Nyt on Silvennoisen kirja luettu ja kokonaisuutena se yllätti positiivisesti, etenkin kustantajan epäonnistuneen mainonnan jälkeen. Moralisointia olisi voinut jättää vähemmälläe. Esim. Kairalan kapinan jälkipeleissä en näe mitään ihmeellistä tai moralisoinnin arvoista, toisin kuin Silvennoinen. Enkä moralisoisi esim. niitä muutamia kolmannen asteen kuulustelujakaan. Etenkin kun niiltä saattoi välttyä avaamalla kielenkantansa ja toiseksi vastapuolen menetelmät olivat jo ihan toisella tasolla. Ja eikä Silvennoinen kyennyt todistamaan yhtään kuulusteltua syyttömäksi vakoiluun, sabotaashiin tms.
Ihmetyttää myös Silvennoisen ilmeinen hyväksyntä Churchillin periaatteelle, että "Saksan viholliset ovat Englannin ystäviä ja Saksan ystävät Englannin vihollisia" kun sama periaate ei tunnu saavuttavan hänen hyväksyntäänsä Suomen osalta (=Neuvostoliiton ystävät [Englanti ja USA] ovat Suomen vihollisia).
Samoin ihmettelen miksi Silvennoinen olettaa Saksan vaikutuksen Pohjois-Norjassa muodostaneen potentiaalisen uhan Suomen ulkomaankaupalle samalla kun hän ei kertaakaan mainitse Englannin toteutunutta uhkaa Suomen ulkomaankaupalle Välirauhan aikana.
Ja Nürnbergin sotarikosmääritelmiin turvautuminen on jo naurettavuuden huippu. Ihan sama asia kuin Markku Salminen rattijuoppousvalistajana.