Petrus Forsskål
Lähetetty: 11.01.08 11:48
Muistutettuna, oheistan Agricolan lukijoille koosteen Petrus Forsskålin elämää ja saavutuksia koskevasta aiemmasta kirjeenvaihdostani.
Koska yhteenveto käsittää vain oman panokseni asiasta käydystä laajemmasta keskustelusta, pahoittelen jutun “otteenomaisuutta”.
"D. 21. begaf jag mig på färd till Taees igen. Helgen firades nu i denna trackt. Därföre voro alla Caffehus toma eller slutne, och alla vägar utan resande; om ej några Judar, som ärnade till Sanaa. Ingen Musulman begifver sig nu på resa. Jag tog omväg till berget Dahm och byn Saleha vid berget Sabr; ett stycke från en fordom vigtig stad Thoobat, nu allenast fåå hus. Folket klagade öfver armod af förödelse genom gräshoppor. Hela Sourak resan gaf mig endast fyra nya örter. Vid solens nedgång lossades de 4. canoner som hela fästningen i Taees äger. Det var signal till början af högtiden; och soldaterne sköto med musqueter hela natten, intill morgonen."
(P. 21 lähdin jälleen matkaan kohti Taeesia (Taizz). Näillä seuduin vietetään pyhää. Siksi kaikki kahvihuoneet olivat tyhjillään ja suljettuina ja kaikki tiet matkustajatta, paitsi muutamaa juutalaista, jotka taivalsivat Sanaan. Kukaan Musulmaani ei ole liikkeellä nyt. Otin kiertotien Dahm-vuorelle ja Salehan kylään Sabr-vuoren kautta, kappaleenmatkan päässä muinoin tärkeästä Thoobatin kaupungista, joka nyt on lähes autio. Väki valitti heinäsirkkojen tuomasta tuhosta ja köyhyydestä. Koko Sourakin-matka tuotti vain neljä uutta yrttiä (kokoelmiini). Auringon laskiessa laukaistiin Taeesin linnoituksen kaikki neljä tykkiä. Se oli merkki juhlan alulle ja sotilaat ampuivat musketeillaan yli yön, aamutunteihin asti.).
Nämä ovat Petrus Forsskålin viimeiset päiväkirjamerkinnät. Hän kuoli läheisessä Jerimissä 11.6.1763 vain 31-vuotiaana.
Maailmalla Petrus Forsskål tunnetaan ruotsalaisena, syntyihän hän jo vuonna 1732 silloiseen Ruotsin valtakuntaan kuluuneessa Helsingissä suomenruotsalaiseen perheeseen. Suvun juuret ovat kuitenkin Pernajan pitäjässä itäisellä Uudellamaalla. Petruksen ilmiömäistä lahjakkuutta kuvaa se, että hänet jo 24-vuotiaana valittiin Saksan Tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi. Julkaistuaan omalla kustannuksellaan Ruotsissa 23.11.1759 vallankumouksellisen "Tankar om borgerliga friheten"-pamfletin, hän joutui maastakarkoitetuksi ja ajautui näin Tanskan kuninkaan palvelukseen. Tämä "kansalaisoikeusjulistus" onkin ainoa Suomessa julkaistu Forsskålin teos. Se ilmestyi Torsten Steinbyn toimittamana privaattipainoksena Hufvudstadsbladetin 200-vuotisjuhlien yhteydessä ja kuuluu kokoelmiini täällä Riadissa.
Kuninkaallisen retkikunnan virallinen tehtävä oli kartoittaa Arabia Felixin flora & fauna, mutta majesteetin perimmäisenä toiveena oli saada tietää vastaus sille, miksi seutua kutsuttiin "Onnelliseksi Arabiaksi"? Petrus Forsskål, Suomessa syntynyt, on tässä viimeisessä viestissään, päiväkirjansa päätteeksi osunut keskelle paastokuukautta (Ramadan), jonka aikana oikeauskoiset eivät nauti ruokaa, tai juomaa auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Tiet ovat tyhjät, vain juutalaiset matkustavat. Paasto päättyy vielä tänäänkin Arabian kaupungeissa antiikkikanuunojen jylinään.Sitten alkavat juhlat, pöydät notkuvat maan antimista…
Yli kaksisataa vuotta Petrus Forsskålin kuoleman jälkeen olen ollut tilaisuudessa viettämään useita vuosia (1979-1981) Khamis Mushayt-nimisessä asirilaisessa markkinakaupungissa ja tutustunut läheisesti niillä vuorilla ja laaksoissa asuvan Al Qahtani-heimon tapoihin. Heidän elämänmuotonsa ei juuri lainkaan ole muuttunut Forsskålin ajoista. Miehet koristavata päänsä kukkaseppelein, ja värjäävät silmänsä dramaattisesti kohlilla. He paimentavat karjaansa laaksoissa ja vuorten rinteillä, joilla säännöllisen sateen seurauksena kasvaa trooppisia hedelmiä, viileimillä terasseilla banaani ja nyttemmin harvinainen kahvi.
Vuosina 1984-1988 suoritin lukuisia matkoja Abu-Arishin piirikuntaan, joka on Forsskålin "Onnellisen Arabian" ydinaluetta.Erityisesti miellyin Bani Malik-ryhmään kuuluvaan Fayfan kekomaiseen vuoreen, jonka korkeimmalla huipulla seisoo paikallisen emiirin palatsi. Paluu paratiisin spiraalimaisilta sykkyräteiltä kuumankostealle rantatasangolle ja "sivistyksen" pariin oli kerta kerralta vaikeampaa. Arabia Felix on edelleen olemassa ja houkuttelee matkaajaa kuten Petruksenkin aikoina!
---
Joskus erämaatasivuavaa autostradaa ajaessani on suorastan pakko siirtyä paikallisliikenteen kaistoille ja lopulta pysähtyä seuraamaan aavikolla juoksevia valkeita salukilaumoja. Nuo erämaan kauniit ja elegantit, mutta niin vieroksutut ja jopa pelätyt eläimet näyttävät kisailevan paratiisimaisessa rauhassa, täysin onnellisina niukasta & ankarasta elinympäristöstään huolimatta.
Ilon aihe? Vapaus!
Kuinka montaa kertaa illallispaikaan ajaessamme lopullinen päämäärämme on eri kuin lähtiessä? Yup! Se vaihtuu vähintään kolmasti, liikennevaloista riippuen, pelkästään siitä syystä, että kumppanini, "vapaanasyntynyt" , noudattaa aina viimeisintä vaistoaan, eikä koskaan ennaltasuunniteltua.
Mietin mitä Petrus "tankar om borgerliga friheten-pamfletin" – laatija, Arabiaan adoptoitu ja tänne haudattu – olisi lopultakaan kertonut majesteetille - totuudenko, vaiko vain konkreettisimman osan siitä? Sillä majesteetin käsityskyky oli toki rajallinen.
Se "konkreettinen" osa "onnesta", jonka majesteetti todennäköisesti olisi saanut tarkasteltavakseen tuliaisina olisi ollut ikivihreä oksa matalasta pensaskasvista, jonka Petrus oli löytänyt "Onnellisen Arabian" vuoristosta. Kenties majesteetti olisi saanut muutaman lehden mutusteltavakseenkin. Paikalliset Arabia Felixissä kutsuivat kasvia silloin nimellä qat. Petrus latinalaisti nimen muotoon catha ja sille, merkityksellisesti jatkon "edulis" (syöty). On näin mitä ilmeisintä, että hän oli täysin tietoinen kasvin miedosti stimuloivasta vaikutuksesta, vaikkei hän oireellisesti jälkiseurauksia päiväkirjoissaan kuvaakaan.
Catha edulis, jolle siis suomalainen tiedemies antoi "virallisen nimen", on nyttemmin syrjäyttänyt kokonaan kahvin "Onnellisen Arabian" vuoriterasseilla. Koska kahvi oli alueen tärkein vientituote ja qat kulutetaan lähes täysin omassa käytössä, on seurauksena ollut väestön köyhtyminen. "Onnesta" on liiallisen mieltymyksen ja käytön seurauksena tullut "onnettomuus". Qatha edulista mutustelevat vuorilla nykyään lähes kaikki kynnelle kykenevät lapsista vanhuksiin. Kohtuullisen "onnen" tavoittamiseen tarvitaan pieni keollinen tuoreita terälehtiä, monimiljoonaisen kansa kulutukseen valtaisat määrät. Eipä siis ihme, että kahvi (qahwa) on lähes historiallinen harvinaisuus Mokan (Mocha) takaisilla vuorilla tänään.
Petruksen varhaisesta kuolemasta johtuen "viesti" ei koskaan tavoittanut majesteettia ja "catha edulis" pysyy edelleen lähes tuntemattomana Pohjoismaissa.
Mutta tämä on vain osaselitys "onnelle", "trikki", jonka majesteettikin olisi tyydytyksellä hahmottanut. Se abstraktimpi osa on mahdotonta sovittaa länsimaiseen ajatusmaailmaan ja jääköön siis Orientin omaksi.
Petrus Forsskal ei avioitunut, eika siittänyt lapsia; hänen perintönsä on muunmuotoinen. Forsskål-geeniperimä Suomessa jatkuu Forsskåhl-suvun jälkeläisissä, joita edelleenkin löytyy mm. suvun synnyinkehdossa itäisellä Uudellamaalla.
--
Pitäisin suunnittelemani Jerimin-expeditionin onnistumismahdollisuuksia sangen lupaavina Petruksen kuolinpaikan osalta, sillä Carsten Niebuhr, Forsskålin tutkijatoveri, on jättänyt meille siitä oivan vinkin piirroksen muodossa, joka on liitetty hänen omiin päiväkirjoihinsa. Siinä Niebuhr on detaljoidusti hahmottanut Petruksen kuolinhuoneen ikkunasta avautuvan maiseman.
Näemme kuvassa Jerimin takaiset vuoret ja kaupungin keskellä kohoavan kukkulan jonka harjalla kohoaa todennäköisimmin "Cadin" residenssi. Rakennukset ruuduttavat vuorenrinnettä symmetrisesti, kuin pyramidin peruslohkareet. Oikealla, tasangolla on kaupungin moskeja ja aivan Forsskålin kuolinhuoneen ikkunan alla aidattu rukouskenttä, joita täällä Arabiassa vielä nykyisinkin käytetään mm. saderukouksiin. Koska vanhempi rakennuskanta Arabia Felixissä on lähes kokonaan kivestä ja erittäin hyvin säilynyttä, on mitä todennäköisintä, että osumme oikeaan osoitteeseen.
Hautapaikan etsiminen onkin sitten visaisempi operaatio. Siinäkin Carsten Niebuhrin jälkeenjääneet päiväkirjat voisivat olla apuna. Hän kertoo Petruksen kuolemasta seuraavasti:
Quote:
Jerimiin saapumisemme ensimmäisenä päivänä herra Forskalin sairaus näytti hellittävän, mutta palasi sitten sellaisella voimalla,että jouduimme epätoivoon hänen selvitymisestään. Heinäkuun 10. päivän iltana hän vajosi horrokseen, joka jatkui hänen kuolemaansa asti seuraavana aamuna. Olimme kaikki täysin masentuneita hänen menetyksestään. Kasvitieteellisten tutkimustensa ansiosta hän oli meistä se, joka parhaiten oppi arabian kielen ja sen eri murteet. Väsymys, tai epämukavuus ei koskaan lannistanut häntä. Hän kykeni vaivatta sopeutumaan matkustusmaansa kansantapoihin, jota avua ilman kukaan ei voi onnistuneesti vaeltaa näillä tienoin. Hän todella oli Luojan valitsema tälle retkikunnalle ja sen päämäärille.
Velvollisuutemme oli ilmoittaa matkakumppanimme kuolemasta viranomaisille. Tässätarkoituksessa lähetimme Taeesin Dolan (kuvernöörin) palvelijan takaisin isäntänsä & Jerimin Cadin puheille. Jälkimmäinen ohjasi meidät kohteliaasti erään arabin luokse, joka voisi myydä meille maapalan poismenneen ystävämme hautaamiseksi. Kauppa jonka teimme tämän henkilön kanssa ei toteutunut, sillä paikka sijaitsi lähellä kastelukanavia ja niittyjenomistaja oli uhannut arabiamme laillisisilla seurauksilla, jos vesi turmeltuisi (lakkaisi ravitsemasta niittyä) kristityn ruumiin tähden.
Dola ilmaisi sitten halunsa neuvotella kanssamme. Hän ilmoitti minulle, että kuvernöörin ominaisuudessa hänellä oli oikeus kaikkien niiden juutalaisten ja banialaisten henkilökohtaisiin tavaroihin, jotka kuolivat hänen hallintoalueensa rajojen sisällä. Kerroin hänelle, ettei poismennyt ollut juutalainen eikä bamialainen, vaan eurooppalainen ja ettei Mokan Dolalla ollut mitään vaateita siellä aiemmin kuolleen matkakumppanini omaisuuteen. Dolan poika puuttui puheeseen ja selvitti, että hänen isänsä odotti saavansa ainakin kohtuullisen lahjan. Ilmoitin hänelle, ettei eurooppalaisten tapoihin kuulunut antaa mitään ilman kirjallista kuittia ja että harkitsisimme kyllä, mitä voisimme tehdä, jos saisimme selvityksen vaateista mustaa valkoisella. Tämän jälkeen Dola, joka oli tietoinen Sanaan suuntautuvasta matkastamme ja todennäköisesti pelkäsi mahdollisia valituksiamme hänestä, jätti meidät rauhaan.
Suurin vaikeutemme oli nyt löytää ruumiinkantajat hautapaikalle, vaikkakin lupasimme runsaan korvauksen palveluksesta. Viimein onnistuimme palkkaamaan kuusi paarimiestä toimeensa keskiyöllä. He toimittivat asiansa, mutta juosten ja piiloitellen itseään koko matkan niin hyvin kuin taisivat, sillä niin suuri oli inho ja stigma kristittyynkajoamisessa.
Päätimme haudata kuolleen ystävämme arkussa, mutta olisi toki ollut parempi noudattaa paikallista tapaa ja peitellä hänet yksinkertaisesti käärinliinoissaan. Arkku sai paikalliset epäilemään, että eurooppalaisten tapoihin kuului haudata vainajansa rikkauksineen. Sanassa kuulimme, että herra Forskalin ruumis oli kaivettu ylös yöllä ja että arkku oli avattu ja käärinliinoihin kajottu. Kuvernööri oli velvoittanut juutalaiset uudelleenhautaukseen ja jättänyt heille työstään palkkioksi arkun.
(Niebuhr, Travels through Arabia and Other Countries in the East. Volume I.Section XIII)
Unquote:
Ylläolevan perusteella on tuskin mahdollista paikallistaa Petruksen viimeistä leposijaa, eikä sillä sinänsä ole kovin suurta merkitystä. Itselleni riittää nähdä Jerim. Toki toiveenani on löytää ainakin se kivitalo, jossa maanmiehemme kuoli liki neljännesvuosista sitten. Kenties jonain päivänä sen seinään kiinnitettään muistolaatta, jossa todetaan tarpeellisilla kielillä
seuraavaa:
"Tässä rakennuksessa kuoli ja läheisyydessä lepää Petrus Forsskål (11.1.1732-11.7.1763), Suomessa syntynyt, Ruotsin kansalainen ja Kuninkaallisen Tanskalaisen Retkikunnan jäsen, Flora Aegyptiaco Arabican kokoaja."
Ja sitten Andante Festivo!
Juhani Pesu
Villa Abdul Salam
Koska yhteenveto käsittää vain oman panokseni asiasta käydystä laajemmasta keskustelusta, pahoittelen jutun “otteenomaisuutta”.
"D. 21. begaf jag mig på färd till Taees igen. Helgen firades nu i denna trackt. Därföre voro alla Caffehus toma eller slutne, och alla vägar utan resande; om ej några Judar, som ärnade till Sanaa. Ingen Musulman begifver sig nu på resa. Jag tog omväg till berget Dahm och byn Saleha vid berget Sabr; ett stycke från en fordom vigtig stad Thoobat, nu allenast fåå hus. Folket klagade öfver armod af förödelse genom gräshoppor. Hela Sourak resan gaf mig endast fyra nya örter. Vid solens nedgång lossades de 4. canoner som hela fästningen i Taees äger. Det var signal till början af högtiden; och soldaterne sköto med musqueter hela natten, intill morgonen."
(P. 21 lähdin jälleen matkaan kohti Taeesia (Taizz). Näillä seuduin vietetään pyhää. Siksi kaikki kahvihuoneet olivat tyhjillään ja suljettuina ja kaikki tiet matkustajatta, paitsi muutamaa juutalaista, jotka taivalsivat Sanaan. Kukaan Musulmaani ei ole liikkeellä nyt. Otin kiertotien Dahm-vuorelle ja Salehan kylään Sabr-vuoren kautta, kappaleenmatkan päässä muinoin tärkeästä Thoobatin kaupungista, joka nyt on lähes autio. Väki valitti heinäsirkkojen tuomasta tuhosta ja köyhyydestä. Koko Sourakin-matka tuotti vain neljä uutta yrttiä (kokoelmiini). Auringon laskiessa laukaistiin Taeesin linnoituksen kaikki neljä tykkiä. Se oli merkki juhlan alulle ja sotilaat ampuivat musketeillaan yli yön, aamutunteihin asti.).
Nämä ovat Petrus Forsskålin viimeiset päiväkirjamerkinnät. Hän kuoli läheisessä Jerimissä 11.6.1763 vain 31-vuotiaana.
Maailmalla Petrus Forsskål tunnetaan ruotsalaisena, syntyihän hän jo vuonna 1732 silloiseen Ruotsin valtakuntaan kuluuneessa Helsingissä suomenruotsalaiseen perheeseen. Suvun juuret ovat kuitenkin Pernajan pitäjässä itäisellä Uudellamaalla. Petruksen ilmiömäistä lahjakkuutta kuvaa se, että hänet jo 24-vuotiaana valittiin Saksan Tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi. Julkaistuaan omalla kustannuksellaan Ruotsissa 23.11.1759 vallankumouksellisen "Tankar om borgerliga friheten"-pamfletin, hän joutui maastakarkoitetuksi ja ajautui näin Tanskan kuninkaan palvelukseen. Tämä "kansalaisoikeusjulistus" onkin ainoa Suomessa julkaistu Forsskålin teos. Se ilmestyi Torsten Steinbyn toimittamana privaattipainoksena Hufvudstadsbladetin 200-vuotisjuhlien yhteydessä ja kuuluu kokoelmiini täällä Riadissa.
Kuninkaallisen retkikunnan virallinen tehtävä oli kartoittaa Arabia Felixin flora & fauna, mutta majesteetin perimmäisenä toiveena oli saada tietää vastaus sille, miksi seutua kutsuttiin "Onnelliseksi Arabiaksi"? Petrus Forsskål, Suomessa syntynyt, on tässä viimeisessä viestissään, päiväkirjansa päätteeksi osunut keskelle paastokuukautta (Ramadan), jonka aikana oikeauskoiset eivät nauti ruokaa, tai juomaa auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Tiet ovat tyhjät, vain juutalaiset matkustavat. Paasto päättyy vielä tänäänkin Arabian kaupungeissa antiikkikanuunojen jylinään.Sitten alkavat juhlat, pöydät notkuvat maan antimista…
Yli kaksisataa vuotta Petrus Forsskålin kuoleman jälkeen olen ollut tilaisuudessa viettämään useita vuosia (1979-1981) Khamis Mushayt-nimisessä asirilaisessa markkinakaupungissa ja tutustunut läheisesti niillä vuorilla ja laaksoissa asuvan Al Qahtani-heimon tapoihin. Heidän elämänmuotonsa ei juuri lainkaan ole muuttunut Forsskålin ajoista. Miehet koristavata päänsä kukkaseppelein, ja värjäävät silmänsä dramaattisesti kohlilla. He paimentavat karjaansa laaksoissa ja vuorten rinteillä, joilla säännöllisen sateen seurauksena kasvaa trooppisia hedelmiä, viileimillä terasseilla banaani ja nyttemmin harvinainen kahvi.
Vuosina 1984-1988 suoritin lukuisia matkoja Abu-Arishin piirikuntaan, joka on Forsskålin "Onnellisen Arabian" ydinaluetta.Erityisesti miellyin Bani Malik-ryhmään kuuluvaan Fayfan kekomaiseen vuoreen, jonka korkeimmalla huipulla seisoo paikallisen emiirin palatsi. Paluu paratiisin spiraalimaisilta sykkyräteiltä kuumankostealle rantatasangolle ja "sivistyksen" pariin oli kerta kerralta vaikeampaa. Arabia Felix on edelleen olemassa ja houkuttelee matkaajaa kuten Petruksenkin aikoina!
---
Joskus erämaatasivuavaa autostradaa ajaessani on suorastan pakko siirtyä paikallisliikenteen kaistoille ja lopulta pysähtyä seuraamaan aavikolla juoksevia valkeita salukilaumoja. Nuo erämaan kauniit ja elegantit, mutta niin vieroksutut ja jopa pelätyt eläimet näyttävät kisailevan paratiisimaisessa rauhassa, täysin onnellisina niukasta & ankarasta elinympäristöstään huolimatta.
Ilon aihe? Vapaus!
Kuinka montaa kertaa illallispaikaan ajaessamme lopullinen päämäärämme on eri kuin lähtiessä? Yup! Se vaihtuu vähintään kolmasti, liikennevaloista riippuen, pelkästään siitä syystä, että kumppanini, "vapaanasyntynyt" , noudattaa aina viimeisintä vaistoaan, eikä koskaan ennaltasuunniteltua.
Mietin mitä Petrus "tankar om borgerliga friheten-pamfletin" – laatija, Arabiaan adoptoitu ja tänne haudattu – olisi lopultakaan kertonut majesteetille - totuudenko, vaiko vain konkreettisimman osan siitä? Sillä majesteetin käsityskyky oli toki rajallinen.
Se "konkreettinen" osa "onnesta", jonka majesteetti todennäköisesti olisi saanut tarkasteltavakseen tuliaisina olisi ollut ikivihreä oksa matalasta pensaskasvista, jonka Petrus oli löytänyt "Onnellisen Arabian" vuoristosta. Kenties majesteetti olisi saanut muutaman lehden mutusteltavakseenkin. Paikalliset Arabia Felixissä kutsuivat kasvia silloin nimellä qat. Petrus latinalaisti nimen muotoon catha ja sille, merkityksellisesti jatkon "edulis" (syöty). On näin mitä ilmeisintä, että hän oli täysin tietoinen kasvin miedosti stimuloivasta vaikutuksesta, vaikkei hän oireellisesti jälkiseurauksia päiväkirjoissaan kuvaakaan.
Catha edulis, jolle siis suomalainen tiedemies antoi "virallisen nimen", on nyttemmin syrjäyttänyt kokonaan kahvin "Onnellisen Arabian" vuoriterasseilla. Koska kahvi oli alueen tärkein vientituote ja qat kulutetaan lähes täysin omassa käytössä, on seurauksena ollut väestön köyhtyminen. "Onnesta" on liiallisen mieltymyksen ja käytön seurauksena tullut "onnettomuus". Qatha edulista mutustelevat vuorilla nykyään lähes kaikki kynnelle kykenevät lapsista vanhuksiin. Kohtuullisen "onnen" tavoittamiseen tarvitaan pieni keollinen tuoreita terälehtiä, monimiljoonaisen kansa kulutukseen valtaisat määrät. Eipä siis ihme, että kahvi (qahwa) on lähes historiallinen harvinaisuus Mokan (Mocha) takaisilla vuorilla tänään.
Petruksen varhaisesta kuolemasta johtuen "viesti" ei koskaan tavoittanut majesteettia ja "catha edulis" pysyy edelleen lähes tuntemattomana Pohjoismaissa.
Mutta tämä on vain osaselitys "onnelle", "trikki", jonka majesteettikin olisi tyydytyksellä hahmottanut. Se abstraktimpi osa on mahdotonta sovittaa länsimaiseen ajatusmaailmaan ja jääköön siis Orientin omaksi.
Petrus Forsskal ei avioitunut, eika siittänyt lapsia; hänen perintönsä on muunmuotoinen. Forsskål-geeniperimä Suomessa jatkuu Forsskåhl-suvun jälkeläisissä, joita edelleenkin löytyy mm. suvun synnyinkehdossa itäisellä Uudellamaalla.
--
Pitäisin suunnittelemani Jerimin-expeditionin onnistumismahdollisuuksia sangen lupaavina Petruksen kuolinpaikan osalta, sillä Carsten Niebuhr, Forsskålin tutkijatoveri, on jättänyt meille siitä oivan vinkin piirroksen muodossa, joka on liitetty hänen omiin päiväkirjoihinsa. Siinä Niebuhr on detaljoidusti hahmottanut Petruksen kuolinhuoneen ikkunasta avautuvan maiseman.
Näemme kuvassa Jerimin takaiset vuoret ja kaupungin keskellä kohoavan kukkulan jonka harjalla kohoaa todennäköisimmin "Cadin" residenssi. Rakennukset ruuduttavat vuorenrinnettä symmetrisesti, kuin pyramidin peruslohkareet. Oikealla, tasangolla on kaupungin moskeja ja aivan Forsskålin kuolinhuoneen ikkunan alla aidattu rukouskenttä, joita täällä Arabiassa vielä nykyisinkin käytetään mm. saderukouksiin. Koska vanhempi rakennuskanta Arabia Felixissä on lähes kokonaan kivestä ja erittäin hyvin säilynyttä, on mitä todennäköisintä, että osumme oikeaan osoitteeseen.
Hautapaikan etsiminen onkin sitten visaisempi operaatio. Siinäkin Carsten Niebuhrin jälkeenjääneet päiväkirjat voisivat olla apuna. Hän kertoo Petruksen kuolemasta seuraavasti:
Quote:
Jerimiin saapumisemme ensimmäisenä päivänä herra Forskalin sairaus näytti hellittävän, mutta palasi sitten sellaisella voimalla,että jouduimme epätoivoon hänen selvitymisestään. Heinäkuun 10. päivän iltana hän vajosi horrokseen, joka jatkui hänen kuolemaansa asti seuraavana aamuna. Olimme kaikki täysin masentuneita hänen menetyksestään. Kasvitieteellisten tutkimustensa ansiosta hän oli meistä se, joka parhaiten oppi arabian kielen ja sen eri murteet. Väsymys, tai epämukavuus ei koskaan lannistanut häntä. Hän kykeni vaivatta sopeutumaan matkustusmaansa kansantapoihin, jota avua ilman kukaan ei voi onnistuneesti vaeltaa näillä tienoin. Hän todella oli Luojan valitsema tälle retkikunnalle ja sen päämäärille.
Velvollisuutemme oli ilmoittaa matkakumppanimme kuolemasta viranomaisille. Tässätarkoituksessa lähetimme Taeesin Dolan (kuvernöörin) palvelijan takaisin isäntänsä & Jerimin Cadin puheille. Jälkimmäinen ohjasi meidät kohteliaasti erään arabin luokse, joka voisi myydä meille maapalan poismenneen ystävämme hautaamiseksi. Kauppa jonka teimme tämän henkilön kanssa ei toteutunut, sillä paikka sijaitsi lähellä kastelukanavia ja niittyjenomistaja oli uhannut arabiamme laillisisilla seurauksilla, jos vesi turmeltuisi (lakkaisi ravitsemasta niittyä) kristityn ruumiin tähden.
Dola ilmaisi sitten halunsa neuvotella kanssamme. Hän ilmoitti minulle, että kuvernöörin ominaisuudessa hänellä oli oikeus kaikkien niiden juutalaisten ja banialaisten henkilökohtaisiin tavaroihin, jotka kuolivat hänen hallintoalueensa rajojen sisällä. Kerroin hänelle, ettei poismennyt ollut juutalainen eikä bamialainen, vaan eurooppalainen ja ettei Mokan Dolalla ollut mitään vaateita siellä aiemmin kuolleen matkakumppanini omaisuuteen. Dolan poika puuttui puheeseen ja selvitti, että hänen isänsä odotti saavansa ainakin kohtuullisen lahjan. Ilmoitin hänelle, ettei eurooppalaisten tapoihin kuulunut antaa mitään ilman kirjallista kuittia ja että harkitsisimme kyllä, mitä voisimme tehdä, jos saisimme selvityksen vaateista mustaa valkoisella. Tämän jälkeen Dola, joka oli tietoinen Sanaan suuntautuvasta matkastamme ja todennäköisesti pelkäsi mahdollisia valituksiamme hänestä, jätti meidät rauhaan.
Suurin vaikeutemme oli nyt löytää ruumiinkantajat hautapaikalle, vaikkakin lupasimme runsaan korvauksen palveluksesta. Viimein onnistuimme palkkaamaan kuusi paarimiestä toimeensa keskiyöllä. He toimittivat asiansa, mutta juosten ja piiloitellen itseään koko matkan niin hyvin kuin taisivat, sillä niin suuri oli inho ja stigma kristittyynkajoamisessa.
Päätimme haudata kuolleen ystävämme arkussa, mutta olisi toki ollut parempi noudattaa paikallista tapaa ja peitellä hänet yksinkertaisesti käärinliinoissaan. Arkku sai paikalliset epäilemään, että eurooppalaisten tapoihin kuului haudata vainajansa rikkauksineen. Sanassa kuulimme, että herra Forskalin ruumis oli kaivettu ylös yöllä ja että arkku oli avattu ja käärinliinoihin kajottu. Kuvernööri oli velvoittanut juutalaiset uudelleenhautaukseen ja jättänyt heille työstään palkkioksi arkun.
(Niebuhr, Travels through Arabia and Other Countries in the East. Volume I.Section XIII)
Unquote:
Ylläolevan perusteella on tuskin mahdollista paikallistaa Petruksen viimeistä leposijaa, eikä sillä sinänsä ole kovin suurta merkitystä. Itselleni riittää nähdä Jerim. Toki toiveenani on löytää ainakin se kivitalo, jossa maanmiehemme kuoli liki neljännesvuosista sitten. Kenties jonain päivänä sen seinään kiinnitettään muistolaatta, jossa todetaan tarpeellisilla kielillä
seuraavaa:
"Tässä rakennuksessa kuoli ja läheisyydessä lepää Petrus Forsskål (11.1.1732-11.7.1763), Suomessa syntynyt, Ruotsin kansalainen ja Kuninkaallisen Tanskalaisen Retkikunnan jäsen, Flora Aegyptiaco Arabican kokoaja."
Ja sitten Andante Festivo!
Juhani Pesu
Villa Abdul Salam