Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

MM kirjoitti: Lisäksi tuossa gradussa mainitaan, että peräti 43 % maansaantiin oikeutetuista siirtolaisista luopui tarjotusta mahdollisuudesta ja siiryi muihin ammatteihin.

Tämä saattoi tulevaisuuden perspektiivistä katsoen olla ihan viisasta.

Emma-Liisa kirjoitti:

MM kirjoitti: Lisäksi tuossa gradussa mainitaan, että peräti 43 % maansaantiin oikeutetuista siirtolaisista luopui tarjotusta mahdollisuudesta ja siiryi muihin ammatteihin.

Tämä saattoi tulevaisuuden perspektiivistä katsoen olla ihan viisasta.

Totta. Sotakorvausten sekä sodassa kaatuneiden ja haavoittuneiden työvoimasta poistuneiden ansiosta ammatinvaihtoon oli myös hyvät mahdollisuudet.

ekyto kirjoitti:Ei kyse ole mistään alistumisesta, vaan siitä, että muut paitsi teikäläinen osaavat jättää tuollaiset yleisönosastojen "koiranpaska"-kirjoittelut omaan arvoonsa (arvottomuuteensa), eivätkä vaivaa päätään moisella. Alistumista olisi se, jos pääkaupunki tuon vuoksi siirrettäisiin Tampereelle.

Kirjoitus ei tietenkään ollut vain kirjoittajan ajatus vaan sen on hyväksynyt julkaistavaksi Huvudstadsbladetin toimitus ja lisäksi osa lukijoista saattaa omaksua kirjoituksessa esitetyt mielipiteet. Jos kukaan ei sano vastaan, niin on se aika alistumista, vaikka sen tekisikin hiljaisena hissukkana. Tiedän kuitenkin, että kirjoitusta on käsitelty muistaakseni YLE:n ruotsinkielisen kanavan sivustolla ja ulkomuistin perusteella enemmistö kirjoittajista oli vastaan, mutta he olivat ruotsinkielisiä, ainakin kirjoittivat ruotsiksi, mutta suomeksi en ole nähnyt missään mitään vastaanpanemista.

43 prosenttia tuntuu todella isolta luvulta.

http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN ... 090011.pdf

Viitteenä sille on HS:n ent. päätoimittajan gradu vuodelta 1969.

Sitä ei liene ehkä silti syytä epäillä. Maanhankintalaki koski myös kaupunkeja. Karjalan kaupunkiväestöhän pyrittiin sijoittamaan kaupunkeihin, eikä suinkaan viljelemään maata. Evakot ja rintamamiehet menevät usein keskustelussa sekaisin ja käsittääkseni maata saivat samoin perustein muutkin kuin pakolaiset.

Peter Tikka kirjoitti:Ehkäpä syy puuttuviin krokotiilin kyyneliisi kun luit mainitsemaasi "Hufvudstadsbladet'in kiihotuskirjoitusta karjalaisten asuttamista vastaan vuodelta 1940" oli, ettei tuota kirjoitusta, (sen, jonka Pentti Oinonen luki ja jonka lukemisen kuullessaan Astrid Thors puhkesi kyneliin) ollut suinkaan julkaistu Hbl:ssa (vaan Svensk Vakt-nimisessä lehdessä). http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo ... %A4/365984

Svensk Vakt eli ruotsalaisvahti on minulle tuntematon lehti, mutta se voi tietysti olla sinulle Petsku tuttu lehti. Se että jutun kirjoittaja olisi ollut Astrid Thorsin kielitieteilijäisä on oikeastaan huhu, jonka olen kuullut tai lukenut jostakin ja joka saattaisi selittää miksi Astrid itki, mutta huhu voi olla vääräkin ja ehkä tuo Svensk Vakt on myös väärä, koska ainakin Oinonen kertoi lukeneensa Huvudstadsbladetin juttua.

Klaus Lindgren kirjoitti:Tuo täytynee käsittää syytökseksi rasismista. Muuan fiktiivinen henkilö Don Quijote hyökkäsi aikoinaan kohti laumaa hirmuisia noitia, vaikka uskollinen palvelijansa Sancho Panza yritti selittää hänelle, että ne olivat vain tuulimyllyjä.

En oikein usko, että olisit rasisti, mutta tapasi ilmaista ajatuksiasi vaikuttavat siltä, ettet ole miettinyt asioita loppuun saakka, koska tunnut asettavan suomen ruotsalaiset jotenkin eri asemaan kuin kaikki muut kuviteltujen tai todellisten syntymäominaisuuksien vuoksi, joka on rasismin ilmentymä.

Arvelen että saatan tietää syynkin. Suomessa on toitotettu iät ja ajat sitä, että suomi ja ruotsi olisivat tasa-arvoisia kansalliskieliä, jonka vuoksi on syntynyt käsitys kielten tasa-arvosta, joka johtaa aivan väärille urille, koska kielet eivät ole tasa-arvoisia, vaan tasa-arvosta puhuttaessa puhutaan ihmisten välisestä tasa-arvosta eikä kielten. Siis muualla kuin Suomessa.

Tarinaasi verrannollisesti minä Sancho Panchana kirjoitan, ettei ruotsi ole oikeasti tasa-arvoinen suomen kanssa, koska ruotsi on pikkuriikkinen vähemmistökieli ja suomi on enemmistökieli ja moni Don Quijote sanoo, että on se, koska laki määrää, mutta laki on se tuulimylly, joka ei vastaa todellisuutta.

Vetehinen kirjoitti:

ekyto kirjoitti:Ei kyse ole mistään alistumisesta, vaan siitä, että muut paitsi teikäläinen osaavat jättää tuollaiset yleisönosastojen "koiranpaska"-kirjoittelut omaan arvoonsa (arvottomuuteensa), eivätkä vaivaa päätään moisella. Alistumista olisi se, jos pääkaupunki tuon vuoksi siirrettäisiin Tampereelle.

Kirjoitus ei tietenkään ollut vain kirjoittajan ajatus vaan sen on hyväksynyt julkaistavaksi Huvudstadsbladetin toimitus ja lisäksi osa lukijoista saattaa omaksua kirjoituksessa esitetyt mielipiteet. Jos kukaan ei sano vastaan, niin on se aika alistumista, vaikka sen tekisikin hiljaisena hissukkana. Tiedän kuitenkin, että kirjoitusta on käsitelty muistaakseni YLE:n ruotsinkielisen kanavan sivustolla ja ulkomuistin perusteella enemmistö kirjoittajista oli vastaan, mutta he olivat ruotsinkielisiä, ainakin kirjoittivat ruotsiksi, mutta suomeksi en ole nähnyt missään mitään vastaanpanemista.

Mitä vastaanpanemista siinä on, kun ei tuota mieltä olevalla ole mitään keinoja toteuttaa asiaa? Ajanhukkaa, jos alkaisi olematonta vastaan panemaan.

Ja mitä sitten, vaikka Huvudstadsbladetin toimitus olisi hyväksynyt sen julkaistavaksi? Ovathan tämänkin palstan ylläpitäjät antaneet sinunkin ilmaista ajatuksiasi, vaikka eivät sinun kanssasi välttämättä samaa mieltä olisikaan. Oletko sananvapauden rajoittamisen kannalla?

ekyto kirjoitti:Ja mitä sitten, vaikka Huvudstadsbladetin toimitus olisi hyväksynyt sen julkaistavaksi?

Meillähän on näitä tapauksia, joissa humalainen on sanonut jotain pahaa bussissa tai raitiovaunussa afrikkalaiselle tai suomen ruotsalaiselle, jota pidetään osoituksena rasismista, mutta kun suomen ruotsalainen lehti kirjoittaa palstallaan avoimen avoimen hyökkäävästi kansanryhmää suomalaisia vastaan, alistutaan ja ollaan hissukseen kuin mitään ei oliskaan.

Vetehinen kirjoitti: ... mutta huhu voi olla vääräkin ja ehkä tuo Svensk Vakt on myös väärä...

Ei ole. Se mainittu sitaatti oli Svensk Vakt -lehdestä.

Tässä vaiheessa muuten Vetehinen alkaa oikeasti näyttää siltä, että hän sekoittaa asioita tahallaan, tai sitten on muuten vain typerä. Tuo asia on nimittäin mainittu jopa siinä täällä mainostetussa ja Vetehisen itsensäkin lueskelemassa "Itämaasta itsenäisyyteen" -propagandateoksessa. Siellä on sivulla 68 jopa digitoitu kuva tuosta lehdestä.

Vetehinen kirjoitti: koska ainakin Oinonen kertoi lukeneensa Huvudstadsbladetin juttua.

Näinhän kansanedustaja Oinonen tosiaan sanoi. Hän joko valehteli tai töppäsi. Saa valita. Vetehinen toistelee täällä Oinosen tekemää virhettä, ja vihjailee vielä, että "ehkä tuo Svensk Vakt on myös väärä". On hankala sanoa, onko kyseessä laiskuus, typeryys vai harkittu epärehellisyys.

Tuossa pamfletissa on sentään aivan oikein mainittu, missä lehdessä se teksti tosiasiassa vuonna 1940 julkaistiin. Sen sijaan siellä ei huomauteta siitä, että arvostettu kansanedustaja ja Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajien kunnioitettu puoluetoveri Pentti Oinonen väitti erheellisesti sen tulleen julkaistuksi HBL:n sivuilla.

Virhe on samaa luokkaa, kuin jos siteeraisi jotain "Tapparamies"- tai "Siniristi" -lehtien juutalaisvastaista juttua ja väittäisi, että se oli painettu Hesarissa.



Best,

J. J.

Sallittanee tarkennus vähän ohi keskustelun kärjen, kun tulin lainaneeksi tarkistamatta "Itämaasta itsenäisyyteen" -julkaisun lukua (50000 ha) maanhankintalain mukaisena pellonraivausalana. Se on hieman epätarkka, kun Jukka-Pekka Pietiläisen kirjoittama maataloushallinnon 100-vuotishistoria kertoo luvuksi 150 000 ha. Valmista peltoa lunastettiin 60 000 ha.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa menetetty peltoala 280 000 ha.

Samainen kirja kertoo sanallisesti, että suuri osa maansaantiin oikeutetuista luopui tilan perustamisesta ja suuntautui kaupunkeihin, joihin syntyi kokonaisia kaupunginosia lain perusteella muodostetuille tonteille. Laki mahdollisti myös kerrostalohuoneistojen hankkimisen.

Vetehinen kirjoitti:Arvelen että saatan tietää syynkin. Suomessa on toitotettu iät ja ajat sitä, että suomi ja ruotsi olisivat tasa-arvoisia kansalliskieliä, jonka vuoksi on syntynyt käsitys kielten tasa-arvosta, joka johtaa aivan väärille urille, koska kielet eivät ole tasa-arvoisia, vaan tasa-arvosta puhuttaessa puhutaan ihmisten välisestä tasa-arvosta eikä kielten. Siis muualla kuin Suomessa.

Tarinaasi verrannollisesti minä Sancho Panchana kirjoitan, ettei ruotsi ole oikeasti tasa-arvoinen suomen kanssa, koska ruotsi on pikkuriikkinen vähemmistökieli ja suomi on enemmistökieli ja moni Don Quijote sanoo, että on se, koska laki määrää, mutta laki on se tuulimylly, joka ei vastaa todellisuutta.

Onko siis nyt niin, että mielestäsi ruotsin kielen ei pitäisi olla sen nykyisessä asemassa, eli muodollisesti tasa-arvoinen suomen kanssa? Pitäisikö sen siis olla vähemmistökielen asemassa?

Niin, se mikä oli tarinassa totta ja todellisuutta oli se tuulimylly. Henkilö, joka näkee ruotsinkielisten sortavan suomenkielisiä ja RKP:n olevan rasistinen puolue, ei tosiaankaan näe tuulimyllyä, vaan lauman ilkeitä noitia.

Vetehinen kirjoitti: Arvelen että saatan tietää syynkin. Suomessa on toitotettu iät ja ajat sitä, että suomi ja ruotsi olisivat tasa-arvoisia kansalliskieliä, jonka vuoksi on syntynyt käsitys kielten tasa-arvosta, joka johtaa aivan väärille urille, koska kielet eivät ole tasa-arvoisia, vaan tasa-arvosta puhuttaessa puhutaan ihmisten välisestä tasa-arvosta eikä kielten. Siis muualla kuin Suomessa.

Ja mitenkähän se ihmisten tasa-arvo toteutuu, jos joku saa käyttää äidinkieltään viranomaisten kanssa asioidessaan ja joku toinen ei?

MM kirjoitti:Jukka-Pekka Pietiläisen kirjoittama maataloushallinnon 100-vuotishistoria kertoo luvuksi 150 000 ha. Valmista peltoa lunastettiin 60 000 ha.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa menetetty peltoala 280 000 ha.

Samainen kirja kertoo sanallisesti, että suuri osa maansaantiin oikeutetuista luopui tilan perustamisesta ja suuntautui kaupunkeihin, joihin syntyi kokonaisia kaupunginosia lain perusteella muodostetuille tonteille. Laki mahdollisti myös kerrostalohuoneistojen hankkimisen.

Siten asutuslaeilla on ollut vähintään yhtä paljon merkitystä Suomen nopealle urbanisaatiokehitykselle, jonka alkupisteenä on yleensä pidetty 1950-60-lukua. Kuntarajat voivat vaikuttaa tilastoissa. 1940-luvun lopullahan Helsinkiin liitettiin paljon alueita. Käytännössä niistä monet olivat vielä 1900-luvun alussa olleet ruotsinkielisiä maaseutuyhdyskuntia.

Luovutetut alueethan eivät olleet mitään merkittäviä viljantuotantoalueita. Kannaksen asukkaista iso osa oli asunut kaupunkimaisissa yhdyskunnissa varsinkin entisellä huvila-alueella ja radan varressa tai hankkinut osan elannostaan metsäteollisuudesta tai siihen liittyvistä elinkeinoista.

Klaus Lindgren kirjoitti:Onko siis nyt niin, että mielestäsi ruotsin kielen ei pitäisi olla sen nykyisessä asemassa, eli muodollisesti tasa-arvoinen suomen kanssa? Pitäisikö sen siis olla vähemmistökielen asemassa?

Ruotsin osaajia on vähän ja heistäkin suurin osa osaa suomea erittäinen hyvin ja luultavasti vain ruotsia osaavia tai sellaisia, joilla on vaikeuksia suomen osaamisessa, on ehkä noin 1 % väestöstä jolloin 1 %:n ja 99 %:n ero on aivan liian suuri, että se 1 %:n kieli voisi olla mitenkään toimia todellisuudessa saman arvoisena kielenä sen 99 %:n kielen kanssa.

Ruotsi on selvääkin selvempi vähemmistökieli ja sen laillisen aseman on tietenkin kuvattava todellisuutta eikä niin, että monilla positiivisen syrjinnän laiella pyritään pönkittämään don quijotemaisesti kaksikielisyyden tuulimyllyä.

Emma-Liisa kirjoitti:Ja mitenkähän se ihmisten tasa-arvo toteutuu, jos joku saa käyttää äidinkieltään viranomaisten kanssa asioidessaan ja joku toinen ei?

Äidinkieli on hiukan ongelmallinen termi toisaalta siksi, sillä betonoidaan rekisterimerkintää, joka ei todellisuudessa kerro kielen osaamisesta mitään ja yhtenä esimerkkinä olkoot kaikki petertikat, jotka osaavat vallan mainiosti, ehkä jopa paremmin suomea kuin ruotsia, vaikka ruotsi saattaa olla rekisteröity äidinkieli.

Perustuslaissa ei puhuta äidinkielestä vaan omasta kielestä ja henkilön oma kieli on se, mitä hän osaa, joka voi olla ja luultavasti useimmiten onkin eri kuin rekisterimerkintä osoittaa.

Mielenkiintoinen seikka on, että 1800-luvulla oli vallalla sellainen ajatus, että suomi on säätyläistön äidinkieli myös niiden osalta, jotka eivät osanneet suomea lainkaan tai vain heikosti. Perustana tälle ajatukselle taisi olla se, että henkilöt olivat menettäneet hallinnossa alkuperäisen äidinkielensä. Irlannissa iirin asema lienee yritystä pitää yllä vanhaa englannin hallinnossa menetettyä iirin kieltä.