Taistelu Viron historiasta

[Emma-Liisa]

Mielestäni onkin kummaksuttavaa, että vaikkapa Sofi Oksanen on toistuvasti nostanut esiin suuren virolaisen kärsimysnäytelmän vähät välittäen nykyisyydestä. Tällä tavoin ainakin omassa katsannossani hän leimautuu tekopyhäksi moralisoijaksi, joka aidon keskustelun sijaan haluaa osin rajoittaa keskustelua nyky-Virosta koskemaan yksinomaan sen ongelmallista menneisyyttä.

Oletko lukenut Puhdistuksen? Ei siitä teoksesta minusta voi mitenkään saada tuollaista kuvaa, siinähän päinvastoin tuodaan Viron miehityksen problematiikka nykyaikaan, eikä mitenkään yksisilmäisesti syyllistetä venäläisiä tai edes niitä virolaisia jotka alkoivat yhteistoimintaan venäläisten kanssa.

Aivan samaa mieltä.

Sitä paitsi Puhdistuksessa on myös nykykapitalismin taso: naisiin kohdistuva väkivalta joka liittyy ihmiskauppaan köyhästä idästä rikkaaseen länteen.

[Emma-Liisa]

Historiasta on virolaisille ainakin Suomessa luotu yhteinen uhrimyytti, johon turvaamalla oman historian (ja miksei nykyisyydenkin) synkät aiheet voidaan painaa taka-alalle ja tukeutua menneisyyden uhriutta korostavaan ainekseen. Vaikkei Bäckmania nyt suoranaisesti voi Jan Grossiin verrata niin muutoin yhtäläisyyksiä on verraten paljonkin Viron ja Puolan historiassa, joissa molemmissa virallinen totuus pitää yllä uhriutta kun taasen historialliset aineistot tukevat omalta osaltaan myös aktiivista osallistumista toisten kärsimyksiin.

Mutta eihän Suomessakaan ole sopivaa korostaa, että osa punaisista oli vuonna 1918 syyllistynyt tappohin/murhiin, vaan (aivan oikein) katsotaan, ettei se oikeuttanut heitäkään (saati muita) tappamaan.

Viron kohdalla on ensinnäkin syytä korostaa, että miehitysvaltojen päätökset ja toimenpiteet olivat ensisijaisia. Virolaiset olivat apureita.

Toiseksi, kesäkuun 1941 kyydityksen traumatisoivaa ja demoralisoivaa vaikutusta ei voi ylikorostaa.

Kolmanneksi, kun kyyditykset myös 1949 kohdistuivat pääasiassa naisiin ja lapsiin, niin eikähän nimitys "uhri" ole juuri oikea?

Siten voikin pohtia kumpi lopultakin vääristelee historiaa enemmän: ne joiden silmissä virolaiset ovat aina kärsineet, olleet uhreja vai ne joiden mielestä kaikki on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä ja vapaasta tahdosta.

Jaaha, miksei juutalaisista ole sopivaa sanoa, miksi juutalaisneuvostot "tekivät yhteistyötä" valitessaan gehetoista pois lähettetäviä ja miksi tuhoamisleireissä oli juutalaisia "kapoja"? Siksi että jokainen tietää, ettei tuollainen tapahtunut "vapaasta tahdosta".

[skrjabin]

Norman Finkelstein on mielestäni varsin vakuuttavalla tavalla osoittanut "holokaust-herätyksen" ajoittuvan 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen jolloin israelilaiset ja etenkin heidän tukijoukkonsa USA:ssa huomasivat holokaustissa mitä mahtavimman propaganda-aseen. Ja lopputuloksena on tilanne, jossa esim. USA:ssa on helpompi saada oppiarvo tms. holokaustia kuin esim. heidän omaa sisällissotaa tutkimalla. Kyllä Göbbelskin olisi moisesta propagandatempusta tyytyväinen.

No tuostakin on montaa näkemystä, Peter Novick ajoittaa esimerkiksi amerikkalaisen juutalaisyhteisön "holokausti-herätyksen" vasta Jom Kippurin sotaan. Vielä 1967 suhtautuminen oli vähän suuntaan jos toiseen, osa tuki, osa tuomitsi, ja suhtautuminen nimenomaan Israeliin valtiona ei ollut kovinkaan yksiselitteinen. Jotkut tuntuvat pitävän rajavuotena myös Eichmannin oikeudenkäyntiä. Mutta 1960-luku kyllä merkitsi jo selvää muutosta mm. Saksassa. Mitä tulee institutionalisointiin (USA:ssa siis), se erityisesti tapahtui vasta 1970-luvun kuluessa, ja siihen toki liittyy moni asia alkaen "uusetnisyydestä" ja juutalaisyhteisöjen huolesta heidän oman identiteettinsä rapistumisesta aina suurvaltapoliittisiin kuvioihin. Mutta kuten jo totesin, ei nämä kollektiivisen muistin asiat missään umpiossa tapahdu, syitä historian eri puolien esiin nostamiseen kuin taka alalle painamiseenkin on aina monenlaisia. Holokausti ei siinä ole poikkeus. Jos sen nyt sitten haluat goebbelsiläiseksi propagandaksi tulkita niin siinä sinulle sitten sarkaa riittäisikin, muistamisen politiikasta ja -politikoinnista kun kovin harva historiallinen tapahtuma on irrallaan.

Tämä kylläkin liittyy enää kovinkin vähän itse ketjun aiheeseen, joten ehkäpä tästä aiheesta jatkamme jossain muualla, jos aihetta on.

[skrjabin]

Jaaha, miksei juutalaisista ole sopivaa sanoa, miksi juutalaisneuvostot "tekivät yhteistyötä" valitessaan gehetoista pois lähettetäviä ja miksi tuhoamisleireissä oli juutalaisia "kapoja"? Siksi että jokainen tietää, ettei tuollainen tapahtunut "vapaasta tahdosta".

Ehkä tähän nyt kuitenkin voi sen verran kommentoida että juutalaisia kapoja tuomittiin aikanaan jopa Israelissa, samoin Israelissa joutui oikeuteen Budapestin juutalaisten avustuskomitean johtaja Kastner. Suhtautuminen juutalaisneuvostoihin ja kapoihin ei siis toki ole ollut aivan ongelmaton.

[Emma-Liisa]

Jaaha, miksei juutalaisista ole sopivaa sanoa, miksi juutalaisneuvostot "tekivät yhteistyötä" valitessaan gehetoista pois lähettetäviä ja miksi tuhoamisleireissä oli juutalaisia "kapoja"? Siksi että jokainen tietää, ettei tuollainen tapahtunut "vapaasta tahdosta".

Ehkä tähän nyt kuitenkin voi sen verran kommentoida että juutalaisia kapoja tuomittiin aikanaan jopa Israelissa, samoin Israelissa joutui oikeuteen Budapestin juutalaisten avustuskomitean johtaja Kastner. Suhtautuminen juutalaisneuvostoihin ja kapoihin ei siis toki ole ollut aivan ongelmaton.

Tarkoitan juutalaisten julkista kuvaa länsimaissa. Vaikka näitä asioita on sivuttu, ei kukaan niiden takia syyllistä juutalaisia kollektiivisesti.

Lisäksi on selvää, että kun virolaiset eivät 80-luvulle asti voineet julkisesti esittää "uhrikertomuksia", niin nyt niitä tietysti esitetään. Varsinkin kun niitä on paljon. Sillä ei kai kukaan voi muuna pitää esim. Imbi Pajun äidin ja kaksoissisaren joutumista pakkotöihin alle 20-vuotiaina?

Imbi Paju on kertonut, että kun hän näyttänyt filmiään venäläisten opettajien koulutustilaisuuksissa, yhteys on syntynyt, kun hän on kysynyt näiden isovanhempien kokemuksia. Ei tässä siis ole kansallisuusrajaa, jollei sellaista keinotekoisesti tehdä esim. Nashi-nuorten toimesta.

[Emma-Liisa]

Siten voikin pohtia kumpi lopultakin vääristelee historiaa enemmän: ne joiden silmissä virolaiset ovat aina kärsineet, olleet uhreja vai ne joiden mielestä kaikki on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä ja vapaasta tahdosta.

Minusta tuollainen kysymyksenasettelu on peräti merkillinen, koska sehän tarkoittaisi ei vain sitä, että totuutta ei omista kukaan vaan siitä on eri tulkintoja, vaan sitä että selvät valheetkin hyväksytään tasa-arvoisina pohdittavaksi - sen sijaan että edellytettäisiin, että tulkinnat ja mielipiteet edes jotenkin perustellaan.

Se, mitä Päts ja Laidoner kenties tekivät (joskin hekin pakon edessä), ei millään tavoin oikeuta sanomaan, että virolaiset olisivat voineet vapaasti ilmaista tahtonsa kesän 1940 vaaleissa (joisa ei edes puhuttu mitään yhteiskuntajärjestelmän muuttamisesta, saaati liittymisestä NL:oon). Saati että he olivat "vapaaehtoisesti" lähteneet kyydistetettäviksi kesäkuussa 1941 ja maaliskuussa 1949. Mihin silloin olisi niitä vartijoita tarvittu?

Sekään, että virolaisia osallistui kyyditysten järjestämiseen, ei asiaa muuta, sillä olihan Saksan miehittämissä maissakin yhteistoimintamiehiä, jopa Norjassa.

[Emma-Liisa]

Ehkä Oksasen hengenheimolaisten kannattaisi joskus lukaista "suomettuneella 1970-luvulla" ilmestynyt Seppo Myllyniemen tutkimus Baltian kriisi 1938 - 1941 . Siinä Myllyniemi päätyi mielestäni varsin realistiseen lopputulemaan, jonka mukaan syitä Baltian tasavaltojen kohtaloon alun tukikohtakausineen ja sitten liittämisineen on ennen muuta etsittävä natsi-Saksan aggressiivisuuden kasvusta.

Juu, tukikohtakausi ja vielä Baltian miehittäminenkin kesällä 1940 voidaan selittää Natsi-Saksan pelolla (vastauksen Norjan ja Tanskan miehitykseen). Mutta ei enää liittämistä NL:oon eikä sovjetisointia. Mihin ihmeessä noita toimia tarvittiin, kun Baltian maat olivat ihan rauhallisesti alistuneet - jollei tarkoitus ollut myös palauttaa Venäjän keisarikunnan rajat ja muuttaa yhteiskuntajärjestys?

Kannattaa muistaa, että Saksa miehitti esim. Tanskaa ja Norjaa kohtuullisen siivosti. Sen sijaan Puolassa pantiin toimeen paitsi juutalaisten myös Puolan eliitin (aateli, papit, yliopistonopettajat jne) puhdistus. NL:n toimet Puolassa ja Baltiassa olivat samanlaisia (paitsi juutalaisten kohdalla, tosin heistä monet kuuluivat muuten kyyditettäviin kategorioihin).

[Emma-Liisa]

Erityisen valitettavaa on kirjailijattaren mielestä se, että "antifasismi on kaikkialla pakollista, antikommunismi ei". Oksasen vihan kohteiksi joutuvat myös länsimaiset asiantuntijat, jotka eivät aikanaan "suhtautuneet kielteisesti sosialismiin". Pitäisikö tästä tehdä jonkinlainen argumentum e silentio: kapitalismia on sadan viime vuoden historiassa kunnioitettava ainoana legitiiminä poliittisena järjestelmänä?

Eipä suinkaan, Oksanenhan Puhdistuksessa nimenomaan arvostelee prostotuutiota joka liittyy kapitalismiin ja osoittaa ettei naisten sorto ole mihinkään hävinnyt.

Mitä sosialismiin tulee, niin miksi ihmeessä NL:n järjestelmää pitäisi nimittää sosialismiksi, kun tiedetään, että eniten siellä joutui kärsimään tavallinen kansa? Anti-tyyppiset leimat vain estävät tutkimasta, mitä todella tapahtui.

Natsi-Saksan ja Stalinin NL:n muuten rinnasti jo Venäjän juutalainen Vasili Grossman romaanissaan Elämä ja kohtalo. Yksi hänen henkilöistään, juutalainen Strum, oivaltaa että jos ihmisiä on väärin luokitella parempiin ja huonompiin rodun perusteella, niin yhtä väärin se on yhteiskuntaluokan (tai vanhempien luokan) perusteella.

[Emma-Liisa]

NL oli suuri saatana joka ei tehnyt mitään muuta kuin raiskasi, tappoi ja kuskasi kaikki Virolaiset Siperiaan.

Voisitko sittten sanoa, mitä hyvää NL toi Baltian maille? Sitä ei löydy.

Tämä ei tarkoita, että Baltian maat olisivat sotien välillä olleet mitään idyllejä. Mutta ihmiset saattoivat elää normaalia elämää, joka saattoi onnellista tai onnetonta, mutta joka tapauksessa se oli omaa.

Vuoden 1940 jälkeen oli toisin. Entinen pyyhkäistiin toiset, ihmiset kiskaistiin juuriltaan, perheet erotettiin. Imbi Pajun kirjasta ja elokuvasta Torjutut muistot käy ilmi, että vaikka asioista ei puhuttu, seuraukset vaikuttivat seuraavaan sukupolveen asti.

Juhani Salokannel huomauttaa Jaan Krossia käsittelevässä kirjassaan Sivistystahto myös, että siinä missä karjalaiset päätettiin siirtää Suomeen, virolaiset joutuivat 1944 tekemään itse ratkaisun: lähteä pakoon vai ei. Ja koti- ja ulkovirolaisten väliset kontaktit katkaistiin vuosikymmeneksi - siis perheenjäsenten, ystävien, saman alan tutkijoiden jne.

[nylander]

Natsi-Saksan ja Stalinin NL:n muuten rinnasti jo Venäjän juutalainen Vasili Grossman romaanissaan Elämä ja kohtalo. Yksi hänen henkilöistään, juutalainen Strum, oivaltaa että jos ihmisiä on väärin luokitella parempiin ja huonompiin rodun perusteella, niin yhtä väärin se on yhteiskuntaluokan (tai vanhempien luokan) perusteella.

Toistettakoon taas kerran: en ole edesmenneen neuvostotodellisuuden ihailija. Mutta olisiko natsi- ja neuvostojärjestelmän välillä kuitenkin ns. lähtökohtaisesti ollut vissi perusluonteinen erokin? Vai tuleeko mieleesi mitään vastaavuutta sille, että natsit syksystä 1939 lähtien (muodollisesti, jälkikirjauksena alottamispäivä oli 1.9.1939) alkoivat toteuttaa Aktion T-4:ää (Tiergartenstrasse 4)? Tämähän merkitsi ns. arvottoman elämän tuhoamista, jonka laajenevat renkaat sulkivat piiriinsä mielisairaat, kehitysvammaiset, parantumattomasti sairaat, lopulta vanhuksetkin jne. (Operaatiota oli jo edeltänyt ns. lapsieutanasia.)

[jsn]

Ei eutanasiassa, homoseksuaali-, romani- tai juutalaisvainoissa ole enää mitään sensaatiota, ainakaan historian tutkijoille ja harrastajille. Tämä ei tee neuvostojärjestelmästä parempaa, vain koska antoi toisten vähemmistöjen elää. Natsit taas eivät systemaattisesti vainonneet monia sellaisia ihmisryhmiä, jotka olivat NL:n erityishuomion kohteena. Ajatuksesi johtaa siihen, että jollakulla ihmisryhmällä olisi toista alempi/korkeampi olemassaolon oikeutus kuin toisella. Kai kaikki ihmiselämä on yhtä arvokasta?

Joku esitti täällä myös, että kaikki Stalinin kansallisuuspolitiikka oli oikeastaan Hitleristä lähtöisin. Voi myös perustellusti esittää, että natsijärjestelmää ei olisi koskaan voinut tulla, ellei olisi ollut kommunismia. Niitä ei voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Kummankaan 1900-luvun sairauden alaisuudessa en olisi halunnut elää ja tuskin kovin moni muukaan.

[nylander]

Ei tässä mitään sensaatiota pyrittykään kuuluttamaan, vaan esitettiin tunnetun tosiasian pohjalta kysymys. Eikö muuten ole useasti sanottu, että yhteiskunnan peilinä on se, kunka se suhtautuu kaikkein heikoimpiin jäseniinsä?

[tsadilainen]

Toistettakoon taas kerran: en ole edesmenneen neuvostotodellisuuden ihailija.

Mutta sinä annat vaikutelman neuvostotodellisuuden ihailijasta puolustamalla Neuvostoliittoa ja/tai kommunismia niin yksisilmäisesti. Sinua näyttää riipivän tämän ketjun alussa se, että jos itsenäistä Viroa vertaa Neukkulaan, Viro tosiaan vaikuttaa 'pastoraali-idylliltä'. Natseihinkaan et sallisi tehtävän vertailuja, joissa näkyy, että neukut tekivät asioita, joihin natsit eivät ryhtyneet. Kirjoitat ymmärtävästi ihmisistä 'jotka sattuivat syntymään "lyhyen 1900-luvun" alkukymmeninä', mutta tämän empaattisen asenteen kohdistumisesta muihinkin kuin kommunisteihin (vaikkapa tavallisiin virolaisiin, fasisteista nyt puhumattakaan) ei näy merkkiäkään. Jos vaikutelma on väärä, pystyt varmaan korjaamaan sen.

[Tapio Onnela]

Natsi-Saksan ja Stalinin NL:n muuten rinnasti jo Venäjän juutalainen Vasili Grossman romaanissaan Elämä ja kohtalo. Yksi hänen henkilöistään, juutalainen Strum, oivaltaa että jos ihmisiä on väärin luokitella parempiin ja huonompiin rodun perusteella, niin yhtä väärin se on yhteiskuntaluokan (tai vanhempien luokan) perusteella.

Vasili Grossmanin teos on upea! Vähän saman tyyppistä pohdintaa esiintyy Jonathan Littelin Hyväntahtoisissa Aiheesta keskusteltiin täällä aikaisemmin säikeessä: Jonathan Littelin Hyväntahtoiset

Kahden totalitaarisen järjestelmän samankaltaisuus konkretisoituu hienosti siinä kohdassa jossa, ja nyt lainaan itseäni:

Eräs kiinnostava jakso, joka jäi mieleeni kuvasi päähenkilön toimintaa itärintamalla, jossakin Ukrainassa muistaakseni. Tuossa jaksossa kuvattiin kylästä kylään eteneviä juutalaisten ja muiden teloituksia ja niiden toimeenpanoja. Eräässä kylässä muodostui vaikeaksi ongelmaksi joukkohautojen kaivaminen. Teloitusten johtajat joutuivat vaihtamaan lukuisia kertoja teloituspaikkaa, sillä he osuivat aina uudestaan vanhoihin joukkohautoihin. Kylän lähistöltä oli vaikeaa löytää enää tilaa uusille haudoille, jotka olivat syntyneet jo edellisten isäntien aikana.

[mianolve]

Anteeksi tietämättömyyteni, mutta kyseessä on ilmeisesti sama Vasili Grossman, josta brittiläinen Antony Beevor on julkaissut jonkinlaisen biografian tapaisen tässä jokunen vuosi takaperin?