Ensimmäisen tasavallan suomettuminen

[nylander]

Äskettäin esiintullut Israel-Jakob Schurin traaginen ihmiskohtalo 1930-luvun Suomessa (HAik 4/2007)herättää jälleeen kerran kysymyksen siitä, mikä todella oli suomalaisen kulttuurieliitin todellinen suhde kansallissosialistiseen Saksaan vuosina 1933 - 1944.

Se vastaus, minkä historiantutkimus on tähän kysymykseen antanut, voidaan summata seuraavaan tiivistykseen: Suomalaisilla tiede- ja kulttuuripiireillä oli kyllä läheisiä ja pitkäaikaisia kontakteja Saksaan aina keisarikunnan ajoista alkaen. Mutta näiden kontaktien taustana olivat lähes pelkästään jo opiskeluvuosina lämpimiksi muodostuneet Saksan-siteet, jotka sitten toimijoiden noustua merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin säilyivät ja lujittuivat. Kyse siis oli Saksan perinteisesti korkeatasoisen tieteen, ei politiikan synnyttämästä germanofiliasta.

Tutkimus (esim. Britta Hiedanniemi, Marjatta Hietala) ei siis ole löytänyt näiltä osin juuri mitään "raskauttavaa". Muistissa on vielä television m.o.t-ohjelman synnyttämä hurja, emotionaalinen vastalauseryöppy, kun arkkiatri Ylpön nimi tuotiin ohjelmassa esiin kansallisosialistisissa yhteyksissä.

Monet ovat kuitenkin koko ajan epäilleet vallitsevaa totuutta. Epäilyt saivat uutta virikettä äskettäin, kun professori Juha Manninen osoitti sotienvälisen suomalaisen humanioran suurhahmon Eino Kailan olleen ainakin vuosina 1941-42 kannanotoissaan selvästi kansallissosialismia sympatisoiva ja, olematta varsinaisesti antisemitisti, puhuneen syyttömien lisäksi myös "syyllisistä" juutalaisista (Juha Manninen: Eino Kaila ja kolmas valtakunta Tieteessä tapahtuu 4/2007). Lisää epäilyjä herättää se, että monien politiikan ja kulttuurin mahtihahmojen arkistot hävitettiin täysin jo v. 1944 (esim. Svinhufvud, Witting) tai ovat tutkimuksen ulottumattomissa (kuten juuri Ylppö?).

Historiantutkimuksen tehtävänä ei ole antaa moraalisia tuomioita (muuta kuin ehkä toisen tasavallan rähmälläänolosta?). Mutta vapaaksi sanotussa kansalaisyhteiskunnassa ihmisillä on mielestäni oikeus tietää paitsi se,
miten heitä nyt hallitaan, myös se, millaiset ihmiset heitä ja heidän omaisiaan ovat menneisyydessä johtaneet. Professori Ylikankaan loistavasti muotoilemin sanoin: "Mikään ei kuitenkaan ole salattua muutoin kuin tullakseen lopulta julki."

[Emma-Liisa]

Aihetta on käsitelty Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Numeroissa 1-2/2009 oli Juha Mannisen kaksiosainen kirjoitus, (Juutalaisen valistusajattelijan väitöskirjan hylkääminen Helsingin yliopistossa) johon numerossa 3/2009 vastaavat Fredrik Karlsson ja Juha Jantunen

Mannisen kirjoitusta minulla ei valitettavasti ole, mutta kommentoinnin perusteella syy hylkäämiseen oli hänen mielestään Helsingin yliopistossa kustoksen, professori Ramstedtin saksalaismielisyys ja pyrkimys arvostamansa saksalaisyhteyden säilyttämiseen, Åbo Akademissa taas lausunon antajan, professori Gyllenborgin saksalaismielisyys ja pyrkimys saksalaisyhteyksien säilyttämiseen.

Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson oli jäsenenä Helsingin yliopiston rehtorin asettamassa toimikunnassa, jonka tehtävänä oli tutkia, oliko Schurin väitsökirjan käsittelyssä loukattu hyvää tieteellistä käytäntöä. Karlsson käyttää lähteinä kokousten pöytäkirjoja. Hän on sitä mieltä että hylkäyksen syy oli molemissa yliopistoissa oli väitöskirjan vaatimaton taso, joskin kyseessä oli rajatapaus. Hän viittaa myös siihen, että samaan aikaan muutkin väitöskirjat joutuivat kovan kritiikin kohteeksi.

Muir piti HAikissa väitöskirjan hylkäämisen syynä neljää tekijää: (a) kielikiista (b) teologien, westermarckilaisten uskontotieteiljöiden ja kansallisten tieteiden uskonnontutkijoiden väliset kiistat (c) poliittiset tekijät (d) erityisesti antisemitismi.

Karlsson lisöä tähän seuraavat tekijät: (e) epäilyt Schurin väitöskirjan laadusta (f) yleinen keskustelu väitöskirjojen laatukriteereistä (g) erimielisyydet väitöskirjan alasta (h) erimielisyydet väitöstilaisuuden luonteesta ja siitä, kuinka valmis tarkastettavan opuksen pitää olla.

Helsingin yliopiston Itä-Aasian kielten ja kultturien professori Juha Jantunen taas yhdistää jupakan kamppailuun yliopiston suomalaistamisesta, joka "ei ollut mikä tahansa uudistus vaan yksi yliopiston historian suurista käännekohdista. Lakkojen, mielenosoitusten, mellakoiden ja katuterrorin avulla 'isänmaalliset' ylioppilaat pakottivat poliittiset päättäjät uudistuksiin, jotka käytännössä merkitsivät Helsingin yliopiston täydellistä 'puhdistamista' ruotsin kielestä juuri Schurin väitösvuonna 1937."
Jantunen taustoittaa yliopiston suomalaistamista: "Jo 1800-luvulta alkaen maaseututaustaiset ylioppilaat olivat vieroksuneet kaupungeissa ja kartanoissa asuvaa ruotsinkielistä sivistyneistöä, jonka kosmopoliittinen maailmankuva ei mahtunut snellmanilaisen nationalismin ahtaisiin rajoihin. 1930-luvulle tultaessa Helsingin yliopistoa oli alettu pitää 'muukalaisperäisen' ruotsin kielen viimeisenä linnakkeena, ja sen suomalaistamisesta tuli symbolinen projekti, johon osallistui lähes koko ylioppilasnuoriso."
Niinpä "yleisesti polyglottina tunnetun, mutta suomen kieltä taitamattoman Schurin ruotsinkielinen väitöstilaisuus ärsytti täydellisen kielitaidotonta Albert Hämäläistä." Ylimääräisessä puheenvuorossaan Hämäläinen puhui provokatiivisetsi suomeksi - ei vain halventaakseen väittelijää v aan myös ruotsin kielen asemaa yliopistossa. "Kun antisemitismi edusti ajan poliittista korrektiutta, sen varjolla voitiin helposti ilmaista antipatioita myös muita epätoivottuja ilmiöitä, kuten ruotsalaisuutta tai venäläisyyttä kohtaan. Suomalaiset yliooppilaat huomasivat varsin pian, että ruotsia puhuvan sivistyneistön 'epäisänmaallisiin' ominaisuuksiin voitiin kosmopoliittisuuden ja 'separatismin' lisäksi lukea myös 'juutalainen sekoitus'."
Jantunen olettaa, että kun kieleen liittyi em. tulkintamahdollisuuksia, tämä aiheutti ruotsinkielisen mutta suomenmielisen Ramstedtin liittymisen Schurinin vastustajiin. Ruotsinkieliset kulttuuriliberaalit Edward Westermarck, Rafael Karsten, Gunnar Landtman ja Ralf Lagerborg sen sijaan puolustivat Schuria. Janhunen toteaa, että juuri heillä on puolellaan asiantuntemus Schurin väitöskirjan alasta. Vastustajien asiantuntemus taas liittyi luterilaiseen teologiaan, "suomalais-ugrilaiseen kansatieteeseen" (lainausnmerkit JJ:n) tai aivan muihin aloihin (Ramstedt).
Janhunen päätyy siihen, että antisemitismitulkinta nousee meidän ajastamme. Hänen loppupontensa on, että "Helsingin yliopiston suomalaistaminen oli maan sivistykselle katastrofi, jonka kohtalokkaita vaikutuksia ainakaan maan suomenkielinen kansanosa ei ole vieläkään kypsynyt tajuamaan."

[jsn]

Kielitaistelun kiemurat lienee todennäköisempi selitys Schurin kohtalolle. Koska Suomessa oli niin vähäinen juutalaisväestö, myös akateemisella sektorilla, niin sekoittui antisemitismi muuhun muukalaisvastaisuuteen. Silti maamme tiedeyhteisössä kuten muidenkin maiden, ei siis vain Saksan, vaan mm. Ranskassa tai Britanniassa oli vahvoja akateemisiä antisemiittisiä virtauksia.

Oliko 1944-45 ylipäätään mikään käännekohta? Meillä ei toimeenpantu sodan jälkeen mitään suuria puhdistuksia vaan samat henkilöt jatkoivat opetusta ja tutkimustoimintaa. Kontaktit Saksaan ja länteen pysyivät ja niitä pyrittiin aktiivisesti pitämään yllä. Ehkä voimistuva amerikkalainen vaikutus häivytti eniten antisemitismin traditiota?

[Jyrki Ilva]

Mannisen kirjoitusta minulla ei valitettavasti ole,

Mannisen artikkelit löytyvät verkosta, ks.

- Juha Manninen: Ympärileikkaus maagisena vastakeinona paikallisjumalille ja yön demoneille Israel-Jakob Schurin väitöskirjassa (Tieteessä tapahtuu 1/2009)
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/1749
- Juha Manninen: Juutalaisen valistusajattelijan väitöskirjan hylkääminen Helsingin yliopistossa (Tieteessä tapahtuu 2/2009)
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/1792

Tuo Karlssonin ja Janhusen puheenvuorot sisältävä uusin numero (3/2009) ei näköjään ole vielä saatavilla TSV:n palvelimella, mutta ilmestynee sinne aivan lähiaikoina.

Simo Muirin alkuperäisartikkeli on lisäksi luettavissa Arto-tietokannan kautta
mm. useimpien yliopistojen paikallisverkoissa (+ etäkäyttöyhteyksien kautta
myös kotona):

- Simo Muir: Israel-Jakob Schurin väitöskirjan hylkääminen Helsingin yliopistossa 1937 (Historiallinen aikakauskirja 4/2007)
https://arto.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebr ... ID=1389422

[Vetehinen]

Janhunen päätyy siihen, että antisemitismitulkinta nousee meidän ajastamme. Hänen loppupontensa on, että "Helsingin yliopiston suomalaistaminen oli maan sivistykselle katastrofi, jonka kohtalokkaita vaikutuksia ainakaan maan suomenkielinen kansanosa ei ole vieläkään kypsynyt tajuamaan."

Mahdatko sinä Emma-Liisa tietää kenen tekstejä sinä referoit?

Kirjoitustasi lukiessani Juha Janhusen nimi alkoi tuntua tutulta. Hän on sama henkilö, joka kirjoitti Kanavassa Finlandssvensk samlingin (FSS) puheenjohtajana kielipolitiikkaa noin vuosi sitten.

FSS on äärikansallismielinen suomenruotsalainen järjestö jota suomenruotsalaiset säätiöt rahoittavat. FSS:n aikaisempia puheenjohtajia ovat Ida Asplund - ruotsalainen lakinainen, joka tuli tunnetuksi NYT-liitteen haastattelusta ja kartanonomistaja von Wendt.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Finlandssvensk_samling

Ei siis ole ihme, että Janhunen syyttää suomalaisia ruotsalaisten teoista.

Toisin kuin Janhunen väittää, opiskelumahdollisuus suomen kielellä Helsingin yliopistossa on ollut erinomaisen asia koko maalle.

Juha Janhusen mielipiteet suomalaisista ja ruotsalaisista ovat samaa luokkaa kuin Johan Backmanin mielipiteet virolaisista ja venäläisistä.

Juha Janhunen on samojedin kielten osaaja. Syntynyt suomenkieliseen perheeseen, mutta ryhtynyt suomenruotsalaiseksi. Fred Karlsson on kielitieteilijä.

[Emma-Liisa]

Mahdatko sinä Emma-Liisa tietää kenen tekstejä sinä referoit?

Kirjoitustasi lukiessani Juha Janhusen nimi alkoi tuntua tutulta. Hän on sama henkilö, joka kirjoitti Kanavassa Finlandssvensk samlingin (FSS) puheenjohtajana kielipolitiikkaa noin vuosi sitten.

FSS on äärikansallismielinen suomenruotsalainen järjestö jota suomenruotsalaiset säätiöt rahoittavat. FSS:n aikaisempia puheenjohtajia ovat Ida Asplund - ruotsalainen lakinainen, joka tuli tunnetuksi NYT-liitteen haastattelusta ja kartanonomistaja von Wendt.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Finlandssvensk_samling

No enpä tiennyt, kiitos vain.

Kannattaa kuitenkin huomata, että myös Muir mainitsee kielitaistelun ja eri tieteenalojen oppi- ja maailmankatsomukselliset riidat ja niihin liittyvät henkilösuhteet. On varsin mahdollista, että syy väitöskirjan hylkäämiseen ei ollut yksioikoinen, vaan monet seikat kietouituvat yhteen (esim. luterilaisille teologeille Raamatun tapahtumien tarkastelu ikään kuin se olisi mikä muinainen uskonto tahansa oli jo sinänsä loukkaavaa - ja erityisen loukkaavaa jos sen teki juutalainen). Holokaustin jälkeisestä perspektiivistä antisemitismi ehkä painottuu liikaa muiden syiden kustannuksella.

[Cornelius]

Karlssonin ja Janhusen kirjoitukset ovat luettavissa täällä: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/issue/view/286

Kielikiista saattoi hyvinkin olla yksi syy Schurin hylkäämiselle. Juutalaisvastaisuus toinen. Tieteelliset perustelut kolmas, ehkä tärkein selittäjä. Jne. Siinä sopassa oli niin monta keittäjää, että eri tahoilla oli varmasti erilaisia motiiveja.

Janhusen (ei Jantusen) argumentit eivät selitä sitä, miksi myös Åbo Akademi hylkäsi Schurin työn (ellei sitten hänen mielestään ÅA:kin ollut fennomaanien otteessa ).