skrjabin kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti:Suomalaiset eivät edes viitanneet neuvotteluissa Moskovassa evakkokysymykseen, vaan verukkeena käytettiin "Suomen soveltamaa ehdotonta puolueettomuutta"
Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, tämä ei ihan täysin pidä paikkaansa. Esimerkiksi Tanner viittasi kirjeessään 26.10.1939 Hanssonille mm. Kannaksen tiheään asutukseen eräänä ongelmana neuvotteluissa. Samoin neuvotteluissa toki puhuttiin luovutettavan alueen arvosta, korvaussummista ja sen merkityksestä vanhana suomalaisena asutuksena.
Kutsu Moskovan neuvotteluihin 5. lokakuuta laukaisi paniikkireaktion Suomessa. Koulut eivät toimineet, ihmiset muuttivat maalle, kaupunkien ikkunoihin liimattiin paperiliuskoja pommien varalta jne. Tässä yhteydessä evakuoitiin myös väestöä. Hallitus peruutti sitten, kun oletettiin ettei hyökkäystä tule, varotoimet.
En tarkkaan enää muista Tannerin muistelmia Moskovan neuvotteluista. Varmaan sitten on niin kuin sanot. Paasikiven muistiinpanojen mukaan tapahtui neuvotteluissa nopeasti tarkastaen muun muassa seuraavaa:
Stalin:
”Me pyydämme, että etäisyys Leningradista rajalle tulisi olemaan 70 km. Maantieteelle me emme voi mitään. Ettekä te voi sille mitään. Leningradissa ja sen ympäristössä on väkiluku noin 3 ½ miljoonaa, miltei yhtä suuri kuin koko Suomessa. Kun Leningradia 4i voida siirtää pois, täytyy raja muuttaa kauemmas. Koiviston suhteen on otettava huomioon, että jos sinne sijoitettaisiin 16 ”:n tykkejä, niin voitaisiin kokonaan estää laivastomme liikkeet Suomenlahden perukassa. Me pyydämme 2700 km2 ja tarjoamme yli 5500 km2.
Paasikivi:
”Te puhutte aivan kuin Suomi uhkaisi Neuvostoliittoa sodalla.”
Stalin:
”Emme pelkää hyökkäystä Suomen taholta, mutta Englanti tai Saksa voi harjoittaa painostusta pakottamaan Suomen osallistumaan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.
Paasikivi:
”Te liioittelette tätä vaaraa: Hallituksemme ei voi suostua ehdottamaanne rajaan”
Sen jälkeen keskustelu siirtyi Petsamoon ja jatkui sitten:
Paasikivi:
Meidän puolueettomuutemme on aivan ehdoton samoin kuin muiden Pohjoismaiden. Me emme halua tulla vedetyksi mihinkään sotaan.”
Seuraava neuvottelu 21 lokakuuta:
Paasikivi:
Emme voi Hankoa luovuttaa. Ei soveltuisi Suomen puolueettomaan asemaan, että vieraan valtion sotavoimia tulisi olemaan meidän mantereella
Stalin ja Molotov esittivät kanavan kaivamista Hankoniemen läpi, jolloin Hanko ei olisi mannerta [sic].
Tämän jälkeen tutkittiin yhdessä karttoja. Stalin piirsi uuden rajan, joka supisti luovutettavaa aluetta, mutta jäi kauas ehdotuksestamme. Suomalaiset vastasivat, etteivät he voi hänen uutta rajaansakaan voineet hyväksyä.
”Emme saattaneet tehdä muuta kun asettua kielteiselle kannalle miltei kaikkiin kysymyksiin”
Paasikivi
Tulemme puolustamaan maatamme. Suomen kautta mikään Neuvosto-Venäjän vihollinen ei voi hyökätä Venäjän kimppuun.
Stalin:
Suomi on pieni ja heikko. Teiltä ei kysytä lupaa. Te ette voi, vaikka tahtoisitte, estää suurvaltaa astumasta maihin.
Pannen kätensä kartalla Hangon päälle Stalin:
”Suurvalta astuu tässä maihin ja jatkaa kulkuaan teidän vastustuksestanne välittämättä.
Paasikivi:
”Te, hra Stalin, aliarvioitte meidät. Me tulemme taistelemaan kovemmin kuin luulette”.
(Stalin perusteli vielä, että jos Neuvostoliitolla on tukikohta Hangossa, on hyökkäys Hankoon samalla hyökkäys Neuvostoliittoa ja sen 150 divisioonaa kohtaan, siis casus belli. Keskustelua jatkui yli kaksi tuntia. Uusia näkökohtia ei tullut esiin.)
Marraskuun 3:s, illalla:
Paasikivi luki Suomen hallituksen kieltävän vastauksen ja antoi sen Molotoville.
Molotov:
”Nyt ovat siviiliviranomaiset käsitellet asian, ja kun ei ole päästy sopimukseen, täytyy asia antaa sotilaiden haltuun.
Marraskuun 4:s, illalla, Kremlissä:
Stalin kysyi miten suureksi suunnilleen rahakorvaus nousisi. Vastaus oli, etteivät suomalaiset neuvottelijat tienneet koska asia oli pidetty huippusalaisena, mutta koettaisivat saada joitain selvityksiä hallitukseltaan seuraavaan kokoukseen.
(Ehkä Suomen hallitus on käsitellessään tätä kysymystä tehnyt kotimaassa ne selvitykset jotka Tanner mainitsee. Silloin en välttämättä olisi kiinittänyt niihin huomiota).
Stalin:
Myykää meille Hanko jos ette tahdo sitä vuokrata. Silloin alue tulisi kuulumaan Neuvostoliitolle ja olisi sen suvereenisuuden alainen.
Paasikivi:
Emme voi suostua siihen.
Stalin osoitti kartalla kolmea Hangon itäpuolella olevaa saarta, Hermansö, Koö ja Hästö-Busö ja kysyi voisivatko ne tulla kysymykseen.
Suomalaiset lupasivat tiedustella hallitukseltaan.
Viimeinen kokous Kremlissä marraskuun 9. päivänä
Suomalaisten hylkäävä kanta luettiin ja luovutettiin Neuvostoliitolle. Tutkien pöydällä olevaa kartta näyttäen Russaröta
Stalin:
Onko tuo saari teille välttämätön.
Paasikivi:
Se kuuluu olennaisesti Hangon puolustusjärjestelmään.
Stalin:
"nitševo nje vyhodit - Tästä ei tule yhtään mitään.
Uusia neuvotteluja ei käyty. Sanallakaan Paasikivi ei mainitse Karjalan kannaksen asukkaita tai heidän suunnattoman arvokkaita kotejaan, joiden ”arvoa ei voi rahassa mitata”. Tämä saattaa johtua joko siitä, että niillä ei ollut keskeistä merkitystä neuvotteluissa, tai siitä, että Paasikivi itse pitää kysymystä sekundaarisena. Ehkä Tanner piti niitä merkityksellisinä.
Kysymys on nostettu esiin vain verukkeena eikä se juuri vaikuta aiheeseen, hyödyttikö talvisota Suomea. Jos suomalaiset olisivat neuvotelleet joustavasti ja sopimukseen olisi tultu, olisi tietenkin myös luovutettavien alueiden väestön ongelmat tullut ajankohtaiseksi, mutta niin pitkälle ei Paasikiven mukaan siis päästy (lukuun ottamatta yllä mainittua kysymystä rahakorvauksista).
Terv.
// Heikki Jansson
P.S.
Sanoin "aivan niin", kuin ilmoitit Terijoen asukasluvun. Olisi pitänyt sanoa "vai niin", koska en tiedä, on jonkinlainen suuruusluokkahaju, mutta luotin tietysti Sinun sanaasi.
H.J.