Samalla logiikalla Nürnbergissä tuomitut natsipomotkin "pyysivät anteeksi hengellään". Miksi ihmeessä sanojen merkitystä ruvetaan muuttamaan aivan absurdisto? Anteeksipyyntö tarkoittaa *vapaaehtoista* katumista, katumuksen tunnustamista ja (mahdollisesti) teon sovittamista. Pelkkkä rangaistus ei riitä, sehän ei ole oma päätös.ekyto kirjoitti:Eiköhän punaiseen terroriin syyllistyneistä ja syyttömistäkin suuri osa pyytänyt anteeksi hengellään jo sodan lopuvaiheessa ja välittömästi sodan jälkeen tapahtuneissa "puhdistuksissa". Jokunen saattoi pelastautua Venäjän puolelle, mutta moni heistä luultavasti kuoli Stalinin "puhdistuksissa" myöhemmin. Valkoiseen terroriin syyllistyneet sen sijaan armahdettiin sodan jälkeen.Vesa Vares kirjoitti:Median pohjalta voisi luulla, ettei punaista terroria tai vuoden 1917 sisäpoliittista kaaosta olisi ollut olemassakaan. Anteeksipyyntövaatimuksetkin on kohdistettu vain toiseen osapuoleen,
Vuoden -18 terrorin suhteen kaksi suurinta ongelmaa. Ensimmäinen kollektiivinen syylllisyys ja demonisointi: ensin se koski punaista puolta ja sittemmin valkoista. Toinen on se että anteeksipyyntöä vaaditaan, vaikka tekijöitä ja uhreja ei ole enää olemassa, ei myöskään "Valkoista Suomea" eilä sen päättäjiä vaan valtion korkeimmassa virassa on hävinneen puolen jälkeläinen. Punaorpoja lienee vielä elossa, mutta eikö ole absurdia jos presidentti Halonen pyytää heiltä anteeksi?
Uskoisin että se mitä punaorvot todella tarvitsevat ovat teraiapiirit, jossa he saavat keskustella ja/tai kirjoittaa muistoistaan. Muu kansa voinee työstää asiaa tutkimuksiin ja kaunokirjallisuuteen perehtymällä. Toivottavasti 10 vuoden kuluttua muuallakin on samanlaisia tapahtumia kuin tänä vuonna Tampereella.