Pro gradu -tutkielma
Kuningas, jonka kädet olivat sidotut. Kuningas Sigismund II August ja Puola-Liettuan ulkopolitiikan haasteet, 1560–1572
IJäS,MIIA
Humanistinen tiedekunta / Historiatieteen ja filosofian laitos / Yleinen historia
Laajuus: 82 s. + 4 liitesivua
Kokoteksti: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03424.pdf
Tiivistelmä:
Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävä on selvittää, millaiset olivat Puola-Liettuan Yhteisvallan kuninkaan mahdollisuudet toteuttaa ja johtaa valtion ulkopolitiikkaa. Tutkimus on rajattu käsittelemään kuningas Sigismund Augustin hallintokauden viimeistä vaihetta, vuosia 1560–1572. Tämä reilu vuosikymmen tarjoaa tarkasteltavaksi mielenkiintoisen murroskauden Yhteisvallan historiassa. Sisäpoliittiset uudistukset määrittelivät uudelleen valtakunnan sisäisiä valtasuhteita ja poliittista järjestelmää samalla, kun vuonna 1558 alkanut Liivinmaan sota siirsi ulkopolitiikan painopisteen Itämerelle ja Baltiaan.
Tutkimuksessani tarkastelen, mitkä olivat kuninkaan toimintamahdollisuudet sisäpoliittisen valtataistelun ja ulkopoliittisten haasteiden keskellä. Euroopan poliittisissa suhteissa suuri merkitys oli katolisen kirkon ja protestanttien välisellä valtataistelulla. Vaikka uskonnolliset kiistat eivät olleet syynä Liivinmaan kriisiin, ne vaikuttivat osapuolten suhteisiin ja liittolaispolitiikkaan. Yhteisvallan sisäiset erityisolosuhteet, joihin kuului muun muassa uskonnonvapaus, saattoivat Puola-Liettuan erilaiseen kansainväliseen asemaan Euroopan sisällä. Myös Yhteisvallan yhteistyö Turkin kanssa aiheutti hankaluuksia suhteessa muihin Euroopan valtioihin. Toisaalta yhteistyö Turkin kanssa mahdollisti voimien keskittämiseen Liivinmaalle. Turkin vastaisen rajan rauhoittaminen taisteluilta oli tärkeää etenkin, kun kuningasta vaivasi raha- ja resurssipula.
Perinteisen näkemyksen mukaan ulkopolitiikka oli kuninkaan toiminta-aluetta. Aatelisto valvoi kuninkaan ulkopolitiikkaa talouspolitiikan avulla. Verotuksen korottamiseen tarvittiin aateliston hyväksyntä. Puolalainen aatelisto oli haluton tukemaan kuninkaan ulkopolitiikkaa Liivinmaalla, sillä sota nähtiin autonomisen Liettuan herttuakunnan omana ongelmana. Kuninkaan rahapula ja sisäpoliittisen tilanteen lukkiutuminen saivat kuningas Sigismund Augustin etsimään tukea ulkopolitiikalleen muualta. Hänen tärkeimpiä tukijoitaan valtakunnan sisällä olivat liettualaiset ruhtinaat. Lisäksi Sigismund August pyrki liittoutumaan sekä Ruotsin että Tanskan kuninkaiden kanssa. Kaikesta huolimatta Pohjoismaiden keskinäiset kiistat tekivät mahdottomaksi liittoutua molempien kanssa samanaikaisesti. Puola-Liettuan Yhteisvallan johtajalla oli edessään valintoja ja riskinottoa.
Puola-Liettuan Yhteisvallan sisäiset valtasuhteet ja poliittinen järjestelmä kaipasivat nopeita uudistuksia. Jagie??o-dynastia oli vuodesta 1375 lähtien yhdistänyt Puolan kuningaskunnan ja Liettuan herttuakunnan saman hallitsijan alaisuuteen. Sigismund August oli tämän dynastian viimeinen kuningas, joka vanheni ilman laillista perillistä. Yhteisvallassa oli ryhdyttävä toimiin poliittisen järjestelmän vakiinnuttamiseksi ja unionin tiivistämiseksi. Uudistusten myötä myös ulkopolitiikasta tulisi entistä parlamentaarisempaa. Ulkopolitiikka alkoi kiinnostaa yhä useampia aateliston jäseniä. Vaikka kuningas edelleen toimi valtion edustajana kansainvälisissä suhteissa, hän ei edustanut yhtenäistä ”kansan ääntä”. Ulkopoliittiseen päätöksentekoon vaikuttivat useat eri tavalla ajattelevat ihmiset, joiden mielipiteet ja tavoitteet tuli ottaa huomioon.
Pro gradu -tutkielmani alkuperäislähteinä ovat kuningashuoneiden väliset sopimukset, kuten Juhana-herttuan avioliittosopimus Sigismund Augustin sisaren kanssa vuodelta 1561 sekä sopimus Tanskan ja Yhteisvallan välisestä sotilaallisesta liittoutumisesta Ruotsia vastaan vuodelta 1563. Näihin latinankielisiin sopimuksiin olen tutustunut Varsovan historiallisen pääarkiston pergamenttikokoelmassa. Lisäksi olen tutkinut kuningas Sigismund Augustin kirjeenvaihtoa liettualaisten tukijoidensa ja armeijan komentajansa sekä Juhana-herttuan, myöhemmin Ruotsin kuningas Juhana III:n kanssa. Puolalaisen aateliston ajatuksia olen tarkastellut Sejmissä pidettyjen puheiden ja Yhteisvallan poliittista elämää ja järjestelmää kommentoivien kirjoitusten avulla. Tapahtumahistoriallisina lähteinä olen käyttänyt kuninkaallisen sihteerin laatimia muistelmia Sigismund Augustin hallintokaudelta sekä suomennettua painosta Balthasar Russowin Liivinmaan kronikasta vuodelta 1584. Kaikki alkuperäislähteet Liivinmaan kronikkaa lukuun ottamatta ovat joko puolaksi ja latinaksi sekä Juhana-herttuan osalta ruotsiksi. Kaikki lähteet olen kääntänyt ja tulkinnut itse.
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee poliittista päätöksentekoa ja sen muutoksia varhaisen uuden ajan Puola-Liettuan Yhteisvallassa. Tutkielmani tarkastelee sitä, miten uskonnollisesti ja etnisesti hajanainen unioni otti osaa Euroopan poliittiseen elämään ja suhteisiin. Tarkastelen myös sitä, mitä tällaisen monikulttuurisen ja poliittiselta järjestelmältään edistyksellisen suurvallan johtaminen edellytti kuninkaalta. Mitkä olivat kuninkaan toiminnan mahdollisuudet ja rajoitteet? Erityisesti vuosien 1563–1569 tehtyjen poliittisten uudistusten jälkeen kuninkaan toimintavalta oli riippuvainen hänen neuvottelutaidoistaan. Vaalikuninkuusjärjestelmä ja parlamentaarisempi poliittinen järjestelmä vaikuttivat siten, että entisenlaisesta dynastioiden välisestä suhteiden hoidosta tuli nyt todellista ulkopolitiikkaa. Muutos ei silti ollut yksiselitteinen tai kerralla selvä, vaan se eteni hitaasti askel kerrallaan.