Wejoja kirjoitti:Joku nosti esille jokisuistot, joita voi pitää niin viljelyn, kuin kalastuksen osalta luontevina asuinpaikkoina. Vastaavasti metsät ovat aivan täynnä kiviä ja siirtolohkareita, niitä on paikoittain niin paljon, että metsässä on lähes mahdotonta liikkua.
Totta, esimerkiksi Loviisan - Ruotsinpyhtään alueella on paikoin siirtolohkareita yhtä paljon kuin puita, ja lohkareista lohjennutta louhikkoa. Siellä ei voi käydä edes marjassa joutumatta koko ajan varomaan nilkkansa nyrjäyttämistä. On selvää, ettei tällaisten seutujen raivaaminen pelloiksi ole houkuttanut sen ajan maansiirtovälineillä.
Jotuni kirjoitti:Helsingissä panostus suomenkieliseen on noin 500 euroa vuodessa pienempi kuin ruotsinkieliseen. Lisärahalla ruotsinkieliset koulut ovat kooltaan vain puolet suomenkielisten kouluista ja opetusryhmät ovat myös ruotsinkielisillä pienemmät.
Tämähän on suoraa seurausta siitä, että kyseessä on pieni, isolle alueelle levinnyt vähemmistö: yhteen kouluun ja yhdelle luokka-asteelle ei saada oppilaita kovinkaan paljon verrattuna suomenkielisiin kouluihin. Tällöin suomalaiset saavat "tukkualennusta" ja pystyvät järjestämään koulutuksensa halvemmalla kuin vähemmistö.
Kuitenkin oma koulu on elinehto vähemmistökielen säilymiselle. Ja kun yksi oppilas maksaa vuodessa kymmeniä tuhansia(?), niin 500 euron ero ei ole kovin merkittävä.
Huoli on myös toisensuuntainen: vähemmistöille tärkeitä kouluja lakkautetaan paljon helpommin juuri siksi, että niissä on vähemmän opiskelijoita. Osataan sitä ihmisoikeuksien ja edistyksen kultamaassa Saksassakin:
Linkki
Jotuni kirjoitti:Se että Itä-Uusimaa olisi ollut organisoidun ruotsalaisasuttamisen kohde, viittaa siihen että se on myöhäinen ja mahdollisesti Knutsonin kuolema osataan ajoittaa. Voi ehkä puhua 1300-luvun asuttamisesta Itä-Uudellamaalla eikä 1200-luvusta kuten on esitetty.
1300-luku on selvästi liian myöhäinen. Asutusvirtauksia on ainakin seuraavia:
1. 1100-luvulla Uplannista Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon (jopa Karjaalle).
2. Vuoden 1250 tienoilla Länsi- ja Keski-Uudenmaan rannikolle, kun Birger-jaarli alisti Hämeen.
3. Jo ennen vuotta 1293 alkaen valtiojohtoisesti Itä-Uudellemaalle; tuolloin Ruotsi otti haltuunsa Viipurin alueen.
Tässä on tärkeää, että Ruotsi oli jo viimeistään 1240-luvulta alkaen yrittänyt tosissaan pureutua Karjalankannakselle. Hämeen ristiretken jälkeen Itä-Uusimaa pyrittiin asuttamaan nopeasti, jotta voitaisiin vedota alueen täältä Viipurin lähistölle saakka olevan ruotsalaista. Samaa strategiaahan sovellettiin Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen asuttamalla savolaisia (= valtiollisesti ruotsalaisia) rajan itäpuolelle, millä verukkeella rajaa sitten vaadittiinkin idemmäs.
(Jokipii, Mauno (2000): "Hämeen ristiretki". Hämeen käräjät I.)
Jotuni kirjoitti:Tuo Tarkiaisen kirjahan on tosiaan tilauskirja eli saman tapainen kuin yritykset teetättävät omia historiikkejaan ja valitsevat historiikin kirjoittajan. Svenska Litteratursällskap i Finland on valinnut Tarkiaisen kirjoittajaksi. Se mitä tuotetussa kirjassa lukee hyväksyy tietenkin kirjan tilaaja. Svenska Litteratursällskapet i Finland lienee yksi RKP:n kontrolloimista säätiöistä, joka luo poliittisen ulottuvuuden.
Eivät historioitsijat ryhdy vääristelemään totuutta toimeksiantajaansa miellyttääkseen. Yhden ideologian ajajat eivät ryhdy tutkijoiksi vaan poliitikoiksi.
Tuo nyt vain on hyväksyttävä, että Itä-Uudenmaan ruotsalaisasutus on ainakin osaksi jo 1200-luvulta, aivan kuten on hyväksyttävä myös, että Uudellamaalla oli pysyvää (varsinais)suomalaisperäistä viljelyasutusta jo ennen ruotsalaisten tuloa.