Huomautuksia Nylanderin tekstiin. Viittaan myös ylempänä olevaan tekstiini.
1. Siis Ylikangas "olettaa uskottavasti" ? Itse hän viime kolumnissaan 16.10. 08 ilmoittaa tehneensä "viitteellisen arvion". En ole koulutettu historiantutkija, mutta joku sellainen voinee kommentoida, onko viitteellinen arvio tieteellista historiantutkimusta? Tietenkin arvio voi olla oikeakin ja tietenkin siihen voi uskoa, etenkin, jos se vastaa omia ennakkoasenteita. Ylikankaan argumentaation ovat kumonneet paitsi Teloitettu totuus-kirjan tekijät myös esimerkiksi Markku Jokisipilä jo viime syksynä sekä äsken Hesarin arvostelussaan. Miksi veteraaneilta ei ole tullut tietoja muista kuin Lindstedtin tutkimuksissa esiin tulleista teloituksista? Reilu komppania miehiä ( mm. kymmeniä pelkästään Lappeenrannan täyteen ahdetussa varuskunnassa) olisi teloitettu kenenkään huomaamatta? Teloituseliminä olisivat toimineet henkilötäydennyskeskukset? Miksi niiden tutkituissa asiakirjoissa ei löydy ainoatakaan viitettä teloituksista? Karkureiden kokoamista ja palauttamista yhtymiinsä on sensijaan selvitetty perusteellisesti. Katsokaa Jarmo Niemisen nettisivuilta
www.jarmonieminen.fi/historia! Minuunkin ovat ottaneet yhteyttä monet Lappeenrannassa kesällä 1944 palvelleet veteraanit ja ihmetelleet Ylikankaan väitteitä.
2. Sotahistorioitsijat Sampo Ahto ja Ohto Manninen ovat osoittaneet, etteivät Ylikankaan päättelyt 19.6. tilanteesta ole oikeat. Ylikangas ohittaa täysin sen, että silloin ei voitu tietää edessä olevista taisteluista, koska joukot olivat vasta ryhmittymässä VKT-asemiin, muutamat melkoisessa sekasorrossa. Mannerheim antoi tuolloin päiväkäskyn painottaen "jyrkkää torjuntaistelua". Se ei oikein todista uskosta pelkkään rauhanpalauttamiseen. Lisäksi Moskovasta vaadittiin 23.6. Suomen ehdotonta antautumista. Ratkaisutaistelut vasta alkoivat, eikä kukaan voinut tietää, miten tilanne kehittyisi. Nyt 2008 voidaan tietysti spekuloida mitä tahansa.
3. Lakimuutos tehtiin rintamakomentajien vaatimuksesta näiden katsoessa, että puhuttelut ja vankilatuomiot eivät riittäneet karkuruuden hillitsemiseen. Päämaja oli kyllä huolissaan, mutta arvioi vielä 20.6. entisten keinojen riittävän. Se on tausta Heinrichsin perusteellisesti väärin tulkitulle puhelinsanomalle. Päämajan näkemys karkuruudesta on esitetty 9.8. 44. Siinä korostetaan maltillisuutta kuolemantuomioissa. Jos laittomia teloituksia olisi toimeenpantu, niin kai ne olisi tässä kielletty? Ylikangas ylipäänsä sivuuttaa kaikki karkurien käsittelystä annetut ohjeet. Niitä noudatettiin, ei antamattomia ohjeita.
4. Jos karkuruus katsottiin voitavan hillitä karkureita salaa ja laittomasti ampumalla, mutta asia rintamajoukoilta salaten, kuten Ylikangas esittää, niin en voi logiikkaa ymmärtää. Miten voi vaikuttaa toiminnalla, josta ei tiedetä? Toisaalta todellisista teloituksistahan nimenomaan käskettiin tiedottaa joukoille ja myös tiedotettiin. Miten se todistaa kuolemantuomioiden salaamisesta? Ylikangas sivuuttaa myös kokonaan sen, että karkuruus hillittiin 25.6. mennessä nimenomaan järjestyksen palauttamisella. Karkureita ei teloitettu ennen 4.7. Ylikankaan myöhäsyntyisistä toiveista huolimatta, koska lainsäädäntö ei sitä mahdollistanut. Muu on spekulaatiota.
5. Totean vielä kerran, että karkurien teloitukset eivät rytmittyneet karkuruuden volyymin tai taistelujen kiivauden perusteella, vaan yksinkertaisesti lakiperusteisen oikeusprosessin vaatiman ajan mukaan. Siksi teloitukset ajoittuvat niinkin myöhäiseen. Olen samaa mieltä, kuin "Teloitetun totuuden" tutkijat: taistelujen kannalta teloituksilla ei ollut merkitystä. Niiden mielekkyyttä arvosteltiin jo tuolloin. Oleellista oli, että karkuruus hillittiin sekä tehostetulla kurinpidolla, että onnistuneiden torjuntataisteluiden avulla nousseella taistelutahdolla. Keksityt jutut eivät asiaa miksikään muuta.