Pro gradu "Kirjat kaivoon"
Lähetetty: 19.05.09 08:27
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:
Kultalahti, Tuija, ”Kirjat kaivoon”. Evijärven ja Kortesjärven kuntien kansakoulutaistelujen taustat, muodot ja seuraukset. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009. Sähköinen versio: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200905291650
Pro gradun tiivistelmä:
Tutkielman kohteena on talonpoikien ja eliitin välinen kansakoulutaistelu Evijärven ja Kortesjärven kunnissa 1800-luvun lopulla. Kansakoulutaisteluja käytiin Suomessa tänä aikana laajasti ja ne ajoittuivat suomalaisen yhteiskunnan voimakkaaseen muutosvaiheeseen, modernisaation aikakauteen.
Tutkielmassa on selvitetty, miten tutkimusalueen kansakoulun vastustajat osallistuivat eliitin aloittamaan keskusteluun kansakoulujen perustamisesta, minkälaisia muotoja kansakoulujen vastustaminen sai ja miksi, sekä miten eliitti reagoi fennomaanisten ihanteiden pohjalle rakennetun kansakouluaatteen vastustamiseen. Kansakoulutaistelujen seurausten tarkastelussa on menty 1900-luvun puolelle. Erityistä huomiota työssä on kiinnitetty sanomalehdistön ja kuntakokouspöytäkirjojen välittämiin tietoihin muodostuneiden kansakoulupuolueiden diskursseista. Uutta tietoa tutkimusalueen kansakoulutaisteluista antoivat lisäksi viinaverorahoista muodostettujen koulukassojen tarkastelu Kultalahden talon kotiarkiston asiakirjojen ja Vaasan läänin kuvernöörien vuosikertomusten avulla.
Kansakouluasetus (1866) ei tehnyt kansakoulujen perustamista pakolliseksi, mihin kansakoulujen vastustajat tulivat usein vetoamaan. Paikallinen kansakoulun vastustaminen sai voimaa luterilaisen yhtenäiskulttuurin perinteisiin sitoutuneista käytännöistä, joiden tarkoitus oli ylläpitää yhteiskunnan harmoniaa. Näihin perinteen luomiin esteisiin törmäsivät niin kirkkoherrojen, kuvernöörien kuin nimismiestenkin kansakoulujen edistämistyö. Sekä kansakoulujen kannattajat että vastustajat järjestäytyivät ajan kuluessa jo aikalaisten mainitsemiksi kansakoulupuolueiksi. Näille puolueille annettiin monenlaisia nimiä, mutta etenkin kansakoulun vastustajista pyrittiin luomaan negatiivinen kuva, ’ilkiödiskurssi’, mikä onnistui osittain siksi, että sanomalehdistö oli eliitin hallussa ja eliitin valvoma. Kansakoulun vastustajien mustamaalauksella luotiin yhteishenkeä kannattajien keskuuteen. Tästä hegemonisen diskurssin osasta tuli myöhemmin osa historiankirjoitusta.
Kansakoulu sopi tutkimusalueen kansakoulun vastustajien mukaan kunnan taloudelliseen järjestelmään, jos sitä ei vain tarvinnut käytännössä toteuttaa. Viinaverorahoina kuntaan tulleet varat laitettiin koulukassaan ja osa rahoista lainattiin niin yksityisille kuin kunnallekin. Varoja ei aluksi käytetty kansakoulujen perustamiseen, kuten eliitti toivoi, vaan rahat olivat kuntalaisille tärkeitä lainarahoja. Koulukassan avulla ylläpidettiin kansakoulua huomattavasti halvempaa kiertokoulua ja ostettiin myös lainakirjastoon kirjoja. Taloudelliset syyt olivat kansakoulun vastustajien yleisimpiä syitä vastustaa kansakoulua. Köyhyys oli ajoittain todellista, mutta köyhyyteen vetoaminen oli myös eliitin ymmärtämä ja hyväksymä kansakouluvastaisuuden perustelu. Kansakoulun vastustajat oppivat mukauttamaan kansakouluvastustuksensa muotoja johtavan eliitin kielelle ja toimintatapoihin. He loivat ’tietämättömyysdiskurssin’, mikä perustui siihen ajatukseen, että eliitti salasi heiltä tärkeitä tietoja tai yritti johtaa heitä harhaan. ’Tietämättömyysdiskurssi’ rakentui osittain eliitin käsityksille rahvaasta, mutta sen sisältö oli silti usein kapinallinen ja voimakkaasti muutosvastainen.
Kultalahti, Tuija, ”Kirjat kaivoon”. Evijärven ja Kortesjärven kuntien kansakoulutaistelujen taustat, muodot ja seuraukset. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009. Sähköinen versio: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200905291650
Pro gradun tiivistelmä:
Tutkielman kohteena on talonpoikien ja eliitin välinen kansakoulutaistelu Evijärven ja Kortesjärven kunnissa 1800-luvun lopulla. Kansakoulutaisteluja käytiin Suomessa tänä aikana laajasti ja ne ajoittuivat suomalaisen yhteiskunnan voimakkaaseen muutosvaiheeseen, modernisaation aikakauteen.
Tutkielmassa on selvitetty, miten tutkimusalueen kansakoulun vastustajat osallistuivat eliitin aloittamaan keskusteluun kansakoulujen perustamisesta, minkälaisia muotoja kansakoulujen vastustaminen sai ja miksi, sekä miten eliitti reagoi fennomaanisten ihanteiden pohjalle rakennetun kansakouluaatteen vastustamiseen. Kansakoulutaistelujen seurausten tarkastelussa on menty 1900-luvun puolelle. Erityistä huomiota työssä on kiinnitetty sanomalehdistön ja kuntakokouspöytäkirjojen välittämiin tietoihin muodostuneiden kansakoulupuolueiden diskursseista. Uutta tietoa tutkimusalueen kansakoulutaisteluista antoivat lisäksi viinaverorahoista muodostettujen koulukassojen tarkastelu Kultalahden talon kotiarkiston asiakirjojen ja Vaasan läänin kuvernöörien vuosikertomusten avulla.
Kansakouluasetus (1866) ei tehnyt kansakoulujen perustamista pakolliseksi, mihin kansakoulujen vastustajat tulivat usein vetoamaan. Paikallinen kansakoulun vastustaminen sai voimaa luterilaisen yhtenäiskulttuurin perinteisiin sitoutuneista käytännöistä, joiden tarkoitus oli ylläpitää yhteiskunnan harmoniaa. Näihin perinteen luomiin esteisiin törmäsivät niin kirkkoherrojen, kuvernöörien kuin nimismiestenkin kansakoulujen edistämistyö. Sekä kansakoulujen kannattajat että vastustajat järjestäytyivät ajan kuluessa jo aikalaisten mainitsemiksi kansakoulupuolueiksi. Näille puolueille annettiin monenlaisia nimiä, mutta etenkin kansakoulun vastustajista pyrittiin luomaan negatiivinen kuva, ’ilkiödiskurssi’, mikä onnistui osittain siksi, että sanomalehdistö oli eliitin hallussa ja eliitin valvoma. Kansakoulun vastustajien mustamaalauksella luotiin yhteishenkeä kannattajien keskuuteen. Tästä hegemonisen diskurssin osasta tuli myöhemmin osa historiankirjoitusta.
Kansakoulu sopi tutkimusalueen kansakoulun vastustajien mukaan kunnan taloudelliseen järjestelmään, jos sitä ei vain tarvinnut käytännössä toteuttaa. Viinaverorahoina kuntaan tulleet varat laitettiin koulukassaan ja osa rahoista lainattiin niin yksityisille kuin kunnallekin. Varoja ei aluksi käytetty kansakoulujen perustamiseen, kuten eliitti toivoi, vaan rahat olivat kuntalaisille tärkeitä lainarahoja. Koulukassan avulla ylläpidettiin kansakoulua huomattavasti halvempaa kiertokoulua ja ostettiin myös lainakirjastoon kirjoja. Taloudelliset syyt olivat kansakoulun vastustajien yleisimpiä syitä vastustaa kansakoulua. Köyhyys oli ajoittain todellista, mutta köyhyyteen vetoaminen oli myös eliitin ymmärtämä ja hyväksymä kansakouluvastaisuuden perustelu. Kansakoulun vastustajat oppivat mukauttamaan kansakouluvastustuksensa muotoja johtavan eliitin kielelle ja toimintatapoihin. He loivat ’tietämättömyysdiskurssin’, mikä perustui siihen ajatukseen, että eliitti salasi heiltä tärkeitä tietoja tai yritti johtaa heitä harhaan. ’Tietämättömyysdiskurssi’ rakentui osittain eliitin käsityksille rahvaasta, mutta sen sisältö oli silti usein kapinallinen ja voimakkaasti muutosvastainen.