edelleen ilman pienintäkään evidenssin häivää, väittää 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen papistoa suomenkieliseksi. Toistan nyt vielä kerran: tiedossa on, että papisto puhui äidinkielenään ruotsia.

Papisto osasi suomea. Sen olen kirjoittanut moneen kertaan ja olet ollut kanssani samaa mieltä. Papisto osasi myös ruotsia.

Millainen henkilö on ruotsinkielinen? Minusta olet vastannut miten määrittelet ruotsinkielisen.

Olet kertonut, että ruotsinkielinen kirjoittaa kirjeitä ruotsiksi ja seurustelee ruotsiksi. Tavallisen kansan kanssa ruotsinkielinen puhuu ja kirjoittaa suomea. Säätyläisyys merkitsee ruotsinkielisyyttä. Havaitset sen matrikkeleista. Jos isä on säätyläinen, on poika ruotsinkielinen.

Ruotsinkielinen papisto oppi mielestäsi suomen kyökeissä ja pihoilla. Oppimallaan kyökkisuomella papit saarnasivat, kirjoittivat ja hoitivat pitäjien hallintoa.

Ajatuksistasi voi olla montaa mieltä. Yksi näkökulma on, että ruotsinkielisyyden määritelmäsi tulisi kestää nykypäivään. Kestääkö?

Eivätköhän kaikki muut ole jo ymmärtäneet Lindgrenin pointit. Vetehisen on turha olettaakaan niitä ymmärtävän.

Suomen juutalaiset ovat hyvä esimerkki siitä, että ihmisellä on monta identiteettiä, joista kielellinen identiteetti voi olla sivuseikka. Heille kielenvaihto on ollut helpompaa kuin uskonnon vaihto. Ensin useimmat muuttuivat venäjän- tai jiddisinkielisistä ruotsinkielisiksi ja sitten suomenkielisiksi:

http://agricola.utu.fi/tietosanomat/luo ... /juuta.php

1920- ja 30-luvulla Suomessa oli noin kaksi tuhatta juutalaista, mikä johtui Venäjältä pakenevien juutalaisten muutosta pois kotimaastaan useimmiten matkalla kohti Yhdysvaltoja. Valtaosa näistä muuttajista, kuten jo aiemmin tulleistakin puhuivat venäjää tai jiddisiä eli juutalaissaksaa. Siitä kielellinen assimiloituminen kulki ruotsin kautta suomeen. Koulu ja hallinto oli 30-luvulla lain muutoksen vaikutuksesta muutettava suomenkieliseksi, vaikka valtaosa juutalaisista oli edelleen ruotsinkielisiä. Jiddis, joka ennen oli perheen ja juutalisen yhteisön käyttämä kieli, on nykyisin vain vanhimpien keskuudessa tunnettu kieli. Jiddisiä on kuitenkin pidetty "hengissä" esimerkiksi käytäen sitä synagogassa, jossa pääkieli on kuitenkin heprea (Juutalaisuus Helsingissä 1986, 15). Kielellä on ollut myös suuri vaikutus juutalaisten identiteettiin jota on kuvattu kaksois-, jopa kolmoisidentiteetiksi. Tähän kuuluu sekä samaistuminen suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, että oman uskonnon säilyttäminen.

Olen kuullut näinkin viisaan lausunnon että ihminen on sen kielinen, millä kielellä hän ajattelee ja kirjoittaa kauppalistan. Eli moni joka muuttaa ulkomaille ja asuu siellä pitkään, alkaa ajattelemaan jo sillä kielellä, ja tämä tarkoittaa että ihminen on silloin sen-maan-kielinen.. Tiedä sitten pitääkö kutinsa tälläinen..