1991 ja 1995 USAn National Security Council, NSC:n 1954 aiemmin
Top Secret- asiakirjat ovat olleet käytettävissä.
Presidentti Urho Kekkosen arkisto Orimattilassa ei ole ollut käytettävissä, toisin kuin muiden Suomen presidenttien arkistot.
Ev.ltn. Pertti Salminen
väitöskirja 13/12 1995, Puolueettomuuden nimeen, isbn 952-9872-00-3
s.26.:
"NSC-54:...jäsenyys NATOssa ei ollut mahdollinen, koska minkäänlainen sitoutuminen Suomen puolustamiseen ei tullut kysymykseen. Maan riippuvuutta idänkaupasta ja Moskovan taloudellisesta painostuksesta tuli vähentää. Yhdysvallat olikin valmis rajoitettuun talousapuun."
"Asiakirjan mukaan Yhdysvallat halusi säilyttää Suomen itsenäisenä, taloudellisesti hyvinvoivana ja demokraattisena."
Hannu Rautkallio: Kekkonen ja Moskova, isbn 951-30-9650-5, 1991
s. 190 - 191.:
NSC-asiakirjoissa 1954 syksyllä (suomalaisille ei kerrottu) "oli väläytetty
Suomen mahdollista osanottoa NATOn taloudelliseen perusohjelmaan
(´NATO Infrastructure Program´)."
"Yhdysvaltojen varoitukset Suomen taloudellisen riippuvuuden lisääntymisestä Neuvostoliitosta olivat juuri kantautuneet Helsinkiin."
"USA:n hallitus oli jättänyt Suomen hallitukselle nootin, jossa sanottiin Yhdysvaltojen pitävän pääministeri Kekkosen Moskovassa 17.7.1954 solmimaa kauppasopimusta Suomelle vaarallisena."
Jukka Seppinen, Urho Kekkonen - Suomen johtaja 2004
ISBN 951-20-6437-5:
s.246.: "Kreml saattoi säädellä tilauksia reaaliaikaisesti ja vaikuttaa siten Suomen työllisyystilanteeseen, motiivina vaikkapa poliittinen painostus."
s.284.:"Ulkomaankauppa
oli ulkopoliittinen kysymys Kremlistä katsoen."
s.284.:
"Moskovassa 5 / 1958 Kekkonen ehdotti 4 - 500 miljoonan ruplan lainaa, mittasuhdetta kuvaa se, että aiemmat neuvostolainat oliva olleet määrältään yhteensä 40 miljoonaa ruplaa."
"alaviite UM muistio 28/5 1958 UM Fc 12"
Kekkonen oli päättänyt toteuttaa idänpolitiikkaansa vauhdikkaasti
_________________________________________________-
Presidentti Kekkonen esitti Moskovassa 1958 Suomen haluavan 4-500 miljoonan ruplan lainan, otti esille Saimaan kanavan jne. yöpakkaskriisin alla. Kekkosen luoma sisäpoliittinen kriisi, joka ratkesi Leningradissa Nikita Hrustsovin tultua "sattumalta" turistimatkalla ollutta Kekkosta tapaamaan.
Mutta
miten USAn kanta jo 1954 sittemmin 1990 julkistettujen NSC-asiakirjojen mukaisesti sopii aiempaan historiankirjoitukseen Suomessa ?
Miltä Urho Kekkosen toiminta näyttäytyy aiemmin salaisten asiakirjalähteiden valossa ?
H.Rautkallio, Kekkonen ja Moskova, s. 258.:
"Paavo Kastarin kirjeestä presidentille 8.1.1959:
"Ja syynä pelkistetysti sanoen on ollut vain Sinun (UKK:n) virheellinen asenteesi parlamentarismiin."
Prof. P.Kastari oli UKK:n ystävä jo opiskeluajoilta, ystävyys katkesi tähän kirjeenvaihtoon 1959.
Wikipedia: Paavo Kastari:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Kastari
"Kokeneena ja taitavana poliitikkona Sinä (UKK) tietysti olet hoitanut asiat niin, ettei Sinua ehkä ole helppo tavoittaa itse rysän päältä, varsinkin kun se on vellovan veden alainen ja ääriviivoiltaankin epämääräinen."
P.Kastari jatkaa:
"Sinun perusasenteesi, joka, kuten edellisessä kirjeessäni käsitykseni mukaan selvästi, jopa ankarasti osoitin, poikkeaa parlamentaariselle valtionpäämiehelle kuuluvasta siinä määrin, että se jo nyt on pahasti järkyttänyt valtiojärjestyksemme perusteita ja ehkä jatkuessaan uhkaa saattaa sen suorastaan sortumaan."
Oliko Paavo Kastari 1959 oikeassa opiskeluajoista asti tuntemansa Urho Kekkosen menettelytavoista ?
Kekkosen 25 vuotta kestäneellä presidenttikaudella tuli tavaksi vakuutella kansalle, että idänsuhteiden hoito menee remppautuneen sisäpolitiikan edelle - ja siihen kykeni vain Urho Kekkonen.
Suomella olisi ollut 1950- luvulla mahdollisuus irtautua Neuvostoliiton sotakorvauksilla aikaansaadusta taloudellisesta otteesta, Paasikivi oli aina kannanotoissaan ottanut esille m y ö s läntisen vaikutuksen ja
Suomen pysymisen osana läntistä yhteisöä.
Kekkonen ajoi tarmokkaasti talouden sitomista Neuvostoliittoon idän tavaranvaihtokauppaa lisäämällä.
Veikko Palvo