Tänään kirjoitti Helsingin Sanomat otsikolla "Kaksikielinen koulu toisi ruotsin kielen eläväksi" pääkirjoituksessaan muun ohessa että enemmistö pääkaupunkiseudun asukkaista olisi valmis laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Kaksikielisen koulun kannatus oli suurinta hyvätuloisten ja pitkälle koulutettujen joukossa.
HeSa Pääkirjoitus 1.11.2011
Jos suomea ja ruotsia sekaisin käyttäviä kaksikielisiä kouluja haluttaisiin perustaa, olisi se perustuslakimme vastaista, kirjoitti Hesri. Vähemmistösuojaa rikottaisiin nimittäin silloin. Sen vuoksi perustuslakia täytyisi muuttaa.
Pääkirjoituksessa todetaan edelleen että "ruotsinkieliset suomalaiset ovat viime vuosina tunteneet elintilansa kaventuneen, kun myös viranomaisten kyky palvella molemmilla kansalliskielillä on heikentynyt. Siksi monessa ruotsinkielisessä kodissa kavahdetaan ajatusta kaksikielisistä kouluista. Pelkona on, että ruotsia äidinkielenään puhuvat oppilaat hukkuisivat helposti suomenkielisten oppilaiden mereen."
Toisaalta lehden mkaan monet opetustoimen ja kasvatustieteen ammattilaiset kehottavat kokeilemaan kaksikielisiä kouluja. Lehti mainitsee että "Kasvatustieteilijöiden ajattelun voi kiteyttää erään professorin huokaukseen: "Meillä on kaksi kansalliskieltä, mutta me emme pysty lastemme koulutuksessa tätä rikkautta hyödyntämään."
Hyvinä puolena lehti mainitsee etä nykyinen järjestelmä johtaa siihen, että vierauden tunne ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista kulttuuria kohtaan kasvaa, mikä on omiaan eristämään kahta kieliryhmää entisestään toisistaan. Kaksikielinen koulu olisi mahdollisuus välttää tällainen ansa. Se olisi tietenkin myös luonnollinen valinta kaksikielisille perheille, joita on paljon.
Lehti ei mainitse yhtä ilmeistä vaaraa, kahinointia suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Ehkä myös kieliperusteista koulukiusaamista esiintyisi?
Mutta rohkea rokan syö. Voisihan se onnistukin. Epäilen tosin, vasinkin kun jotkut suomenkieliset, kuten Vetehinen, vihansa vuoksi avoimesti pilkkaavat meitä ruotsinkielisiä äidinkielen vuoksi ja muutenkin lietsoo kielivihaa. Monet jatkaisivat sitä fyysisellä väkivallalla. Näin kävi Norjan Utöjassa kun eräs - ilmeisesti tärähtänyt Anders Breivik – uskoi maahanmuuttovastaisten ideologiaan ja muslimivihaan eikä tyytynytkään puheisiin vaan ryhtyi heidän inspiroimana käytännön tekoihin. Jossain pit jotain selllaista tapahtua, ja se sattui sitten sattumien summana Utöjassa. Vihapuheet eivät turhaan puhuta.
Myös pääkaupunkiseudulla on ruotsinkielen käyttö ollut käytännössä mahdotonta jo ainakin puoli vuosisataa. Tunnettu ilmiö pienryhmistä on, että yhdenkin suomenkielisen vuoksi joudutaan vaihtamaan ryhmässä suomen kieleen (koska yleensä suomenkielinen ei osaa ruotsia, jotavastoin ruotsinkieliset osaavat, miten hyvin itsekukin sitten osaa, suomea) jonka johdosta seurustelukieleksi tulee ryhmässä suomi. Ruotsinkieltä käytetään vain, jos kaikki osaavat sitä. Ruotsinkieliset oppivat tietysti suomea kun joutuvat sitä tälla tavoin jatkuvasti käyttämään. Pelkään myös tämän ilmiön johtavan koululaisten suomenkielistymiseen. Myös minä olen oppinut suomenkielen näin.
Kun itse kirjoitin ruotsiksi tälle foorumille ruotsiksi minua pilkattiin ja herjattiin kieleni vuoksi ja ilmoitettiin etten minä, eivätkä edes lastenlapseni ole suomalaisia. Kun siitä huolimatta kirjoitin ruotsiksi minun kirjoituksiini töhri tuo vihaajani heti Lapuan liikkeen malliin viestini vääristelevillä "suomennoksilla". Minä jouduin Vetehisen kätöksen vuoksi kirjoittamaan suomeksi, niin kuin aina. Vetehinen isotteli ja ”hurri” joutui väistymään eikä ylläpito oollut näkevinään. No, olenkin vuosien saatossa oppinut suomen kielen niin että kirjoitan suomea paljon paremmin kuin esim. Vetehinen, jolla on otsaa väittää etten ole suomalainen. Sellainen ugri tuo Vetehinen on - muut täällä ovatkin kunnon suomenkielisiä suomalaisia. Suhtaudun siis kaksikielisiin kouluihin varauksellisesti.