Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Korean kriisin aiheuttama raaka-aineiden hintojen raju nousu 50-luvun alussa muutti oikein heilahduksella Suomen tuontimahdollisuuksia. Kun vuosi 1950 oli vaikuttanut aika ankealta, niin sitten valuuttatuloja alkoikin kertyä odottamattomasti, ja paljon.
Vuoden 1951 mittaan julkisessa sanassa alettiin jo reagoimaan, ja vaatimuksia tuonnin vapauttamisesta eri tavaroiden osalta alettiin esittää. Sanomalehdistöstä on kuitenkin jäänyt sellainen mielikuva, että kaupasta ja tuonnista päättäneet viranomaiset oivalsivat valuuttatulojen kasvun melko hitaasti. Kun sitten joku viranomainen tilanteen oivalsi, niin pikaisella toiminnalla ehdittiin tehdä tuontipäätöksiä, jotka eivät välttämättä edustaneet maan hallituksen tai koko virkakoneiston käsityksiä eri asioiden tarpeellisuudesta ja kiireellisyysjärjestyksestä.
Oliko se viranomaisten reagointi oikeasti hidasta?

Valuuttavirta tunnetaan Korean suhdanteena, jonka aikana tukkipuun myyntihinta nousi ennen näkemättömän korkealle.

Se näkyi valtion kassassa (valtion metsät), puutavarayhtiöiden kassassa(puutavarayhtiöiden metsät) ja metsää omistaneiden talonpoikien pankkitileillä.

Suomi maksoi sotakorvauksia vuonna 1951 ja sen vuoksi viranomaisten kieli oli keskellä suuta. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952.