Tätä aihetta ei kovin paljoa ole käsitelty julkisuudessa. Itänaapurissa se on vähintäänkin vähätelty asia. Kuitenkin todellisuudessa Neuvostoliiton kyky käydä sotaa ja ruokkia armeijansa olisi ollut mahdotonta ilman lännen apua. Tämän väittämäni tueksi kaivan esille pitkähkön artikkelin joka on minusta mielenkiintoinen.
Jos asiaa on käsitelty jossakin toisessa ketjussa niin olisi hienoa jos se kerrottaisiin minulle: olen uusi kirjoittaja enkä ole vielä tutustunut kuin murto-osaan Toista Maailmansotaa käsittelevistä säikeistä.
Lainausta ProKarelian sivustoilta:
"USA:N APU NL:LLE TOISESSA MAAILMANSODASSA
Professori Antti Saarialho asiantuntijana:
USA:n apu Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa
Yhdysvallat antoi II maailmansodan aikana Neuvostoliitolle mittavaa ja monipuolista apua, joka sisältyi Lend-lease eli lainaa ja vuokraa -ohjelmaan. Professori Antti Saarialho on porautunut jo USA:n ja Neuvostoliiton sotaa edeltävän teollisen yhteistyön merkitykseen. Tämä näkökulma avaa ymmärryksen Neuvostoliiton teknologiseen kehitykseen ja vahvistaa tohtori Ilmari Susiluodon omassa tutkimustoiminnassaan tekemät samansuuntaiset havainnot esim. kybernetiikan alalta.
- USA:n 1930-luvulla myymä teknologia yhdessä Lend-lease -avun mukana saadun tietotaidon kanssa nosti NL:n teknologian tasoa jopa 50 vuoden verran 8-10 vuodessa!
- NL ei saanut pelkästään Yhdysvalloista merkittävää teknologista apua, vaan Hitlerin vaihtoi Stalinin kanssa Molotov-Ribbentrop –sopimuksen (23.08.1939) pohjalta saksalaista uusinta sotateknologiaa elintärkeisiin materiaaleihin ja elintarvikkeisiin.
- Britannian intressissä oli Hitlerin Saksan tuhoaminen, mitä erityisesti Churchill ajoi voimaperäisesti. Heti Saksan hyökättyä 22.06.41 Neuvostoliittoon Churchill lupasi Stalinille apua. Britannian luottolimiitti avattiin jo 24.06.41 ja ase-toimitukset alkoivat.
- Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Lend-lease –ohjelman (LL-ohjelma tai LL-apu) 11.03.41. Se antoi Rooseveltille lähes rajoittamattomat valtuudet lähettää sota- ja elintarvikkeita sotaponnisteluja varten Eurooppaan.
Seuraavassa USA:n apua Neuvostoliitolle tarkastellaan professori Saarialhon tutkimusten pohjalta kolmesta näkökulmasta:
- amerikkalaisen teknologian siirto NL:lle 1930-luvulla
- Lend-lease –toiminta 1941-45
- teknologiasiirron ja Lend-lease'n merkitys
Antti Saarialho ei ota kantaa yhteistyön poliittiseen tai eettiseen puoleen, vaan tarkastelee asiaa teknologian, tuotannon ja sotaponnistelujen näkökulmasta. Oheinen kaavio selvittää yhteenvetona tärkeimmät sotaa edeltävät ja sota-ajan tapahtumat teknologiasiirron kannalta.
Kaavio: Tärkeimmät 1930-luvun ja sota-ajan tapahtumat teknologiasiirron kannalta (Antti Saarialho).
Teknologiasiirto NL:n auto- ja lentokoneteollisuudelle 1930-luvulla
- USA toimitti 1930-luvulla Neuvostoliittoon lähes kaiken sen autoteollisuuden kehittämiseen tarvittavan tiedon, taidon ja laitteet. Merkittävin oli Gorkin autotehdas (GAZ), jotka koskeva 13 milj. USD:n sopimus tehtiin Fordin kanssa toukokuussa 1929. 1930-luvun lopulla tuotettiin henkilö- ja kevyitä kuorma-autoja 80 – 90 000 kappaletta vuodessa.
- Jouluaattona 1930 laivattiin kaksi amerikkalaista Christie-tankkia Neuvostoliittoon. Tankkien tykit oli poistettu ja tavaran laaduksi merkitty maataloustraktori. Tästä traktorista kehittyi modifikaatioiden kautta kuuluisa T-34 eli Sotka.
- Venäjän lentokoneteollisuudelle yhteistyö oli erittäin merkittävää jo 1930-luvulla. Esim. DC-3:n lisenssivalmistussopimus tehtiin 1937 ja sen pohjalta ensimmäinen itse valmistettu kone (LI-2) valmistui 1940. Vuoteen 1954 mennessä NL:ssa oli tehty kaikkiaan 6 157 LI-2 –konetta.
- Merkittävin teknologiasiirto oli United Engineeringin ja General Electric'n Zaporosheen vuonna 1938 ja Stupinoon vuonna 1940 toimittamat 1 680 mm:n alumiinivalssaamot. Ne olivat uudenaikaisempia kuin USA:n oman teollisuuden käyttämät valssaamot. Venäläiset tuottivat näissä laitoksissa materiaalia 115 596 lentokoneeseen. Eräässä julkaisussa määrä arvioidaan noin puolikkaaksi.
- Teknologiasiirrolla oli uskomattoman suuri merkitys. Peräti 2/3 NL:n sotateollisesta kapasiteetista 1930-luvun lopulla oli amerikkalaisperäistä, esim. Magnitogorskin terästehdas, autoteollisuus, alumiiniteollisuus, traktori- ja tankkiteollisuus, lentokoneteollisuus, kaasutinteollisuus, autonrengasteollisuus ja monia muita.
USA:n kyky mobilisoitua II maailmansotaan
- 1930-luvun vakavan laman loppuvaiheessa USA:ssa oli suuri tuotantokoneisto ja runsaasti työvoimaa, sillä työttömyys vuonna 1939 oli 18 % eli 9.5 milj. henkeä. Sillä oli paljon raaka-aineita, insinööritaitoa ja teknis-tieteellistä potentiaalia. US-armeijassa oli vain noin 190 000 miestä, ilmavoimissa oli 20 000 miestä ja 1 700 pääasiassa vanhentunutta lentokonetta. Lentokonemoottoriteollisuus oli korkealla tasolla ja US-laivasto oli hyvin varustettu. Maavoimilla oli vain noin 500 panssarivaunua ja niiden tuotanto vuonna 1940 oli 331 kappaletta. USA tuotti sotavuosina 3 600 000 sotilasajoneuvoa.
- Teollisuuden mobilisaatiosuunnitelma oli tehty 1931 ja sitä oli modifioitu useaan kertaan. USA:ssa ymmärrettiin, että autoteollisuus tulisi olemaan sotatuotannon selkäranka. Teollisuuden muutosprosessi oli neljävaiheinen:
1. teollisen potentiaalin nosto kevät 1940 - syksy 1943
2. tehotuotanto syksy 1943 - maaliskuu 1945
3. tuotannon ylläpito huhtikuu 1945 - elokuu 1945
4. rauhanajan toimintaan mukautuminen elokuusta 1945 alkaen
- Syyskuussa 1939 USA:n strategisiin suunnitelmiin otettiin skenaario Rainbow 5, jolloin USA olisi sodassa Saksaa, Italiaa ja Japania vastaan. Englantia ryhdyttiin auttamaan heti Dunkerquen katastrofin jälkeen.
- Elokuussa 1939 USA perusti War Resources Board'n (WRB), josta tuli National Defence Advisory Commission (NDAC) vuoden 1940 alussa sekä Office of Production Management (OPM) vuoden 1941 lopulla. Lopuksi perustettiin War Production Board (WPB) ja presidentti Roosevelt valtuutti Donald L. Nelsonin sitomaan työvoiman, teollisuuden, valtionhallinnon, koulutuksen ja sotilasvoimat yhdeksi kokonaisuudeksi.
- Autovalmistajat perustivat vuoden 1940 lopulla Automotive Committee for Air Defence –yhteenliittymän. Lentokoneiden valmistustarpeen arvioitiin nousevan jopa 20-kertaiseksi. Kukin suuri autovalmistaja osoitettiin tietyn lentokonevalmistajan pariksi. USA:n liityttyä sotaan teollisuus lopetti henkilöautotuotannon ja suurimmat ammattiliitot ilmoittivat pidättyvänsä lakoista sodan aikana. Kestokulutushyödykkeiden tuotantoa vähennettiin. Huippuvuonna 1944 yli 40 % USA:n bkt:sta oli sotatuotantoa.
- US-armeijan mobilisaatiosuunnitelma tehtiin 8.2 milj. miehen armeijalle. Vuoden 1942 armeijassa oli 5.4 milj. miestä. Teollisuuden yli 68 mrd.$ hankintaohjelmaan liittyi 600 000 päähankkijaa ja lukematon määrä alihankkijoita. Huipputehoaikana USA:n teollisuus valmisti laivan päivässä ja lentokoneen joka 5 minuutti. Työttömyys oli vuonna 1944 enää 1 %.
- Sodan aikana tapettiin 80 miljoonaan ihmistä. Mutta USA:lle II maailmansota oli myöskin suunnattoman sosiaalisen ja taloudellisen muutoksen moottori parempaan.
- Autoteollisuuden merkitys sotatuotannossa oli suuri, esim. 75 % lentokonemoottoreista, 1/3 konekivääreistä, 80 % tankeista, 50 % dieselmoottoreista ja 100 % sotilasajoneuvoista.
- Ilman öljytuotannon hallintaa liittoutuneet eivät olisi voittaneet sotaa, minkä vuoksi Saksa pyrki saamaan Kaspian alueen öljyvarat haltuunsa. Toukokuussa 1941 perustettiin Petroleum Administration for War (PAW). Saksalaisten sukellusvenehäirinnän vuoksi rakennettiin kaksi öljyputkea Texasista Itärannikolle. USA oli 1930-luvulla maailman dominoiva öljyntuottaja, Neuvostoliitto oli toiseksi suurin. II maailmansodan aikana USA tuotti 6 mrd. barrelia öljyä. Bensiininvalmistuksen kehityksellä oli myös suuri merkitys sodan kulkuun.
- Syyskuussa 1941 USA:ssa alkoi hätätilanteen laivanrakennusohjelma, joka kolmessa vuodessa tuotti yli puolet koko maailman ennen sotaa olleesta tonnistosta. USA:n laivarakennus muuttui laivatuotannoksi (valmis laiva jopa 8 vuorokaudessa). Ehkä tärkein oli Liberty-luokka, jonka valmistuksessa otettiin käyttöön laivanrakennusalalla mullistava hitsaus- ja lohkorakenne. Liberty-alukset kuljettivat 75 % USA:n joukkojen tarvikkeista ja merkittävän osan LL-avusta II maailmansodassa.
- Sota ei merkinnyt USA:lle pelkästään kustannuksia. Sota lopetti USA:n lamakauden. US-yrityksistä tuli maailman suurimpia ja ne tekivät suunnattomia voittoja. Valtion sotilaskulutuksesta tuli USA:n talouskasvun polttoaine. Suuret yhtiöt loivat sotilas-öljy-teollisuus –kompleksin, jolla on ollut suuri merkitys USA:n hallituksen politiikkaan.
- Laajamittaiset merikuljetukset ja saattueiden suoja olivat edellytys Britannian ja NL:n kipeästi tarvitseman LL-materiaaliavun kuljetuksille vuodesta 1941 alkaen. Kuljetuslogistiikka siten osaltaan ratkaisi paljon II maailmansodan lopputuloksen.
USA:n vaikutus II maailmansodan kulkuun
- US-materiaalien vaikutus maailmansodan kulkuun oli kokonaisuudessaan ratkaiseva. Kun autoteollisuuden massatuotantomenetelmät otettiin kaikkialla käyttöön (esim. auto-, lentokone-, laiva-, tankkituotanto), jälki oli massiivista. Alla muutama esimerkki. Prosenttiluku on osuus liittoutuneiden ja akselivaltojen yhteistuotannosta.
- Olennaista oli, että monitahoinen tekninen apu Venäjälle oli aloitettu jo 1930-luvulla. Esim. lentokonevalmistuksen tavoite Fordin tehtaalla oli kone tunnissa.
- Maasodan kannalta maastokelpoisten kuorma-autojen valtavalla määrällä oli merkittävä osuus. Kesällä 1943 US-autoja oli 1/4, sodan lopussa jo noin 2/3 puna-armeijan autoista. Ilman niitä puna-armeija ei olisi ehtinyt ajoissa Berliiniin. Esim. huhtikuussa 1945 Konjev'n armeijalla oli 18 000 kuorma-autoa, joista LL-autoja oli 15 000 kappaletta.
- LL-apu ei ehtinyt kunnolla vielä vuoden 1942 loppupuolen taisteluihin. Venäjä selviytyi puolustusvaiheesta olennaisesti omin voimin ja sai mahdollisuuden nostaa sotatuotantonsa huippulukemiin hyökkäyssotaa varten, koska merkittävää teknologian siirtoa oli tapahtunut jo 1930-luvun puolella USA:sta ja Saksasta.
- Ilmasodan kannalta ehkä tärkein asia oli USA:ssa vuonna 1935 keksitty menetelmä iso-oktaanin valmistamiseksi (oktaaniluku 100, ROL ja MOL). Tämän vuoksi esim. pommikoneella lakikorkeus oli 3 km suurempi ja toimintasäde noin 2 500 km pitempi kuin ennen. Hävittäjiin saatiin sama teho noin 28 litran moottorista kuin saksalaiset saivat 40-litraisista.
Lend-lease –toiminta
- USA:lle tuli suuri ja todellinen huoli Neuvostoliiton kestävyydestä. Vuoden 1941 lopulla Saksa oli saanut haltuunsa 38 % NL:n viljanviljely- ja karjankasvatusalueista, 84 % sokerintuotanto-alueista, 60 % siankasvatusalueista, se oli pääsemässä käsiksi Kaukasuksen öljyvaroihin ja piiritti Leningradia sekä uhkasi vakavasti Moskovaa. Saksa oli pakottanut NL:n aloittamaan sotateollisuutensa siirtämisen kauas itään.
- Presidentti Rooseveltin haluaman ja Kongressin hyväksymän Lend-Lease Act'n 11.03.41 ylärajana oli aluksi 1.3 mrd.$ ja pääkohteena Englanti. Venäläinen varallisuus, joka oli jäädytetty amerikkalaisiin pankkeihin Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen, avattiin Rooseveltin käskyllä 24.03.41. Venäläiset ostivat heti 59 taistelukonetta USA:sta. Molotov pyysi sähkeellä USA:n Moskovan lähettilään kautta 3 000 hävittäjää ja 3 000 pommikonetta sekä krakkauslaitoksia lentobensiinin tuottamiseksi viiden vuoden laina-ajalla.
- Lend-lease oli kaikkiaan 50.21 mrd.$ eli noin 13 % USA:n kaikista sotamenoista. Siitä Englanti sai pääosan 31.6 mrd.$ (63 %), Neuvostoliitto 11.1 mrd.$ (22 %) ja Kiina 1 mrd.$. Lisäksi Englanti avusti Neuvostoliittoa 428 milj. punnalla. USA toimitti aseita kaikkiaan 42 maahan. Artikkelin lopussa on tämän lehden karkea arvio siitä, mitä nämä summat merkitsisivät tämän päivän kansantaloudellisena rasitteena. Luvut ovat musertavia.
- Lokakuun 1941 ja elokuun 1945 välisenä aikana USA:sta toimitettiin Neuvostoliittoon alla olevan listan lisäksi erittäin merkittävä määrä muuta materiaalia. Avun oikea ajoitus oli ratkaisevan tärkeää, esim. jokaista konetta odotettiin kärsimättömästi.
Lend-lease -toimitusreitit
- Avun toimittamiselle oli kolme pääreittiä ja myöhemmin vielä kaksi sivureittä:
1. Murmansk ja Arkangel
2. Persian käytävä eli Basra ..
3. Venäjän Kauko-Itä eli Vladivostok, Uelkal ..
4. Venäjän arktinen reitti
5. Mustanmeren reitti heti, kun Välimeri oli 'avattu'
- Murmannin satama ja vuosina 1915-17 rakennettu 1 752 km mittainen rata oli tärkeä, mutta ei ainoa reitti. Kuljetusten kannalta ohitusleikkaus Sorokasta Obozerskajaan Arkangelin-Vologdan -radalle oli merkittävä.
- Saattue PQ 17 kohtalo kesäkuussa 1942 oli käännekohta Murmanskin reitillä. Saattueen kohtalo oli katastrofaalinen: 36 lähteneestä perille tuli 13 alusta, 23 upotettiin. Laivojen mukana menetettiin merimiesten lisäksi 3 350 ajoneuvoa, 430 tankkia, 210 pommikonetta, noin 100 000 tn muuta materiaalia. Perille pääsi vain 164 tankkia, 87 lentokonetta ja 896 autoa. Liittoutuneiden oli keskittävä uusia toimitusreittejä.
- Lentokoneet toimitettiin aluksi Englannista ja USA:sta laivoilla Murmanskiin ja Arkangeliin. 1942 avattiin eteläinen reitti Iranin kautta, jossa pääosa koneista koottiin ja lennettiin NL:n eteläosiin. Vain pommikoneita lennettiin USA:sta Brasilian ja Afrikan kautta Sueziin ja edelleen Abadaniin.
- Toinen uusi reitti oli Pohjoinen reitti eli ALSIB I: Alaska – Siperia. Se avattiin 29.09.42, kun venäläisten epäluulot USA:n tarkoitusperistä olivat hälventyneet. Koneet lensivät ensin Alaskaan Fairbanksiin, jossa ne luovutettiin vastaanottokomissiolle. 8 058 konetta toimitettiin ALSIB-reittiä pitkin lentämällä. Venäläiset lensivät materiaalien kuljetuslentoja myös itse saamallaan LL-kalustolla jopa Great Falls'sta Montanasta.
- Siperian kautta kuljetettiin 9 095 konetta, Iranin kautta 3 868 konetta, Murmanskin kautta laivalla 1 232 konetta ja lentäen yli Atlantin 993 konetta, yhteensä 14 828 taktista lentokonetta.
Lend-lease –avun merkitys
- Huippuvuonna 1943 USA tuotti 648 404 sotakuorma-autoa, joista Neuvostoliitto sai 409 526 autoa eli 7 kuukauden tuotannon. Sen arvioitiin vastaavan sotaa edeltävän ajan 2.5 vuoden tuotantoa. Autot olivat kolmiakselisia, kaikilla pyörillä vetäviä ja etuvinssillä varustettuja uusinta mallia, kun neuvosto-autot olivat vanhoja lisenssituotteita.
- LL-apuna toimitettiin lähes 2 000 veturia. Vuosina 1942-45 Neuvostoliitossa valmistettiin vain 92 veturia. Jo vuonna 1935 NL:n rautateillä oli noin 20 000 höyryveturia. NL:ssa valmistettuun vuonna 1941 noin 30 000 rautatievaunua, mutta vuosina 1942-45 vain 1 087 kappaletta. LL-apuna tuli yli 10 000 vaunua. Ratakiskojen tuotanto laski sotavuosina noin kymmenesosaan. Noin 90 % tarvittavista kiskoista tuli LL-apuna eli 622 100 tonnia. LL-toimitukset estivät Neuvostoliiton rautatiekuljetusten halvautumisen.
- Voidaan arvioida, että Neuvostoliiton sotavoimien kyky siirtää itsensä ja huoltonsa oli riippuvainen Britannian, mutta ennen kaikkea Yhdysvaltojen tuesta.
USA:n yksityinen tuki NL:lle
Merkittävää lisätukea NL:lle tuli yksityiseltä amerikkalaiselta U.S. Russian War Relief (Amerikan venäläinen sodan hätäapu) –organisaatiolta ja Punaiselta Ristiltä. Tuen suuruudesta ei ole käytettävissä tietoa. Organisaation ilmoituksen mukaan se auttoi 10-12 miljoonaa venäläistä selviämään jo vuosien 1921-22 katastrofeista.
Miten NL:n olisi käynyt ilman LL-apua?
- Arvioiden mukaan ilman LL-apua Neuvostoliitto olisi todennäköisesti kyennyt vapauttamaan vain oman alueensa siihen mennessä, kun liittoutuneet voittivat Saksan. NL:n sotapotentiaalin kannalta merkittävää oli jo 1930-luvulla tapahtunut teknologian siirto. Ei myöskään pidä unohtaa NL:n ja Saksan teknologista yhteistyötä 1920-30 –luvuilla.
- USA:n 1930-luvulla myymä teknologia yhdessä LL-avun mukana saadun tietotaidon kanssa nosti NL:n teknologian tasoa jopa 50 vuoden verran 8-10 vuodessa!
- Venäläiset lähteet ovat aina vuoteen 1985 saakka vähätelleet LL-apua, esim. NL:n sotahistoria 1947 ei mainitse LL-apua lainkaan.
- Stalin ei koskaan paljastanut omalle kansalleen LL:n täyttä panosta maan selviämisessä, mutta hän viittaisi ohjelmaan 1945 Jaltan konferenssissa sanoen, että "Lend-lease on Franklin Rooseveltin yksi kaikkein huomattavimmista ja elinvoimaisimmista saavutuksista Hitlerin vastaisen allianssin luomisessa".
- Vuonna 1963 turvallisuuspalvelu nauhoitti esim. seuraavia marsalkka G. K. Zhukovin lausuntoja: "Nyt sanotaan, etteivät liittoutuneet koskaan auttaneet meitä ... Kuitenkaan ei voida kieltää, etteivätkö amerikkalaiset antaneet meille niin paljon materiaalia, jota ilman emme olisi voineet muodostaa reservejämme ja jatkaa sotaa ... Jouduimme sotaan Saksaan verrattuna teollisesti takapajuisena maana ... Ilman amerikkalaisia 'Studebekkereita' emme olisi saaneet tykistöämme mihinkään ... kyllä, ne tarjosivat meille rintamakuljetukset suuressa määrin. "
- Kokoluokkana LL-apu oli seuraava:
- Kaikkea ei voi mitata dollareina tai tonneina. Sodanajan tilanteiden ja LL-toimitusten todellisten vaikutusten tutkiminen on vielä kesken. Olisi aiheellista tehdä avusta luotettava tutkimus myös avun saajan näkökulmasta. Avun antajan näkökulma on jo kauan ollut asiakirjoista luetettavasti tarkasteltavissa.
Tärkeimmiksi tietolähteikseen professori Saarialho luettelee seuraavat: Encyclopedia Britannica, 1966, Anthony C Sutton: The Best Enemy Money Can Buy, Hubert B van Tuyll: Feeding the Bear, 1986 ja C-F Geustin & G Petrovin kirjat, maininta majuri Jordanin päiväkirjasta sekä B V Sokolov: The Role of Lend-Lease in Soviet Military Effort 1941-1945, V F Vorsinin artikkelit ja ennen kaikkea Albert L Weeks: Russia's Life Saver.
Suomen mahdollisuuksista professori Antti Saarialho leikkimielisesti toteaa, että – Kyllähän me olisimme voineet yhdelle suurvallalle pärjätä, mutta kun toinen suurvalta auttoi ensimmäistä niin paljon. Kaksi maailman suurinta valtaa, se oli jo ylivoimainen tehtävä. Vanha isäni aina sanoi, että Suomelle tehtiin kovin suuri vääryys, kun se vedettiin mukaan koko kahinaan.
Lend-lease –apu nykyrasitteena
Karelia Klubi –lehti on pyrkinyt arvioimaan Lend-lease –toiminnan kuluja nykyisen yhteiskunnan rasitteena. Yli 60 vuotta vanhojen dollarimäärien todellisen merkityksen ymmärtäminen on ongelmallista. Käyttäen suoraa konversiota sota-ajan valuutasta nykyhetkeen päädytään siihen, että 50 mrd.$ apu olisi nyt noin 600 mrd.$. NL:n osuus oli 11.1 mrd.$ eli suoraan nykyrahaksi laskettuna 130 mrd.$. Nämä summat eivät kerro käytännössä mitään LL-avun suuruudesta.
Todennäköisesti paremmin suuntaa antava määrä saadaan vertaamalla Suomen maksamien sotakorvausten osuutta Suomen bruttokansantuotteen sota-aikana ja tällä hetkellä. Näistä muodostetaan kerroin, jota käytetään kokoluokkakertoimena USA:n laskelmissa. Professori Ilkka Nummelan erinomaisen kirjan (Inter arma silent revisores rationum, 1993) mukaan kaikki sotakorvausluonteiset maksut olivat 30 % ja pelkät sotakorvaukset 25.7 % bruttokansantuotteesta. Alla esitetyt rahamäärät ovat sota-ajan dollareita tai nykyhetken dollareita.
Suomen maksamat ns. sotakorvaukset hyökkääjävaltiolle olivat 226.5 milj. kultadollaria. Suoran konversion mukaan ne olisivat noin 5 mrd.$. Suomen nykyisen kansantalouden rasitteena ne olisivat kokoluokkana bruttokansantuotteesta laskettuna noin 51 mrd.$ eli reilu Suomen valtion vuosibudjetti tai noin neljäsosa vuoden bruttokansantuotteesta.
NL ilmoitti alunperin Suomen aiheuttamien sotavahinkojen olevan 1 200 milj.$. Jos ko. summa olisi määrätty Suomen maksettavaksi, se vastaisi kokoluokkana 237 mrd.$ eli Suomen lähes 6 vuoden vuosibudjettia kokonaisuudessaan tai yli yhden vuoden koko bruttokansantuotetta eli tehtävä olisi ollut "mission impossible" eli mahdoton tehtävä.
Edellä esitetyistä lähtökohdista laskettuna Yhdysvaltain koko Lend-lease olisi nykyrasitteena lähes 10 000 mrd.$, vajaa vuoden bruttokansantuote USA:ssa. Neuvostoliiton USA:lta saama Lend-lease apu olisi nykyrasitteena 2 200 mrd.$. Saksojen yhdistymisen on sanottu maksaneen tähän mennessä 1 500 – 1 700 mrd.$.
Nämä nykyrasitteena 2 200 mrd.$ sotatarvikkeet eivät kaikki tulleet NL:n rintamille, vaan niistä osa tuhoutui laivamatkalla, osa siirrettäessä maantie- ja lentokuljetuksina määränpäähän. Suomikin sai tästä Amerikan avusta tarpeettoman reilun osan, joten professori Saarialhon lopputoteamuksen epäreiluuteen on helppo yhtyä."