Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Miksi Stalin, NL ja valvontakomissio eivät tykänneet Tannerista? Minkä "raskauttavan virheen" Tanner teki? Kuitenkin laukkasi ahkerasti Tukholmassa neuvottelemassa Kollontain kanssa.

KustaaW kirjoitti:Miksi Stalin, NL ja valvontakomissio eivät tykänneet Tannerista? Minkä "raskauttavan virheen" Tanner teki? Kuitenkin laukkasi ahkerasti Tukholmassa neuvottelemassa Kollontain kanssa.

Tannerin tiedetään "möläyttäneen" Stalinille "Minä olen sitten sellainen 'menshevikki'". Kun kyse oli uskonnosta, kuten bolshevismissa oli, niin ei kait siinä sitten enempää tarvittu.

KustaaW kirjoitti:Miksi Stalin, NL ja valvontakomissio eivät tykänneet Tannerista? Minkä "raskauttavan virheen" Tanner teki? Kuitenkin laukkasi ahkerasti Tukholmassa neuvottelemassa Kollontain kanssa.

Väinö Tanner oli alusta alkaen kuulunut siihen SDP:n ryhmään, joka oli valmis yhteistyöhön porvariston kanssa, eikä vaatinut vallankumousta. Samaan aikaan kun kommunistinen puolue toimi 1918-1944 Suomessa maan alla, Tanner nousi SDP:n keskeiseksi oikeistosiiven vaikuttajaksi. Lopuksi Tanner oli ministeri siinä Suomen hallituksessa, joka johti Suomen sotaan NL:a vastaan vuonna 1941, Saksan rinnalla. (Johti siis NL:n näkökulmasta.)

Tuossa lienee jo yllin kyllin syitä sille, miksi Tanner oli persona non grata Neuvostoliitossa. Syyn kiteyttäminen vain yhteen "raskauttavaan virheeseen" on mielestäni historian yksinkertaistamista.

-ile

[quote=punamulta]
Tannerin rikkeeksi on luettu hänen töksäyttämää tervehdystä eli hän esitteli itsensä mensevikiksi, mikä oli perivihollinen Stalininin mentaalipuolella. Tulkinnat ovat lähtöisin Paasikiveltä ja Molotovilta ja tästä voi vetää yhteyden YYA- Suomen liturgiaan mm. Juri Komissarovin kirjoituksiin 1970-luvulla. Toisaalta asiaa voi myös tarkastella ideologista asetelmaa vasten. Asian voi lyhyesti esittää myös seuraavasti:" marras- joulukuun vaihteessa 1940 Molotov ei enää ajatellut Tanneria ulkoministerinä, vaan työväenjohtajana ja työväenjohtajana hän oli vaarallisempi kuin ulkoministerinä. Sillä Moskova oli antautunut Tannerin kanssa köydenvetoon Suomen työväen sieluista." Voi myös miettiä, mitä oli tapahtunut ennen vuotta 1939 ja sen jälkeen aina 1960- luvulle asti. Sielut ovat arvokkaita työkaluja.

Vuoden 1917 lopulla kansankomissaari Stalinin käydessä Helsingissä yllyttämässä SDP:n radikaalisiipeä vallankumoukseen ja kapinaan
Väinö Tanneria hän ei onnistunut käännyttämään.
Aleksandra Domontova - Kollontai agiteerasi samaa useaan otteeseen mm. Kansallisteatterissa.
Simon Sebag Montefiore: Nuori Stalin, WSOY 2008,
ISBN 978-951-0-33797-0 mukaan:
s.130 Soso - Stalin joutui 1904 tekemään kirjallisen internationalistisen uskontunnustuksen, koska Soso oli vaatinut Georgialle omaa sosiaalidemokraattista puoluetta. (=osoittanut nationalistisia harhaoppeja)
s.253.:
Lenin edusti usein kovempaa linjaa kuin Pravdaa toimittanut Soso-Stalin, joka ( taktisista syistä )
saikin mensevikkivihollisiaan käännytettyä.
(Väinö Tannerin suhteen Stalin oli 1917 lopulla epäonnistunut )
s.340.:
Stalinismi oli leninismin jatkumo.
Montefiore viittaa 1991 esille tulleisiin NL:n arkistoihin, samoin kuin mm.
Richard Pipes: Unknown Lenin
(Näin Stalin toimi 1917 Pietarissakin: "oletko meidän bolsevikkien puolella vai meitä vastaan ?")
Joka tapauksessa Stalin ei saanut V.Tanneria käännytettyä Helsingin työväentalolla 1917 lopulla.
Joskus Tannerin tokaisu 1939 Moskovassa ( jos on tokaissut ? ) esitetään muodossa: "Minä olen yhä mensevikki."
Olisiko Tanner sanonut näin korostaakseen Suomen sosiaalidemokraattien tulevan taistelemaan, puna-armeija ei tulisi vapauttamaa työväestöä
valkosuomalaisten vallasta ?

Tarton 1920 rauhan, Stalinin kannalta pakkorauhan, neuvottelijoiden
J.K.Paasikiven ja V.Tannerin saapumisen 1939 Moskovaan voisi yhtä lailla katsoa ärsyttäneen Stalinia ?
Stalinhan oli jo ryhtynyt korjailemaan Puolan ja baltian pakkorajoja.

Veikko Palvo