Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Kansallisarkistoa penkoessa tuli vastaan mm. seuraavanlaisia purettuja neuvostosanomia sotapäiväkirjasta SPK 3444 (Päämajan tiedusteluosasto). Aika mielenkiintoisia, varsinkin tuo viimeinen!

43.D - 7.A:lle
15.12 klo 20.29. 7.A:n esik.pääll.

Operatiivinen ilm. N:o 169. 43.D:n esik. - 15468 15.12. klo 19.00, kartta 1:50000. Divisioona on lannistanut vihollisen vasemman sivustan. JR 65 vallannut 17357. JR 329 metsässä lounaaseen 16132:sta. I/JR 181 on 16132:n etelälaidassa. Divisioonan muiden joukkojen asemat ennallaan.

43 D:n esikuntapäällikkö.

20. HVPr. - 7.A:lle
20.12. klo 6.40.

20.HVPr:in polttoainekysymys on katastrofaalinen. HVP menee taisteluun viimeisin polttoainein.

90.D - 7.A:lle
Divisioona ei ole kahdeksan vuorokauden aikana saanut elintarpeita eikä rehuja. Varastot loppuunkulutetut. Ruuan puute ja raskas työ ovat suuresti alentanet hv. miesten työkykyä. Rehun puutteessa suurta osaa hevosista ei voida käyttää työhön.

13. HVPR - 7.A:lle. 19.2.

Lentolehtisessä "Eteenpäin vihollisen täydelliseksi tuhoamiseksi" on Kämärän aseman valtaaminen selostettu väärin. Aseman valtasi 13. HVPr:n hyökkäysvaunupataljoona. Kapteeni Sigoda ja komissaari Korolev lähtivät ensimmäisinä liikkeelle hyökkäysvaunuineen ja hv. kompp. pääll. Fedorov ja poliittinen ohjaaja Bernikov hv. kompp:n mukana. Hyökkäysvaunujen mukana saapui 15. Prikaatin jalkaväki, jolloin lopullisesti tuhottiin suomalaisen JR 62:n ryhmittely. Komentaja Roslyi ei ottanut osaa taisteluihin Kämärän asemalla, eikä ollut asemalla.

35. HVPr - 105. HVPr:lle.
8.3. klo 17.19. Osaston komissaarille.

Molotovin 50-vuotispäivänä panemme muistiin valloittamalla Viipurin tänään! Mobilisoikaa koko miehistö täyttämään sotaneuvoston käskyä.

Pol. os. pääll. Garonik.

Martti

Talvisotaa ennen ja sen aikana Viipurin alatoimiston ( Kannas ) toiminnan tiedot eivät olleet ilmeisesti kovinkaan merkittäviä.

Sortavalan alatoimisto U2/S, jolla oli toimipisteet myös Salmissa ja Suojärvellä lähetti tiedustelupartioita 1920-luv. alkaen ja kesällä ja syksyllä 1939 n. 20- 30 kaukopartiota Neuvosto- Karjalaan, partiomiesten haavoittumis- ja sairaustapauksissa evakuoimismahdollisuutta ei tavallisesti ollut.

Päämaja ja poliittinen johto katsoivat neuvostojoukkojen keskitykset kuitenkin vain neuvotteluiden painostuskeinoksi, sotaa NL ei aloittaisi - uskottiin.
Sortavalassa , U2/S:ssä, oli myös maj. Hallamaan viestitiedustelutston radiokuunteluasema.

NL:n hyökättyä LVI AK:n esikunta (kom. kenr. Tsherepanov ja esikuntapäällikkö kenr.maj. Ikonnikov ) oli aluksi Käsnäselässä ja AK:n yhteydet joukkoihin ja 8 A:aan (kenr. Shtern) hoidettiin radioteitse ja viestit pystyttiin sieppaamaan.
Mutta LVI AK esik. siirtyi pian Pitkärantaan, minkä jälkeen venäläisten radioliikennettä pystyttiin seuraamaa vain Kitelän, Lemetin ym. moteista.

Tähystystiedustelun, partio- ja kaukopartiotoiminnan ja sotavankikuulustelujen merkitys kasvoi.

Ev. U.A.Käkönen, Sotilasasiamiehenä Moskovassa 1939, mukaan radiotiedustelun merkityksen huippu oli jättää Lavajärven 800 neuvostosotilaan motin vartiointi vain parivartiolle.

Puna- armeijan radiopataljoonien havaittiin pystyvän sieppaavan suomalaisten radiosanomia ja puna- armeijan yleensä suomalaiskommunistien ja Espanjan sotijoiden johtamien partioiden harjoittavan puhelinkuuntelua suomalaisten puolella.
Laatokan Karjalaan oli lähetetty myös polit.ev.ltn Tuure Lehén, joka Espanjassa oli säilynyt elossa Stalinin puhdistuksista.

Stella Polariksessa syksyllä 1944 tiedustelutiedot ja arkistot pääosin katosivat Suomesta.

Veikko Palvo

Rauhattoman välirauhan aikana radiotiedustelu sai huomattavasti lisää
kalustoa ja henkilöstöä ja Neuvostoliiton Petsamon konsulaatista ehdittiin
kesäkuussa 1941 siepata diplomaatti-, NKVD-, GRU-koodikirjoja - joitakin
http://www.nsa.gov/
The Avalon Story, amerikkalaiset löysivät Saksastakin ja jotakin lienee päätynyt USAan Stella Polariksen 1944 yhteydessä.
Tukholmasta
mainitaan Moskovaan lähetetty GRU-viesti nro 151 22 / 1 1942 koskien
Suomen armeijan tst-ohjesääntöjä.
Tiedot on nähtävätikin saatu Suomessa olleilta NL:n vakoilijoilta ?
Vuodenvaihteessa 1941 / -42.
Suomea koskevia tietoja NSA ei ole paljoakaan julkistanut, mutta meillä
todetaan mm. kaukopartiotoiminnan yhteydessä radiotiedustelun pystyneen avaamaan 80 %kin puna-armeijan viesteistä & selustan nkvd-joukkojen.

Moskovan taistelu, Stalingrad, Kursk, Bagration jne. olisivat näiden tietojen mukaan olleet reaaliajassa Suomen johdon tiedossa, onko näin ?
Sama koskee avattuja diplomaativiestejä - NL:n, Saksan, USA:n, Englannin jne. Missäköhän määrin tiedot Suomen radiotiedustelun tehokkuudesta ovat paikkansa pitäviä ?
Kakopartiotoiminnassa radiotiedustelun tietoja on pystytty hyödyntämään ilmeisesti täysin, mutta mikä merkitys kaapatuilla sotilasviesteillä on ollut - tuskinpa tiedot agenttitarinoiden tavalla ovat paljoakaan ratkaisseet ?

Veikko Palvo

Ciccio kirjoitti:Kakopartiotoiminnassa radiotiedustelun tietoja on pystytty hyödyntämään ilmeisesti täysin, mutta mikä merkitys kaapatuilla sotilasviesteillä on ollut - tuskinpa tiedot agenttitarinoiden tavalla ovat paljoakaan ratkaisseet ?

Viestitiedustelu ei muodostunut pelkästään koodisanomien tulkinnasta. Radioliikenteestä saa paljon irti vaikka itse viestiä ei pysty tulkitsemaan reaaliajassa. Alla oleva esimerkki on fiktiivinen mutta pitkälle paikkansapitävä.

Lähettävä radioasema voitiin suuntia leikkausmenetelmällä, ts. vähintään kahta kuunteluasemaa käyttämällä radioasema saatiin paikannettua. Signaalista voitiin usein päätellä lähettävän radion mallityyppi. Taitavimmat kuuntelijat saivat jopa selville morsettajan yksilöllisen "käsialan".

Tarkkailemalla aseman lähetystiheyttä sekä sen käyttämiä kutsutunnuksia seuraamalla voitiin edellämainittuihin tietoihin yhdistelemällä saada selville lähettävän aseman merkitys.

Ts. mikäli vihollisen viestiverkossa oli kolme asemaa, kaksi niistä saatiin paikannettua eteen, yksi taemmas, ja esim. viestiliikenteessä molemmat edessä olevat asemat lähettivät viestinsä taempana olevalle voitiin esimerkiksi päätellä että kaksi edessä olevaa asemaa olivat rykmentin esikuntia ja taempana oleva divisioonan esikunta. Kun tiedettiin mitkä vihollisen joukot käyttivät mitäkin radiotyyppiä saatiin kaaviot vielä selkeämmiksi, ja ihannetilanteessa pystyttiin seuraamaan joukkoa sen sähköttäjien perusteella.

Tämän nk. viestiliikenneanalyysin perusteella saatiin aikaiseksi nk. "electronic order of battle" ts. vihollisen viestiliikennejärjestelmäkaavio jonka perusteella saatettiin päätellä vastassa olevien joukkojen vahvuus ja monta muuta tietoa ennen kuin viestien sisältöä tarvitsi edes saada auki.

Lopuksi irti saatu tieto tuli välittää käyttäjille, ts. joukkojen komentajille, jotta siitä olisi ollut hyötyä. Suomessa tämä koko paletti oli ilmeisesti hyvin hallussa mitä osoitti erinomainen taktisen informaation käyttö mm. ilmataisteluissa, joissa suomalainen kuuntelutiedustelu seurasi vastapuolen taistelunjohtoa, sekä kesän 1944 torjuntataisteluissa.

Viestien selvittäminen toi tähän pakettiin lisäarvoa mutta ei ollut välttämätöntä. Viestien avaamisen merkitys kuulostaa kuitenkin maallikolle dramaattisemmalta ja on helpoiten käsitettävissä. Viestien avaamisella saadulla informaatiolla oli merkitystä etenkin pidemmän aikavälin kehityskulkujen seuraamisessa sekä yksittäistapauksena kaukopartioiden tukemisessa.