Jouko Heyno kirjoitti:Ciccio kirjoitti:Suomettuminen ei aiheutunut ainoastaan Suomen maantieteellisestä sijainnista, vaan suurelta osin suomalaisten tietoisesta asennoitumisesta.
Määrittele "suomettuminen".
Tietyt poliittiset ja taloudelliset piirit oman etunsa johdosta aktiivisesti hyväksyivät suomettumiskehityksen tukien sitä ominkin aloittein.
Ja...
Kekkonen ei pystynyt erottamaan Suomen etua omista intresseistään.
Mitä olivat nämä Kekkosen "omat intressit"?
Paasikiven aikana venäläisiin pidettiin tietynlaista välimatkaa yli puoluerajojen toimien, kommunisteja lukuunottamatta.
Johtuiko tämä Paasikivestä vai "ajasta"?
Ennen Kekkosen valtaannousua NL:n ja kotikommunistien tuella Suomella olisi ollut mahdollisuus valita läntinen suuntaus.
Ja sitten vain todesteita. Odottelemme.
Toistan kysymykseni, ja nyt odottaisin selkeää vastausta - sekä tähän että ylläoleviin, ei siis jaarittelua ja lainauksia jostain asiaankuulumattomasta aiheesta:
"Tämä on mielenkiintoista; jos Suomea kerran painosti eroon "lännestä" pelottava ja uhkaava suurvalta NL, jonka hajoamista ei 1954 kukaan osannut ennustaa, miten Suomella olisi ollut mahdollisuus liittyä NATOon 1954 piittaamatta pelottavan ja uhkaavan suurvallan, NL:n mahdollisista reaktioista - tämä semminkin, kun kylmän sodan jälkeen julkistetuista asiakirjoista ilmenee, että NATOn ensimmäinen "puolustuslinja" Pohjolassa oli Ruotsi, ja Suomi kuului jätettävään puskurivyöhykkeeseen?"
Finlandisierung-, Finlandization-, Suomettumiskäsite syntyi Lännessä kuvaamaan riippuvuussuhteessa Neuvostoliitosta olevaa valtiota varottavana esimerkkinä.
Kekkosen-Suomen vaikuttajat hakivat NL:n sekaantumista Suomen sisäpolitiikkaan omien valtapyrkimystensä tueksi.
Vailla "NL-sertifikaattia" ei ollut toimintakelpoinen politiikassa, eikä idänkaupassa.
Suomen ja puolueen / yhtiön etu alkoivat yhä laajemmin olla sama asia.
Kekkosen "intressi" oli tietysti valta, valtaan pääseminen ja vallassa pysyminen, välittömästi erillisrauhan teon jälkeen UKK hakeutui valvontakomission ja kotikommunistien pariin julistaen
"uutta ulkopolitiikkaa" ja "luottamuksen ansaitsemista", jälkimmäistä opportunistisen taustan omaava UKK tarvitsi Moskovastakin.
J.K.Paasikivi ei ollut konspiratiivinen toimija ja J.K.P.:n aikahan oli
"valvontakomission aikaa", "vaaran vuosia" ja
"asekätkentä- ja sotasyyllis (näytös) oikeudenkäyntejä" jne.
Iäkäs, realistinen J.K.P. harasi Neuvostoliiton vaatimuksia vastaan viivytellenkin toimivaa linjaa ja se linja ei ollut UKK- linja.
Jos Suomi olisi valinnut länsisuuntauksen se olisi myöhemmin tehnyt mahdolliseksi Nato- jäsenyydenkin.
Nyt viitataan USA:n Kansallisen turvallisuusneuvoston julkistettuihin kokouspöytäkirjoihin - joiden tiukkeneva linja Suomen suhteen, puskurivaltio- ja Nato- jäsenyysmahdollisuuksineen -
oli seurausta Suomen alati kasvavasta Itään suuntautuneesta puolueettomuudesta.
Ruotsia Nato olisi puolustanut ja ev.ltn Pertti Salmisen väitöksen, Puolueettomuuden nimeen, Sotilasjohto Kekkosen linjalla ja sen sivussa 1961 - 1966, mukaan
Nato oletti Neuvostoliiton kriisitilanteessa hajauttavan ilmavoimansa mm. Suomen lentokentille, jotka Nato oli siksi maalittanut.
Yhä
näyttäisi olevan niitäkin, jotka olisivat odottaneet Lännen puolustavan vihollisensa alati kasvavaan vaikutusvaltaan hakeutunutta "puolueetonta" Suomea.
Veikko Palvo