Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Sisu on sellainen sana ettei sitä aivan tarkasti edes pysty muille kielille kääntämään (en tosin tiedä muista suomalaissukuisista kielistä.)
Siitä helposti alkaa päättelemään, että sana ei voi olla laina mistään muusta kielestä vaan aivan alkuperäisesti suomalainen.
Naapurikielissämmikin se lainataan suoraan suomesta. Olen esimerkiksi huomannut, että tanskalaiset kolleegani käyttävät sanaa tietämättä (tai ajattelematta) että se on suoraan suomenkielestä lainattu. He käyttävät sitä aivan oikeassa merkityksessä, mutta vain positiivisessa.
Sanan sisu voisi kyllä kääntää tanskaksi "stædighed", mutta silloin se saa negatiivisen merkityksen (pahansisuinen).
Minkäköhänlaisista johdannaisista kielitutkijat sanan sisu muodostavat?

Englanninkielinen vastine on "guts", eli suolia ym. sisuskaluja. Eiköhän tuo suomenkielinen sanakin tule sanasta sisus.

Hei!

Ainakin nykyvirossa "sisu" = sisältö, sisällys. Myös abstraktimmassa mielessä esim. kirjan sisällöstä voi kysyä "mis on selle raamatu sisu?" jne.

"on sisua" => on ainesta (sisältöä) ?

Kari

Hyvin aavisteltu molemmat, SSA:n mukaan sana liittyy sisukseen. Sanan ikää nykymerkityksessä on tietysti vaikea arvailla, ja merkitykseen olisi teoriassa voinut vaikuttaa muiden kielten malli - mikäli vastaava sanonta tunnettaisiin jostain englantia läheisemmästä kielestä.

http://www.sissoset.net/aineisto/nimi.htm

Eräs selitys on se, että sisu merkitsee marjakuusta, josta aikoinaan tehtiin jousipyssyt. Joustava, kestävä.. Mutta Jaakko varmaan tyrmää harrastelijaselitykset... Samasta puusta olisi saanut myös sissit nimensä.. Savolaisten vaakunassahan on jousipyssy ja savolaiset ovat olleet jousimieskansa..
http://mikaeli.mikkeliamk.fi/mikaeli/ar ... volots.htm

Sana sisu on johdos sanasta sisä. Murteissa sisu tarkoittaakin sisäosaa. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sisälmysten, sisäelinten nimitys on sisukalut tai sisukunta.
Sisu- nimitys on kuitenkin muuttunut historian aikana paljon. 1500-luvulla "sisu" tarkoitti luonnollista taipumusta ja luonnetta. Sen sijaan Ruotsin vallan aikana sisu oli ihmiseen viitatessaan yksinomaan paha asia. Nämä vastakkaiset merkitykset kiteytyvät hyvin sanassa "sisupusi", jota voi samalla pitää sekä negatiivisena että positiivisena.