Milloin laihduttaminen alkoi?

[88703654]

Joulunaika alkaa olla ohi. Lukuisat maailman ”hyväosaisiin” kuuluvista potevat taas kerran katumusta liikasyömisestään ja arvatenkin painokoneissa jo pyörivät jos jonkinlaiset laihdutusneuvot lähiaikojen lukemistoksi. Olisi mielenkiintoista saada hiukan johdatusta laihduttamisen historiaan; miltä ajalta ja mistä maailmankolkasta on vanhimmillaan tietoa aiheesta? Ja mitä kaikkia menetelmiä meille herkuttelemaan taipuvaisille onkaan suositeltu ennen rasvaimua?

[ollijii]

Laihdutuskuurit tai -yritykset ovat varmasti ikivanhoja.
Kaupallista toimintaa laihdutuksen parissa on Suomessa esiintynyt ainakin koko 1900-luvun ajan. Lehti-ilmoittelu laihdutuslääkkeistä oli vilkasta viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä Hyvin suuri osa tarjolla olleista laihdutustuotteista oli tilattava ulkomailta, aika useasti Tanskasta.

[Tapio Onnela]

Jos laihduttamisella ei tarkoiteta esimerkiksi uskonnollisia paastoja vaan kauneuskäsitystä, jossa laihat ihmiset nähdään lihavampia kauniimpina niin laihuuden ihailua on ollut eri aikoina hyvinkin kauan. Esimerkiksi Anu Korhonen kirjoittaa tutkimuksessaan Silmän ilot kauneuden kulttuurihistoriaa uuden ajan alussa, että vaikka Rubens kuvasi reheviä naisia, ei siitä voida välttämättä johtaa sitä, että lihavuus olisi ollut esteettisesti arvostettua 1600-luvulla vaan silloinkin tiedettiin, että ylenmääräinen lihavuus olisi vaarallista.

Mutta kyllä vielä 1900-luvun alussa voitiin pitää jos ei lihavuutta niin ainakin tukevuutta ihmisen varakkuuden mittana, koska lihavuus oli paljon harvinaisempaa kuin nykyisin ja vain varakkailla oli mahdollisuus syödä lihottavia ruokia. Nykyinen laihuuden ihanne minusta näyttäisi juontuvan 1920-luvun modernismiin ja modernin ihailuun, vaikka sillä toki on juurensa erilaisissa dieeteissä ja kalorien laskemisessa jotka juontuvat ainakin 1800-luvulle.

Tästä pääsee alkuun:
When Did Dieting Begin? by Ali Hale
http://www.diet-blog.com/archives/2008/ ... _begin.php

Historians trace the origins of a modern conception of dieting to two 19th century figures: Rev. Sylvester Graham (1795-1851), a New Jersey preacher, and William Banting (1797 - 1878), a London undertaker.

You may never have heard of Rev. Graham, but chances are that you'll be familiar with his dieting invention: the Graham cracker. Perhaps the first diet food, the Graham cracker was made from flour that was unsifted and didn't have additives (refined white bread was becoming popular with the middle-classes during the 19th century, who could afford to buy it). Graham saw white bread as nutritionally poor, and he and his followers, the Grahamites, eschewed it - again, we can see the roots of modern diet advice back in the 19th century.

Graham believed in a strict vegetarian and teetotal diet, and saw diet primarily as a means to control sexual urges.

William Banting, by contrast, was interested in diet for the same reason as most dieters today are: he wanted to lose weight. In 1863, he wrote a pamphlet, Letter on Corpulence, Addressed to the Public. His diet plan, based on advice given to him by a doctor, featured:

* Four meals a day, consisting of protein, greens, fruits, and dry wine.
* Avoiding starch and sugars.
* Milk, butter and meat were all permitted.

This could be the forerunner of the modern Atkins diet plan.

Banting's success story inspired others to follow his example, in perhaps the first popular diet in history. The History of Dieting explains that:

[Banting's] obesity had been cured but the British Medical Association immediately attacked this approach, and because Banting was not a scientist, claimed that it had no scientific value and would not work for others. The public however were impressed, and people all over the English speaking world read of his plan and lost weight themselves, not caring about the doubters.

[wejoja]

Olen jostain lukenut, että Kiinassa lääkärit olisivat kehitelleet erilaisia laihdutusmenetelmiä yli 2000 vuotta sitten...?

[Leenamaaria]

Laihdutuskuurit tai -yritykset ovat varmasti ikivanhoja.
Kaupallista toimintaa laihdutuksen parissa on Suomessa esiintynyt ainakin koko 1900-luvun ajan. Lehti-ilmoittelu laihdutuslääkkeistä oli vilkasta viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä Hyvin suuri osa tarjolla olleista laihdutustuotteista oli tilattava ulkomailta, aika useasti Tanskasta.

Kyllä ainakin vielä 1920-luvulla Kotiliedessä mainostettiin naisille lihotuslääkkeitä! Tätä tuotetta nautittuanne saatte kauniit naiselliset muodot ja miehenne voi olla ylpeä teistä.

[Niinad]

Ihmisethän ovat lähes aina pyrkineet parantelemaan ulkonäköään, aina sen mukaan, mitä kauniina pidettiin. Mitä itse olen lukenut ja kuullut, useimpina aikoina eivät (liian) lihavat eivätkä (liian) laihat ole olleet ihailun kohteena. Sopusuhtaisuutta ja sen myötä tervettä ulkonäköä tavoiteltiin kummankin ääripään sijasta. Mutta en ole tutustunut aiheseen niin tarkkaan, että voisin varmaksi sanoa. Vaikuttaa siltä, että mitä lähemmäs nykypäivää tullaan, muuttuu kauneusihanne aina vain laihempaan suuntaan. Toisaalta taasen naiselta pitäisi löytyä niitä muotojakin.

Eri puolilla maailmaa on yllättävän erilaisia kauneusihanteita. En tiedä varmasti miten historiassa on ollut, mutta ainakin nykyään esim. Etelä-Amerikkassa ovat peput suuressa huudossa, mitä isompi sen parempi.
Intiassakin tukevampi nainen on kauniimpi tai ilmeisesti näin ainakin on ollut. Intialaisnaisten käyttämä sari paljastaa naisen selän ja mitä runsaammat "selkämakkarat" sieltä pilkottavat, sitä kauniimpi nainen on. Tämä on/oli status symboli sillä se kertoi, että miehellä on varaa pitää vaimonsa tukevassa kunnossa.
Japanissa taasen naisella ei olisi saanut muotoja oikeastaan ollakaan. Kimonon tarkoitus oli saada kantajansa näyttämään tasapaksulta. Sen takia sitä pukiessa kerrosten väliin tungettiin kaikenlaisia rättejä ja riepuja, rinnat ja peppu litistettiin ja lopuksi naisen vyötarö sidottiin leveällä obilla (piiitkällä, jäykällä kangassuikalleella/vyöllä), jotta loputkin muosot saataisiin katoamaan.

[SMJ]

1920-luku on varmastikin ollut jonkinlainen käännekohta ainakin länsimaiden yläluokkaisten naisten kohdalla. Vallankumouksellista oli hameiden lyheneminen, poikatyttömäinen kauneusihanne ja korsetista luopuminen. Ulkoisen korsetin alkoi korvata "sisäinen korsetti", eli vaatimus terveydestä ja urheilullisuudesta. Itsensä muokkaaminen tulikin nyt tapahtua ilman korsetin apua, puhtaalla itsekurilla ja päättäväisyydellä.

1920-luvun maailmasta tulee samalla mieleen muinaiset laihduttajat, nimittäin egyptiläiset. Tutankhamonin hauta löydettiin vuonna 1922, ja löydöstä seurasi valtaisa muoti-ilmiö länsimaissa. Ehkä tämä innostus johtui osittain siitä, että 1920-luvun ja muinaisten egyptiläisten kauneusihanteet osuivat aika hyvin yksiin. Muinaisten egyptiläisten taideteoksethan ovat täynnä hoikkia ja urheilullisen näköisiä nuoria ihmisiä, ja esimerkiksi kuningatar Nefertiti sopisi ainakin rintakuvansa perusteella hyvin nykyisille mallimarkkinoille.

En tiedä, onko jäänyt mitään tietoja muinaisten egyptiläisten laihdutusyrityksistä, mutta tuskin hallitseva luokka on ollut niin nälkiintynyttä, että hoikkuus olisi tullut aivan luonnostaan. Toisaalta, hieman tukevampikin vanha farao on varmasti kuvattu hoikkana ja reippaana, jos taiteilijan itsesuojeluvaisto on ollut kunnossa.