Keskiajan viehättävyyttä selitetään usein sillä, että se näyttäytyy nykyajalle vastakkaisena, erilaisena aikana, jolloin kaikki oli toisin - sinne voidaan heijastaa niin pelkoja kuin toiveitakin: pimeä tietämättömyyden keskiaika versus ylväiden ritarien aika, mutta joka tapauksessa jotain erilaista, yleisesti ottaen dramaattisempaa, mustavalkoisempaa, kuin nykyään.
Keskiajan ihannointia ja vihannointia esiintyi jo aikakaudella, jota nykyään kutsumme myöhäiskeskiajaksi, sillä tuolloin jo ruvettiin ihailemaan entisaikojen ritarikulttuuria ja toisaalta halveksimaan edellisten vuosisatojen "tietämättömyyttä". Lisää vettä myllyyn saatiin 1700- ja 1800-luvulla, joten pitkästä traditiosta on kyse...
Keskiajan tutkijana pidän kyseistä aikakautta moniulotteisempana, mutta kyllä yliaikaisen menneisyyden tutkija saa usein kiittää populaaria viihdettä siitä, että yleisö jaksaa kiinnostua :-)
Ainakin Leena Valkeapää on kirjoittanut keskiajan mielikuvista ja niiden merkityksestä:
* Mielikuvien vapaa aikakausi : keskiajan käyttöyhteyksiä 1800- ja 1900-luvulla. Teoksessa Keskiajan rajoilla (Atena, Jyväskylä 2002.)
* Historiakulttuurinen keskiaika : tiedon ja mielikuvituksen liitto, teoksessa Ilmaisun murroksia vuosituhannen vaihteen suomalaisessa kulttuurissa (SKS, Helsinki 2005)
Mielestäni kiinnostava on myös Valkeapään artikkeli, jossa hän pohtii nuoren itsenäisen Suomen modernismin ja keskiajan kohtaamista kirkkotaiteessa, ks.
* Muuttuvat merkitykset : tapauksia suhtautumisesta keskiaikaisiin kirkkoihin Suomessa 1800- ja 1900-luvulla. teoksessa Historioita ja historiallisia keskusteluja (Turun historiallinen yhdistys, Turku 2004)
Keskiajan kiehtovuutta sivutaan myös joissakin artikkeleissa, esim. allekirjoittaneen esipuheessa, "Virtually Medieval?" -symposiumin artikkeleissa nettilehti Miratorissa, os.
http://www.cc.jyu.fi/mirator/
http://www.cc.jyu.fi/mirator/themeissue2005