lentävä kirvesmies kirjoitti:Nyt täällä on väitetty sotaveteraaneja parjatun, mutta sen sijaan on syyllistytty itse toisten parjaamiseen.
Saan sen vaikutelman, että ajatus sodan, tai yleensä sotien turhuudesta on arka aihe.
Pelätäänkö sen aiheen käsittelyn voivan johtaa joidenkin henkilöiden syyllistämiseen.
Aivan. Kun on jo viidessä eri viestissä vaadittu täsmennystä väitteeseen ”taistolaiset rienasivat sotaveteraaneja” , eli vastausta kysymyksiin, kuka niin teki ja missä ja milloin, eikä vastata muuta kuin että väitteen kyseenalaistaneet "eivät ole todistaneet ettei niin olisi ollut", niin tulee jo mieleen että kysymyksessä on tuulesta temmattu väite joka on lisäksi kuten sanot ”parjaava”.
Joten kysyn.
Käytetäänkö veteraaneja jonkinlaisena kilpenä?
Tyyliin. Jos arvostelet meitä, arvostelet sotaveteraaneja.
Siltä vaikuttaa. Esimerkiksi nimimerkki Ciccio kirjoitti.
Ciccio kirjoitti:
Ei haluttu uskoa ... kaiken olleen turhaa - lähes 100 000 sankaria Suomen sankarihaudoissa ei ollut kaatunut turhaan.
Tämän mukaan voidaan konstruoida seuraava looginen syllogismi: On totta että:
Ylälause i) 100.000 sankaria ei ole voinut kaatua turhaan
Ylälause ii) jos sodat olisi voitu välttää olisi 100.000 sankarin kaatuminen ollut turhaa
Ergo: sotia ei voitu välttää.
Kohta i) on ilmiselvästi virheellinen: mitään perustetta lauseelle ei ole eikä ole mitään estettä sille, että 100.000 sankaria ei olisi voinut kaatua turhaan. Ylälause i) pitäisi ollakseen tosi kirjoittaa muotoon:
Ylälause i)”Toivon niin hartaasti että 100.000 sankarin kaatuminen ei ollut turhaa että kieltäydyn uskomasta päinvastaista. Silloin lopputulos kuuluu:
Ergo toivon niin hartaasti ettei sotia olisi voitu välttää että kieltäydyn uskomasta että ne olivat vältettävissä.
Sen lisäksi ylälausetta ii) rasittaa toinenkin virhe. Pitää nimittäin (mahdollisesti) paikkansa että ajankohtana – t0 – joka ajoittuu loka-marraskuulle 1939 – sodat olisi voitu välttää, mutta ei enää ajankohtana t1 – joka alkoi viimeistään 30.11.39 kun NL:n joukot hyökkäsivät. Silloin sota ei todellakaan enää ollut vältettävissä. Täytyy pitää erillään tarkastelun ajankohdat.
Veteraaneilla ei ollut tietysti mitään tekemistä niiden toimien kanssa jotka tehtiin ajankohtana t0 – eli kun käytiin Moskovan neuvottelut. Niistä oli silloinen poliittinen johtomme, ennen kaikkea silloinen ulkoministerimme Eljas Erkko, vastuussa.
Veteraanien toiminta puolestaan alkoi vasta ajankohtana t1 kun sota oli jo alkanut. Silloin sotaa ei voitu enää välttää – sehän oli jo alkanut. Mahdolliset virheet oli jo tehty eivätkä enää peruttavissa. Niistä eivät veteraanit olleet vastuussa vaan heidän työnsä, eli fyysinen sotiminen, alkoi vasta ajankohtana t1 eli 30.11.39. He tekivät työnsä hyvin mitä ei voi sanoa poliittisesta johdosta. Siitä he ansaitsevat kiitoksensa eikä heidän panoksensa ollut turha vaikka sota olisikin ollut vältettävissä ajankohtana t0 – sitähän ei vältetty. Tämä oli Emma-Liisan pointti, kun hän huomautti täällä 28.1 että ”Kun sotaan kerran oli jouduttu, piti tietysti taistella”. On siis todettavissa, että veteraanien arvostuksen kannalta on yhdentekevää olisiko sota ollut vältettävissä vai ei ennen ajankohtaa t1. Veteraanien pyhyyttä käytetään kilpenä kun sitä kysymystä haluaa puida eli esitetään:"pilkkaat ja vähättelet veteraaneja väittäessäsi, että sota olisi ollut vältettävissä".
Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että veteraaneille on taas alettu rakentaa sitä sädekehää, jonka muun muassa Linna Tuntemattomallaan aikoinaan riisui. Taas he ovat sankareita ja yli-ihmisiä. Minun isäni oli veteraani, kersantti, sodissa. Hän oli tavallinen suomalainen, ei mikään sankari eikä yli-ihminen eikä hän todellakaan pyytänyt itselleen mitään sädekehää. Hön teki sen, mikä oli pakko tehdä - kai ihan hyvin kun ylennettiin kessuksi.
Sa Petteri vaan, Petskukin käy