HYVEEN DIKTATUURI - Maximillien Robespierren uskontopolitiikan päämäärät Ranskan suuressa vallankumouksessa
PELTONEN,OLLIMATTI
Tampereen yliopisto / Historiatieteen ja filosofian laitos / Historia
Laajuus: 161 s., 6 liites., 4 kuvaa
Kokoteksti: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03499.pdf
Tiivistelmä:
Ranskan suuressa vallankumouksessa toteutettiin vuosien 1789 ja 1794 välisenä aikana lukuisia institutionaalisia muutoksia valtion oikeus- ja hallintojärjestelmään. Näiden muutosten kohteeksi asetettiin myös valtionuskonto, katolinen kirkko, joka menetti riippumattoman hallinnollisen asemansa vuoden 1791 perustuslaissa. Vuoden 1793 syksyyn mennessä jakobiinit olivat anastaneet hallitusvallan ja uskonnonvastaisuus kasvoi maan laajuiseksi ilmiöksi. Useat kansalliskonventin jäsenet halusivat hävittää katolisen kirkon Ranskasta vanhan hallintojärjestelmän, l`ancien regime, jäänteenä. Tämä johti syvään ideologiseen erimielisyyteen kansalliskonventissa.
Jakobiinien johtaja, Maximillien Robespierre halusi ratkaista uskontopoliittisen kiistakysymyksen vuoden 1794 keväällä. Florealin 18:na vuonna II (7.4.1794) Robespierre esitti kansalliskonventin istunnossa selonteon, Sur les rapports des idées religieuses et morales avec les principes républicains, et sur les fêtes nationales. Tässä puheessaan Robespierre esitteli uuden uskonnollisen järjestelmän, korkeimman olennon kultin, la cult de l`Être supreme. Uutta uskontoa harjoitettaisiin kansalaisjuhlien, fetes nationales, välityksellä. Robespierren selonteon jälkeen konventti hyväksyi valtionuskontoa koskevan säädöksen, joka sisälsi määritelmän uuden kansalaisuskonnon harjoittamisesta.
Tutkielmani kohteena on Robespierren uskontopolitiikka. Keskeinen tutkimuskysymykseni on, miksi Robespierre koki uskonnon säilyttämisen niin tärkeäksi hallintonsa menestykselle ja vallankumouksen onnistumiselle, vaikka nimenomaan uskonnonvastaisuus oli jo olemassa oleva ja menestyvä yhteiskunnallinen ilmiö? Robespierren uskontopolitiikan motiivien paljastamiseen ja analysoimiseen käytän kolmea näkökulmaa. Ensinnäkin käsittelen Robespierren henkilökohtaista suhdetta uskontoon. Oliko Maximillien Robespierrellä uskonnollinen vakaumus, joka motivoi hänen uskonnollispoliittista ajatteluaan? Toinen näkökulmani liittyy cult de l`Être supremen yhteiskunnalliseen kehykseen. Millainen merkityksen Robespierre tarkoitti uskonnolle sekä hänen että laajemmin vallankumouksen yhteiskuntapolitiikassa? Kolmanneksi kartoitan Robespierren uskontopolitiikkaa valtapoliittisesta näkökulmasta. Kysynkin, käyttikö Robespierre uskontoa valtapyrkimystensä lujittajana?
Tutkielmani tavoitteet edellyttävät aatehistoriallista tutkimusotetta. Tutkin Robespierren ajattelua ja ensisijaisena lähdeaineistonani ovat näin ollen hänen ajattelunsa seuraukset, vallankumouksen aikana esittämänsä puheet. Analysoin hänen toimintaansa suhteessa ympäröivään poliittiseen todellisuuteen, jossa hän taisteli elintilaa omille poliittisille päämäärilleen. Vallankumouksen poliittiset puheenvuorot olivat apologioita, kiivaita pyrkimyksiä todistella ja perustella kunkin omaa politiikkaa. En tutki Robespierren uskontopolitiikkaa itsenäisenä saarekkeena, vaan kommentoin ja vertaan hänen puheitaan kaiken aikaa aikalaiskeskusteluun. Lisäksi käytän vaikuteanalyysiä selvittääkseni Robespierren ajattelun ideologista taustaa.
Tutkimuksellisessa traditiossa Robespierren uskontopolitiikka on nähty "pelkkänä" reaktiona jakobiinivirkamiesten organisoimaan vuoden 1793 syksyllä ja vuoden 1794 talvella voimistuneeseen uskonnonvastaisuuteen ja ateistiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Tämän näkemyksen mukaan cult de l`Être supremen tarkoitus oli ainoastaan kontrolloida syksyn ja talven yhteiskunnallista levottomuutta ja jakaumia aiheuttanutta uskonnonvastaista liikettä. Tähän teoriaan sisältyy väite, jonka mukaan Robespierre ei edes varsinaisesti luonut uutta uskonnollista järjestelmää.
Työni tutkimustulokset osoittavat, että kyseinen "reaktiotulkinta" ei anna oikeaa kuvaa Robespierren uskontopolitiikasta. Vaikka Robespierrelle ateismi oli sekä ideologinen että yhteiskunnallinen ongelma, Robespierren florealin selonteko ei ollut ainoastaan reaktiota kyseiselle ilmiölle. Kyseessä oli rakenteeltaan harkittu ja päämääriltään kauaskantoinen uskonnollinen julistus, jossa Robespierre jäsenteli näkemyksensä uskonnon ja hyveen merkityksestä vallankumoukselle.
Ensinnäkin, Robespierren uskontopoliittista ajattelua motivoi uskonnollinen vakaumus. Robespierre ei ainoastaan käyttänyt uskontoa välineenä, hän myös henkilökohtaisesti kiinnittyi uskonnolliseen järjestelmäänsä. Robespierre ei voinut ajatella elävänsä uskonnottomassa yhteiskunnassa. Tämä tosiasia korosti uskonnollisen järjestelmän merkitystä, ei ainoastaan poliittisena tarkoituksenmukaisuutena, vaan inhimillisenä välttämättömyytenä. Robespierren uskontopolitiikka talvella 1794 ei siis syntynyt pelkästään tarpeesta tukahduttaa ateistiset voimat yhteiskunnallisen järjestyksen vakauttamiseksi.
Toiseksi, Robespierren uskontopolitiikka oli asiasisällöltään että ajoitukseltaan vastaus jakobiinivallan aikana voimistuneeseen kasvatuspoliittiseen keskusteluun. Jakobiinien yhteiskunnallinen päämäärä oli kasvattaa jokainen kansalainen hyveelliseksi. Robespierren cult de l`Être supreme liitettiin tähän kansalaiskasvatukselliseen päämäärään. Florealin säädöksessä määriteltiin uskonnon harjoittamisen rituaalit. Kalenterivuosi jaettiin 36:en erilliseen juhlapyhään. Kunakin pyhäpäivänä, decadina kunnioitettaisiin kansalaisjuhlien välityksellä tiettyä kansalaishyvettä. Näin muodostuisi tiivis hyveiden verkosto, kansakunnan uudet doktriinit, pyhät kansalaisuskonnon opit.
Kolmanneksi, Robespierren uskontopolitiikka oli valtapoliittisesti tarkoituksenmukaista. Uskonnon välityksellä jakobiinien luoma hallintojärjestelmä sai uskonnollisen, jumalallisen oikeutuksen. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut luoda erillistä uskonnollista hierarkiajärjestelmää valtion hallinnon rinnalle. Robespierren pyrkimys oli Rousseaun uskontoteorian mukaisesti yhdistää uskonto ja valtio antiikin roomalaisen kansalaisuskonnon mallin mukaisesti. Roomalaisten pontifexien tapaan valtionhallinnon virkamiehet toimittaisivat papillisia virkoja. Uskonto pyhitti moraalisesti erinomaiset yksilöt hallitsemaan kansakuntaa. Robespierre, uuden uskonnon johtajana ja uuden uskontunnustuksen määrittelijänä, edusti moraalia ja hyvettä par excellence.
Vallalla oleva tulkinta Robespierren uskontopolitiikasta ja cult de l`Être supremesta on väheksynyt Robespierren uskontopolitiikan ideologista perustaa eikä ole antanut oikeaa kuvaa Robespierren yhteiskuntapoliittisista päämääristä vallankumouksessa. On aiheellista pohtia, millainen olisi ollut ranskalainen yhteiskunta, jos Robespierren cult de l`Être supreme olisi elänyt tulevaisuuteen? Tämä ei ole jossittelua asioilla, joita ei tapahtunut, vaan kysymys on Robespierren arvomaailmasta, poliittisesta ideologiasta, sen toteuttamisesta ja keinoista sen toteuttamiseksi. Robespierren yhteiskunnallinen utopia valkenee eteemme selväpiirteisempänä, kun tutkimme, millainen olisi ollut se tulevaisuus, jonka hän itse näki rakentuvan.
Asiasanat:
Poliittinen historia, aatehistoria, käsitehistoria, uskontohistoria, Maximillien Robespierre, jakobiinit, Ranskan suuri vallankumous, korkeimman olennon kultti, järjen kultti