Suvussani on aina hellitty perimätietoa, jonka mukaan sukumme on Ruotsista ja eräät jopa olleet hurmaavia hovineitoja Kustaa III:n hovissa. Kun lopulta liikeni riittävästi aikaa kattavan tutkimuksen tekemiseen, tyrmistys oli sitäkin suurempi kun kaapista kolisi pääasiassa joukko luurankoja.
Yksi luurangoista oli isoisäni äidinisä Anton, joka ei ollutkaan "suosittu rinkelileipuri Haminassa", vaan vuodesta 1855 Siperian kaivoksissa kahleissa raatava rangaistusvanki. Olen koettanut selvittää Antonin kohtaloa ja suunnittelen jopa tutkimusmatkaa hänen karkoituspaikkaansa, Nertsinskiin, johon suomalaiset pahantekijät siihen aikaan lähetettiin. En kuitenkaan aio taittaa 7200 km matkaa (kahleissa) jalan, kuten Anton, vaan matkustan junalla. Kun kirjoituspöytätutkimus on mahdollisimman täydellinen, ostan liput Transbaikalin radalle.
Aluksi sain hankittua Yhdysvalloista Levasseurin vuoden 1846 Siperian kartan, joka oli käytössä saatettaessa vankeja määränpäähänsä Mongolian rajalle.
Sitten sain selville, että Anton polttolouhi ja huuhtoi kultaa epäinhimillisissä oloissa Kaltniskin aivoksella, joka sijaitsi jossakin Shilka-joen rannalla. Joten aika lähellä jo ollaan. Tutkimukseni edistymistä voi seurata kaikille avoimessa blogissani: http://tarinajatkuu.blogspot.com/