Sula ja säätön kävelykatu

[HMH]

Turussa on keskustassa kävelykatupätkä, joka on lämmitetty eli se on sula talvisinkin. Muuallakin Suomessa tällaisia “luonnon vuodenajattomia” katuja löytyy, esimerkiksi Raumalta. Mietin, liittyykö tällainen tavallaan säättömän tilan rakentaminen haluun hallita luontoa niin, että luonto on hyvä asia, kunhan se ilmenee ihmiselle oikeissa paikoissa, ei kauppakeskuksen edustan loskaisuutena. Toisaalta lämmitetyt kadut voisivat liittyä myös pelon maantieteeseen. Ajatuksena olisi, että ihmisiä liikkuisi tällaisella sulalla kadulla paljon, joten turvattomuutta ei syntyisi yksinäisyydestä. Onkohan tällaisia säättömiä kaupunkialueita muualla kuin Suomessa vai onko vain täällä, ja kenties muissa Pohjoismaissa, sellainen ilmasto, että luonnon olosuhteita muovaamalla tavoitellaan "eurooppalaista tunnelmaa" kaupunkiympäristössä?

[Tapio Onnela]

Onkohan tällaisia säättömiä kaupunkialueita muualla kuin Suomessa vai onko vain täällä, ja kenties muissa Pohjoismaissa, sellainen ilmasto, että luonnon olosuhteita muovaamalla tavoitellaan "eurooppalaista tunnelmaa" kaupunkiympäristössä?

Eikös Kanadassa, jossa paikoin on hyvinkin samanlainen ilmasto kuin täällä ole vieläkin suurempia mm katettuja alueita, ei kyllä nyt suoralta kädeltä muistu yhtään esimerkkiä mieleen.

[wejoja]

Olen nähnyt Reykjavikissa "säättömiä" katuja, jossa hyödynnetään 300-400C° maanalaista höyryä. Periaatteessa siellä riittää, kun poraa muutaman metrin syvyisen reiän maahan... Höyryä riittää rajattomasti saaren vain n. 300.000 ihmisen tarpeisiin ja sillä lämpiävät talot niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Jotkut ovat soveltaneet lämmitystä puutarhoihin ja Islannissa tuotetaan höyryvoimalla, jonka väliin voi asettaa höyryturbiinin, mm. trooppisia hedelmiä...

[Annastiina Mäkilä]

Pariisissa on mukavuudenhaluiset asiakkaat suojattu kurjalta säältä jo 1700-luvulta alkaen kattamalla hyvätuloisten kauppakatuja. Wikipedian mukaan Pariisissa oli 150 katettua kauppakatua 1800-luvun puoleen väliin tultaessa. Käsittääkseni tapa kattaa katuja lasikatolla lähti juuri Pariisista - ainakin usein viitataan, että "tämä ja tämä" arkkitehti otti mallia Pariisista rakentaessaan katetun kadun "sinne ja sinne".

Ks. Passages couverts de Paris, josta löytyy myös linkkejä.

[janneviitamies]

Kanadan suurkaupunkien katetut kävely-yhteydet taitavat useimmiten olla tunneleita. Niistä muodostuu kilometrien verkosto ns. talvikaupunki. Suomen ja muun Euroopan keskustakorttelien sisällä kulkevat kauppakujat taas vertautuvat tavarataloihin ja kauppakeskuksiin: ne ovat yksityisiä kiinteistöjä.

Kävelykadut ovat yleensä aina kaupungin omistamia katuja, joilla sallittiin aikaisemmin autoliikenne.

Katusulatus on nykyään hyvin yleinen kävelykeskustassa suomalaisissa maakuntakeskuskaupungeissakin, Jyväskylässä, Joensuussa, Vaasassa, Kouvolassa, Mikkelissä jne. Minä en tiedä, onko kaupungin omistamia perinteisiä katuja katettu oikein missään. Ehkä katusulatus ja (mahd. kattaminen) on pyrkimystä hallita luontoa tai jopa kieltää se, mutta eikö sitä ole kaikki urbaani kehitys? Esittelen tutkimustani, joka käsittelee Helsingin Aleksanterinkadun liikenteen rauhoittamista ja mm. katusulatusjärjestelmän rakentamista 1966 - 1986 Kaupunkitutkimuksen päivillä Helsingissä to 7.5. Toivottavasti tavataan silloin!