Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Mitä historiantutkimus maksaa?

Eduskunnan satuvuotisjuhlien yhteydessä tuotettiin myös 12-osainen historiakirjasarja eduskunnan historiasta. Helsingin Sanomat uutisoi 100-vuotisjuhlien kuluista näin:

Helsingin Sanomat kirjoitti: Yksikamarisen eduskunnan satavuotisjuhlat tulivat maksamaan veronmaksajille runsaat viisi miljoonaa euroa. Yli puolet 5,3 miljoonan euron kuluista meni 12-osaiseen historiakirjasarjaan, jonka tuotti Turun yliopiston poliittisen historian laitos. Kirjasarjan tuottaminen maksoi 2,7 miljoonaa eli yli 200 000 euroa teosta kohti.
Helsingin Sanomat 12.9. 2009

Eikö tätä hintatietoa pitäisi käyttää muidenkin historiantutkimusten pohjana. Vai mitä mieltä olette?

Onko kustannuksista tarkempaa jaottelua eli esim. paljonko itse kirjojen tuotantokulut olivat (paperi, taitto ym.)? Kovin ylihintaiselle tuo projekti tuntuu.

Hei

Toivon, että tämän ketjun peruslausahduksen pohjalta käytäisiin laaja-alaista keskustelua, mutta en näkisi kovin hedelmällisenä sitä, että humoristisoitaisiin tai päiviteltäisiin tai peräti hirviteltäisiin jonkin yksittäisen "luksus"tutkimuksen hintaa.

Varmaankin valtaosa moisen tutkimuksen kustannuksista täytyy olla sikäli "ulkotutkimuksellisia" kuluja, että ne eivät ole olleet välttämättömiä ja välittömiä panostuksia tutkimustuloksen määrän ja laadun saavuttamiseksi. Toivottavasti aineellista hyötyä hankkeesta on herunut tutkijoillekin eikä vain kirjasarjan bisneksenpyörittäjille, jotka olisivat ottaneet hinnoitteluunsa mallia vakuutuspetosasianajajien palkkiosysteemeistä?

Pikemminkin pitäisi kysyä, että kun valtiovalta on toiminut niin esimerkillisenä mesenaattina tässä yksittäisessä tutkimushankkeessa, niin miksi se ei sitten kykenisi toimimaan yhtä "jalosti" historiantutkimuksen toimintaedellytystenkin parantamiseksi ja ruokkimaan omalla panoksellaan tutkimusta uuteen nousuun?

Jos tässä on jotain moitittavaa, se olisi ehkäpä se, että rahaa on näköjään laittaa, mutta ei fiksusti, kun poliitikot saavat valita mieltymystensä mukaan, minne he sitä satsaavat. Tämä on tietysti demokratian lisähintaa ja täytyy hyväksyä "kansanvallan ilmentymisenä". Mutta hengenviljely, on monelta osaltaan, myös historiantutkimuksen toimintaedellytysten osalta, ollut jo mielestäni pitkään, niukkuuden oloihin pakotettua, vaikka hengenviljelyn ulkopuolinen yhteiskunta elää ennennäkemättömässä yltäkylläisyydessä. Tämä kuulostaa pahalta riitasoinnulta.

Tämä nykypolitiikan kyky huolehtia hengenviljelystä, kuten muunmuassa historiantutkimuksen edistämisestä, vaikuttaa olevan kuten lyhytnäköistä viljanviljelyä ja -jalostusta, jossa saatetaan kyllä antaa hyvät voimavarat johonkin yksittäiseen erikoisjauhatuserään, mutta lajikkeista ja siemenviljasta ja toimitusketjun alkupäästä huolehtiminen jätetään retuperälle.

Matti Lund

Minua hiukan ihmetyttää se, että tuolla 200 000 eurolla per kirja ei ole saatu aikaan verkkoversioita. En oikein jaksa uskoa, että tätä 12 osaista kirjasarjaa hankitaan kovin moneen kotiin. Siksi olisi ollut erittäin tärkeää julkaista tutkimus verkossa, niin tutkimusten tulokset olisivat olleet laajemmin yleisön saatavilla.

Hyvä huomio,
Ja minua ihmetyttää enemmänkin.

Jos oletetaan, että kirjasarjan valmistaja ei ole toimittanut verkkoversiota sen takia, että sitä ei ole "älytty" siltä pyytää, niin mikä estäisi sitä siltä pyytämästä? - Perin kummalta tuntuisi, että verkkoversiosta olisi kieltäydytty perusteellisen harkinnan jälkeen. - Syntyneen tilanteen taustalla lieneekin huonoa harkintaa, jollaista syntyy tyypillisesti, kun jokin kunniaviroissa olevien ruohonjuuritasolta vieraantuneitten herrojen toimikunta päättää asioista ja toimittaja tekee ainoastaan "nippanappa" sen, mitä siltä ainoastaan kirjaimellisesti pyydetään kirjallisessa sopimuksessa.

Oletettavasti kirjasarjan valmistajalla, ellei se ole "aataminaikuinen", on koko kirjasarja valmiina myös useammassa vedoksessa useammassa eri digitaalisessa formaatissa, joista vähintään yhtä se on käyttänyt sen painatuksessa.

Täten yksinkertaisimmillaan homma olisi esimerkiksi teossarjan tiputtaminen toimittajan palvelimelta *.pdf -tiedostoina johonkin toimeksiantajan kanssa sovittuun nettisivustoon.

Jos sen suorittaa IT -ylläpitäjä, joka sopii toimeksiannon toimenpiteestä, suunnittelee sen ja suorittaa sen, niin se olisi ehkä noin 2 tunnin työ 100 euron taksalla, eli hinta 200 euroa, eli siis 200/2700200 -> 0,00741 % kaikki opukset.

Jos taas ajatellaan kauhuskenaariosta johtuvaa vaihtoehtoa toimenpiteelle, eli että toimittaja olisi onnistunut kadottamaan digitaalisessa formaatissa olevat arkistonsa tai olisi lopettanut toimintansa niin, että mitään varmistusarkistoja ei olisi jäänyt tai arkistojen siirtoja ei olisi lopetuksen yhteydessä suoritettu?, niin teossarja pitäisi uudestaan digitoida tiedostoiksi ja ladata ne sovituille verkkosivuille.

Tällöin toimitus voisi olla kahden ammattihenkilön suorittamana 2 * 15 h = 30 h a 80 euron taksalla, eli yhteensä 2400 euroa -> lisäkustannus 0,089 % kaikki opukset.

Jos edelläolevat koetaan rahoittajan taholta liian kalliiksi vaihtoehdoiksi, niin niitä halvempia vaihtoehtoja on antaa työ työllistämistuella tuettujen työharjoittelijoitten suoritettavaksi tai jonkin opiston opiskelijoitten kisällityöllä teetettäväksi.

Aivan yhtä professionaaliselta näyttävä verkkoversio saadaan myös aikaiseksi siten, että jonkin lukion (jolla ovat kunnon välineet) joku "hissan" opettaja anoo luvan ja panee kaksi innokasta asianharrastusta omaavaa näppärää oppilastaan, digitointiekspertin ja nörtin, toimittamaan verkkoversion sovitulle sivulle. Mainittu lukio saisi näin pienen sulan hattuunsa ja teossarjan toimituskunta pienen muistutuksen omasta vajavaisuudestaan.

Matti Lund

Onneksi verkkoversiota ei ole. Vastustan näitä verkkoversioita niin kauan kuin henki pihisee.

Matti Lund kirjoitti:Täten yksinkertaisimmillaan homma olisi esimerkiksi teossarjan tiputtaminen toimittajan palvelimelta *.pdf -tiedostoina johonkin toimeksiantajan kanssa sovittuun nettisivustoon.

Vaikkei se varsinaista argumenttia muuksi muutakaan, lienee syytä
todeta, että esittämäsi kustannusarviot ovat kovasti optimistisia.

PDF-version tuottaminen valmiiksi taitetusta digitaalisessa muodossa
tallennetusta julkaisusta on sinänsä yksinkertaista, mutta toinen asia
on sitten se, miten käytettäviä tuollaiset verkkoon yhtenä tiedostona
lykätyt tiiliskiviteokset oikeasti ovat (vrt. esim. Snellmanin kootut
teokset - http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/fi.jsp
- joissa tosin ei ole liiemmin kuvitusta, joka kasvattaisi tiedostokokoa).

Teossarjan skannaaminen paperilta on sen sijaan huomattavasti isompi
urakka kuin mitä arvioit - toki automaattiskannerit on keksitty, mutta
niiden omistajien intresseissä on kyllä yleensä saada takaisin myös
pääomakulunsa, eli ihan pelkillä työkustannuksilla ei siis pärjätä.
Lisäksi tiedostokoko kasvaa sen verran suureksi, ettei teoksen
selaileminen ainakaan yhtenä pdf-pläjäyksenä ole mitään herkkua.

Se mitä yritän oikeasti sanoa on se, ettei verkkojulkaiseminenkaan
ole ilmaista, vaan sitä varten tarvitaan sekä kunnollista rahoitusta
että valmista infrastruktuuria. Laadukkaan verkkojulkaisun
tuottaminen vaatii siis panostusta. Ilmaistyön teettäminen
(oli sitten kyse harjoittelijoista tai lukiolaisista) ei taas ole
eettisesti kestävä ratkaisu: vaikka verkossa on paljon näyttäviä
vapaaehtoistyöhön perustuvia palveluita, niiden lähtökohtana on
yleensä nimenomaan vapaaehtoisuus ja spontaani innostus. En
usko, että eduskunnan historian verkkoversio on sellainen
projekti, jonka tekemiseen ilman kunnollista korvausta löytyy
aivan pilvin pimein innostuneita ihmisiä.

Toinen asia tietysti on se, että verkkoversion tuottamiseen tarvittavat
kulut eivät kaikesta huolimatta olisi kuin kohtuullisen pieni osa
teossarjan miljoonabudjetista, eli jos rahaa on tuommoinen määrä
käytettävissä, verkkojulkaisuunkin voisi kuvitella löytyvän riittävästi
pennosia, jos se vain priorisoidaan riittävän korkealle.

Jyrki Ilva kirjoitti:PDF-version tuottaminen valmiiksi taitetusta digitaalisessa muodossa tallennetusta julkaisusta on sinänsä yksinkertaista, mutta toinen asia on sitten se, miten käytettäviä tuollaiset verkkoon yhtenä tiedostona lykätyt tiiliskiviteokset oikeasti ovat (vrt. esim. Snellmanin kootut
teokset - http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/fi.jsp
- joissa tosin ei ole liiemmin kuvitusta, joka kasvattaisi tiedostokokoa).
... ... ... ... ...

Toinen asia tietysti on se, että verkkoversion tuottamiseen tarvittavat
kulut eivät kaikesta huolimatta olisi kuin kohtuullisen pieni osa
teossarjan miljoonabudjetista, eli jos rahaa on tuommoinen määrä
käytettävissä, verkkojulkaisuunkin voisi kuvitella löytyvän riittävästi
pennosia, jos se vain priorisoidaan riittävän korkealle.

Olen samaa mieltä siitä, etteivät pdf-versiot olisi olleet erityisen käteviä, mutta parempi sekin olisi ollut kuin ei mitään! Minusta on kylllä arveluttavaa, jos kansanedustuslaitoksen historiaan laitetaan näin iso summa rahaa, eikä tutkimusten tulosia vaivauduta levittäämään yhtään paremmin ja modernein välinein.

Näillä resursseilla olisi voinut luoda aivan uudenlaisen verkossa julkaistun kaikille avoimen kokonaisuuden, joka olisi hyödyntänyt monia verkon tarjoamia uusia mahdollisuuksia. Nyt on sitten päädytty pelkkään vanhanaikaiseen kirjasarjaan, jonka levikki ei voi olla kovin suuri. Jotenkin olin muistavinani, että projektin suunnitelmissa aluksi oli jotain verkkoversio, muistanko väärin? (itse tutkimustuloksiin ja kirjojen sisältöön en tässä puutu, vain niiden julkistamistapaan)

Tutkijayhteisön intressin kannalta kirjallisuuden vapaat verkkoversiot ja varsinkin verkkoon asetetut täysin vapaasti luoksepääsyiset asiakirjalähdekokoelmat ovat ehdottomasti kannatettavia asioita, koska kaikki asiakirjoihin ja kirjallisuuteen pääsyä helpottava tehostaa olennaisesti tutkimusprosesseja. Tämä kyllä kuulosti tautologialta.

Kuulostaa kyllä liian kummalta, että tässä tapauksessa olisi tehty lopputuloksen osalta eräänlainen muihin formaatteihin saattamisen suodatuspäätös?

No, se on pienempi ihmettelyn aihe kuin suureellinen rahan käyttö hankkeeseen niin laihoin tuloksin (vähättelemättä sellaisenaan tulosta, toisaalta viitaten siihen, että vastaavalla kustannusarviolla voitaisiin päästä moninkertaiseen tutkimuksen tuottamisen tulokseen hyvin laadukkaassa esitysmuodossa).

Matti Lund