Pro gradu kotiapulaistytöistä Perun Limassa
Lähetetty: 24.04.09 09:16
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:
Blomster, Veera, ”¡Quiero ser algo en la vida! – Haluan tulla joksikin!”
Soveltava antropologinen tutkimus vuoristolaistaustaisten kotiapulaistyttöjen elämästä Perun pääkaupungissa Limassa. Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos. Etnologia (kulttuuriantropologia). Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009. [julkaisu on saatavilla vain paperimuodossa]
Pro gradun tiivistelmä:
Tutkielmassa tarkastellaan Limassa työskentelevien kotiapulaisten elämää soveltavan antropologian näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat nuoret naiset, jotka ovat jättäneet kotikylänsä vuoristossa tullakseen pääkaupunkiin opiskelemaan ja tekemään työtä. Kuvauksen keskiössä ovat lapsia ja nuoria Limaan ajavat tekijät, erilaiset tavat tulla pääkaupunkiin, sopeutuminen uuteen ympäristöön sekä nuorten tämänhetkinen suhde kulttuuriseen taustaansa ja kotiseutuunsa. Työssä myös selvitetään kotiapulaisinstituutioon liittyviä kulttuurisia ja historiallisia taustatekijöitä, joiden tunnistaminen on ilmiön ymmärtämisen kannalta keskeistä. Etnografisen aineiston perusteella työssä nostetaan esiin nuorten elämään liittyviä asioita, jotka kotiapulaiskysymyksen parissa toimivien tahojen tulisi ottaa huomioon toimintamalleja suunniteltaessa. Tutkimus perustuu vuosina 2003–2004 Limassa suoritettuun kenttätyöskentelyyn sekä 25 vuoristolaistaustaisen kotiapulaisen haastatteluun.
Maaseudun köyhyys ja koulutusmahdollisuuksien puute ovat tärkeimmät syyt lasten ja nuorten pääkaupunkiin muutolle. Maaseudulla vallitsee käsitys Limasta paremman elämän ja työtilaisuuksien luvattuna maana, mutta perillä kaupungissa tulijoita odottaa toisenlainen todellisuus, ja he saattavat joutua lähes orjan asemaan. Vuoristoyhteisöissä keskeisillä, sukulaisuuteen perustuvilla vastavuoroisuusverkostoilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten kaupunkeihin muuton mahdollistajana. Ilmiössä kietoutuvat yhteen Andien kummi-instituutioon liittyvät hierarkkiset suhteet ja siirtomaa-ajalta periytyvä eriarvoisuus. Samalla patriarkaalinen perhemalli määrittää kotiapulaisen alistetun aseman työnantajaperheessä. Kotiapulaisten huono kohtelu oikeutetaan etnisin perustein, usein alkuperäisväestöä edustavien maalaistyttöjen työskennellessä pääkaupungin valkoiselle ja mestitsiväestölle. Työolosuhteisiin liittyvien ongelmien lisäksi ero omasta perheestä, kieliongelmat sekä suurkaupungissa kohdattu uusi fyysinen ja kulttuurinen ympäristö aikaansaavat kulttuurishokin ja voimakkaan koti-ikävän, joiden vuoksi muutto kaupunkiin on nuorille raskas kokemus ja saattaa johtaa masennukseen ja itsetunnon romahtamiseen.
Limassa elävien kotiapulaisten elämä ei kuitenkaan ole pelkkää kärsimystä. Nuoria ajaa eteenpäin voimakas tahto kouluttautua ja ”päästä eteenpäin elämässä”. Kaupunkiin sopeuduttuaan he omaksuvat nopeasti limalaisen elämäntyylin ja asenteet, oppivat selviytymään kaupungissa ja pitämään puoliaan myös työelämässä. Vaikka nuoret eivät Limassa korosta omia juuriaan ja harva olisi valmis muuttamaan takaisin vuoristoon, kotiseutu on tärkeä suurimmalle osalle informanteista. Merkittävimmät kaupunkiin sopeutumisen prosessia edistävät tekijät ovat mahdollisuus koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin sekä hyvät työolosuhteet. Näiden myötä nuoret pystyvät rakentamaan omaa elämäänsä kotiapulaisen työn ohella, ja käyttämään kotiapulaisen työtä väylänä ammatilliseen koulutukseen sekä sitä myöten omien haaveidensa ja tavoitteidensa toteuttamiseen.
Blomster, Veera, ”¡Quiero ser algo en la vida! – Haluan tulla joksikin!”
Soveltava antropologinen tutkimus vuoristolaistaustaisten kotiapulaistyttöjen elämästä Perun pääkaupungissa Limassa. Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos. Etnologia (kulttuuriantropologia). Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009. [julkaisu on saatavilla vain paperimuodossa]
Pro gradun tiivistelmä:
Tutkielmassa tarkastellaan Limassa työskentelevien kotiapulaisten elämää soveltavan antropologian näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat nuoret naiset, jotka ovat jättäneet kotikylänsä vuoristossa tullakseen pääkaupunkiin opiskelemaan ja tekemään työtä. Kuvauksen keskiössä ovat lapsia ja nuoria Limaan ajavat tekijät, erilaiset tavat tulla pääkaupunkiin, sopeutuminen uuteen ympäristöön sekä nuorten tämänhetkinen suhde kulttuuriseen taustaansa ja kotiseutuunsa. Työssä myös selvitetään kotiapulaisinstituutioon liittyviä kulttuurisia ja historiallisia taustatekijöitä, joiden tunnistaminen on ilmiön ymmärtämisen kannalta keskeistä. Etnografisen aineiston perusteella työssä nostetaan esiin nuorten elämään liittyviä asioita, jotka kotiapulaiskysymyksen parissa toimivien tahojen tulisi ottaa huomioon toimintamalleja suunniteltaessa. Tutkimus perustuu vuosina 2003–2004 Limassa suoritettuun kenttätyöskentelyyn sekä 25 vuoristolaistaustaisen kotiapulaisen haastatteluun.
Maaseudun köyhyys ja koulutusmahdollisuuksien puute ovat tärkeimmät syyt lasten ja nuorten pääkaupunkiin muutolle. Maaseudulla vallitsee käsitys Limasta paremman elämän ja työtilaisuuksien luvattuna maana, mutta perillä kaupungissa tulijoita odottaa toisenlainen todellisuus, ja he saattavat joutua lähes orjan asemaan. Vuoristoyhteisöissä keskeisillä, sukulaisuuteen perustuvilla vastavuoroisuusverkostoilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten kaupunkeihin muuton mahdollistajana. Ilmiössä kietoutuvat yhteen Andien kummi-instituutioon liittyvät hierarkkiset suhteet ja siirtomaa-ajalta periytyvä eriarvoisuus. Samalla patriarkaalinen perhemalli määrittää kotiapulaisen alistetun aseman työnantajaperheessä. Kotiapulaisten huono kohtelu oikeutetaan etnisin perustein, usein alkuperäisväestöä edustavien maalaistyttöjen työskennellessä pääkaupungin valkoiselle ja mestitsiväestölle. Työolosuhteisiin liittyvien ongelmien lisäksi ero omasta perheestä, kieliongelmat sekä suurkaupungissa kohdattu uusi fyysinen ja kulttuurinen ympäristö aikaansaavat kulttuurishokin ja voimakkaan koti-ikävän, joiden vuoksi muutto kaupunkiin on nuorille raskas kokemus ja saattaa johtaa masennukseen ja itsetunnon romahtamiseen.
Limassa elävien kotiapulaisten elämä ei kuitenkaan ole pelkkää kärsimystä. Nuoria ajaa eteenpäin voimakas tahto kouluttautua ja ”päästä eteenpäin elämässä”. Kaupunkiin sopeuduttuaan he omaksuvat nopeasti limalaisen elämäntyylin ja asenteet, oppivat selviytymään kaupungissa ja pitämään puoliaan myös työelämässä. Vaikka nuoret eivät Limassa korosta omia juuriaan ja harva olisi valmis muuttamaan takaisin vuoristoon, kotiseutu on tärkeä suurimmalle osalle informanteista. Merkittävimmät kaupunkiin sopeutumisen prosessia edistävät tekijät ovat mahdollisuus koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin sekä hyvät työolosuhteet. Näiden myötä nuoret pystyvät rakentamaan omaa elämäänsä kotiapulaisen työn ohella, ja käyttämään kotiapulaisen työtä väylänä ammatilliseen koulutukseen sekä sitä myöten omien haaveidensa ja tavoitteidensa toteuttamiseen.