Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Tänään oli Hesarissa Unto Hämäläisen arvostelu Osmo Apusen ja Corinna Wolffin kirjasta Pettureita ja patriootteja:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/So ... 5246914875

Kirjaa en luonnollisestikaan ole lukenut (Hämäläisen mukaan se on "pian julkaistava), mutta silti pari kommenttia:

"Petturuus" luonnollisesti riippuu näkökulmasta. Varmaan Vuori ym. toimi mielestään hyvistä motiiveista Suomen eduksi, saadakseen maan irti sodasta. Hän ei vain ehkä oikein tajunnut, miten NL osaa käyttää häntä hyväkseen, samoin kuin käytti ruotsalaisia välittäjiä. Suomen johdon mahdollisuudet manoveroida pienenivät, kun Moskova tiesi jo kaiken etukäteen. Vai tiesikö? Vuori ei sentään ollut sisäpiirissä, joka päätökset teki.

Toisaalta hallituksen jäsenet vuotivat asioita myös Saksaan. Joten ei tosiaan ole ihme, ettei avoimmuutta ollut. Jos sitä yleensäkään sotaoloissa voi olla.

Kiintoisaa olisi spekuloida, miten Suomen tilanne olisi kehittynyt, jos rauhanoppositio olisi muodostanut hallituksen. Kuten Baltiassa 1940? Mutta lopuksi Stalin hylkäsi vaihtoehdon - ilmeisesti pitääkseen Suomen rauhallisena 1944-5, kun puna-armeijaa tarvittiin kilpajuoksussa Berliiniin.

Emma-Liisa kirjoitti:"Petturuus" luonnollisesti riippuu näkökulmasta. Varmaan Vuori ym. toimi mielestään hyvistä motiiveista Suomen eduksi, saadakseen maan irti sodasta. Hän ei vain ehkä oikein tajunnut, miten NL osaa käyttää häntä hyväkseen, samoin kuin käytti ruotsalaisia välittäjiä. Suomen johdon mahdollisuudet manoveroida pienenivät, kun Moskova tiesi jo kaiken etukäteen. Vai tiesikö? Vuori ei sentään ollut sisäpiirissä, joka päätökset teki.

Lukematta kirjaa ja perustaen arvioni ainoastaan Hämäläisen kirja-arvosteluun on kuitenkin todettava että vaikuttaa pahasti että kirjan kirjoittajat ovat kenties sokaistuneet tiedustelumateriaalista. Eri maiden tiedusteluasiamiehet pyrkivät tekemään aina vaikutuksen esimiehiinsä, siksi epäilen että useat "vaikuttaja-agentit" ovat kautta historian tosiasiallisesti olleet satunnaisia keskustelukumppaneita.

Tiedusteluasiamiehet ovat usein erittäin uratietoisia, usein kenties jopa juristeja (kotimaisena esimerkkinä Kekkonen), eli tarvittaessa faktat ovat vain uralla etenemisen tiellä. Mitä parempaa tietoa tuotetaan, sitä turvatumpaa uralla eteneminen on. Tämän vuoksi tiedusteluarkistolähteiden tarkastelu tulee nähdäkseni tehdä erityisen huolellisesti ennen kuin usein raskaita syytöksiä ryhdytään esittämään.

Derkku kirjoitti: Lukematta kirjaa ja perustaen arvioni ainoastaan Hämäläisen kirja-arvosteluun on kuitenkin todettava että vaikuttaa pahasti että kirjan kirjoittajat ovat kenties sokaistuneet tiedustelumateriaalista.

Mahdollista, mutta sota-aikana ei yleensä "keskustella" vihollisen edustajien kanssa. Paitsi jos oma tiedustelupalvelu on tuolllaisen määräyksen antanut.

Tässä tapauksessa lienee melko helppo tarkistaa, ovatko ne tiedot, jotka neuvostoagentti on "Silinterin" tapaamisen jälkeen Moskovaan välittänyt, olleet Suomessa vain hallituksen tiedossa. Tilanne on siis ihan erilainen kuin Kimmo Rentolalla joka kokosi SKP:n historiaa palasista kolmenlaisista lähteistä (SKP, Moskova, Valpo) eikä monesti ollut tiedossa "mitä todella tapahtui".

Mitä "raskaisiin syytöksiin" tulee, niin kuten edellä sanoin, nehän riippuvat täysin näkökulmasta. Jos on sitä mieltä, että rauha piti saada millä keinoilla tahansa, niin hän hyväksynee Vuoren toiminnan, ja uskoakseni monet muutkin pystyvät hänen motiivinsa ymmärtämään.

Tulee vain mieleen, onko Vuori joutunut sijaiskärsijäksi? Onko hän todella ollut vaikutusvaltaisin vuotaja? Ehkä, koska hän oli sentään hallituksessa.

Entäpä NL:n perinteinen tapa nähdä molemmat kortit, avoimet ja suljetut. Paasikivi käytti sitä hyväksi YYA-neuvotteluissa. Entä sodan aika?

Lopuksi, ilmeisesti Suomen sodanaikaisen historian tulkintaerimielisyydet periytyvät jo sodan ajan päättäjien erilaisista ratkaisuista. Jokainen on tietysti halunnut todistaa olleensa oikeassa.

Emma-Liisa kirjoitti: Lopuksi, ilmeisesti Suomen sodanaikaisen historian tulkintaerimielisyydet periytyvät jo sodan ajan päättäjien erilaisista ratkaisuista. Jokainen on tietysti halunnut todistaa olleensa oikeassa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------
UKK887138: Muistio rauhanopposition puolesta Suomen Marsalkalle 29/6 1944:
"T i e d o s s a o n, että Neuvostoliitto on valmis rauhan tai aselevon solmimiseen määrätyillä edellytyksillä."
"Valtion uuden päämiehen tulee olla..........Marsalkka Mannerheim."
"Valtioneuvos Paasikivi..............pääministeriksi, ulkoministeriksi tai
erinäisiä ulkoasioita hoitavaksi salkuttomaksi ministeriksi"
"Lopuksi on täydellisyyden vuoksi syytä mainita, että edellä mainittu poliittisen suunnan muutos tietää Ribbentrop-sopimuksen kumoamista."
----------------
Rauhanoppositiosta kirjoiteltiin runsaasti myöhemmin, yya-aikana - oppositio ja sen kirjelmät ja pyrkimykset palvelivat sen hetkisiä poliittisia pyrkimyksiä.
Sodanajan "sotakabinetti oli pyrkinyt samaan.
Kirjelmän ajankohta ---- 29 / 6 ---- on mahdollisimman huonosti valittu, sillä tuona ajankohtana punaArmeija oli edennyt Laatokan molemmin puolin ja Tali-Ihantalan ratkaisutaistelu oli alkamassa.
Suomi oli täysin yksin 29/6 - ei ollut Talvisodan aikaista myötätuntoakaan tukena,
USAkin katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen 30/6-44.
Neuvostoliitto vaati ehdotonta antautumista. Mutta t i e d o s s a o n ? 29/6 !
Ei ole ollut tiedossa 29/6 muu kuin ehdottoman antautumisen vaatimus ?

Veikko Palvo

Emma-Liisa kirjoitti: Lopuksi, ilmeisesti Suomen sodanaikaisen historian tulkintaerimielisyydet periytyvät jo sodan ajan päättäjien erilaisista ratkaisuista. Jokainen on tietysti halunnut todistaa olleensa oikeassa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuutoset eivät ole pystyneet esittäytymään oikeaksi sodanaikana olleina, he ovat edustaneet "rauhanoppositiota" 1940 Neuvostoliiton asialla olleina,
mm. SNS 1- seura 5/40 - 12/-40 toimineena.
Kuutoset erotettiin SDP:stä elokuussa 1940 ja
kuutosten sosialistinen eduskuntaryhmävangittiin elokuussa 1941.
Turvasäilöstä 1944 vapauduttuaan
kuutoset asettivat maalisvaaleihin -45 SKDL:n listoille 66 ehdokasta ja
Moskovasta tullut SKP 72 ehdokasta.
Mutta,
kuutoskommunistien ja Kremlille ehdottoman kuuliaisten SKP-kommunistien välillä
näyttäisi olleen mielipide- eroja, ilmiriitakin - ainakin poliittisissa piireissä aikanaan tiedossa olleena ?

Veikko Palvo

No niin, nytpä sitten Hesari haastatteli historiantutkijoita (mm. Kimmo Rentola joka lienee Suomen paras ekspertti tiedusteluaineiston tutkimuskäytössä), jotka yhteen ääneen sanoivat, ettei Vuorta voi kutsua "myyräksi", joka olisi ollut NL:n komennossa.

On aivan totta, että kaikki valtiot tarvitsevat oikeita tietoja päätöstensä tueksi. Siksi tietoja vuodetaan usein myös tahallaan.

Joka tapauksessa kiintoisa kirja (ja keskustelu) on varmaan edessä.

[quote="Emma-Liisa"]
On aivan totta, että kaikki valtiot tarvitsevat oikeita tietoja päätöstensä tueksi. siksi tietoja vuodetaan usein myös tahallaan.quote]
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Presidentti Urho Kekkonen kirjoitti 31/8 1958 ennen Hrustsovin yöpakkasiksi nimeämän kriisin alkua suurlähettiläs Eero A. Vuorelle Moskovaan.
( NL julisti tavaranvaihtosulun ja USA tarjosi taloudellista apua Suomelle syksyllä 1958 )
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
UKK kirjoitti olevansa yksin ja masentunut, olo oli hieman helpottunut Miettusen ja Virolaisen haukkumisen jälkeen.
UKK sanoo kirjoittaneensa kirjeen E.A.Wuorelle käsin ja lukeneensa sen Vilkunalle, minkä jälkeen *l u o t e t t a v a* konekirjoittaja oli puhtaaksikirjoittanut kirjeen.
--------
UKK kirjoittaa Eero Wuorelle juuri nimittämästään Fagerholm- III hallituksesta: "Suomen kansan on kerran vuosikymmenessä saatava lyödä jalo otsansa verille. Edellisen kerran se tapahtui 1950 Fagerholm I- hallituksen aikana."
Miksiköhän UKK purki sisimpiä tuntojaan Eero Wuorelle Moskovaan ?
-------lisätty 3/7:
Pres. UKK kirjoittaa E.A.Wuorelle Moskovaan, ettei Fagerholm III- hallitus nauti presidentin luottamusta, koska hallituksen kokoonpano on UKK:n mukaan turmiollinen ulkopoliittisesti. Ja UKK sanoo Wuorelle ettei ulkopolitiikka muutu, koska *hän* yksin päättää siitä.
Hallitus ei ollut aikeissa muuttaa yya-ulkopoliittista suuntausta, mutta UKK:n voisi kenties katsoa valmistelevan yöpakkasia oman asemansa vahvistamiseksi ?

Veikko Palvo

Tiedustelupäällikkö, ev. Aladár Paasonen piti 2/1943 esitelmän yleistilanteesta
"sotakabinetille", joka päätti lähettää Paasosen esitelmöimään myöskin eduskuntaan.
Esitelmän seurauksena
33:sta SDP:n ja RKP:n kansanedustajasta muodostui rauhanoppositio, joka lähetti
5/8 1943 kirjelmän pres. Risto Rytille. ( kirjelmä julkaistiin samanaikaisesti Ruotsissa )
33:t näyttäisivät suunnitelleen pakolaishallitustakin Ruotsiin, lienevät nähneet sodasta irtautumisen vaikeudet samoin kuin heidän tietämättään rauhaan pyrkinyt "sotakabinettikin" omalla tahollaan ?
Hallituskin vaihtui.
Urho Kekkosen muistio rauhanopposition puolesta Mannerheimille 29/6 1944,
( UKK887138 ) tuolloin oppositioon kuului myös mm. E.A.Wuori ja K.A.Fagerholm.
Syksyllä 1944
oppositiosta loikkailtiin SKP:n johtamaan SKDL:ään ja 33:sten Atos Wirtanen
liittyi SKDL:ään kuuluneeseen Sosialistiseen YhtenäisyysPuolueeseen. (SYP)
UKK888409:
kirje Kustaa Vilkunalle 16/8 1966 pres Kekkonen kirjoittaa:
"ns. rauhanoppositio oli alkuaan vain tarinaporukkaa ja ensisijassa Tannerin vastaisen ryhmittymän toimintaa SDP:n sisällä." UKK lähetti Vilkunalle myös
Heikki Mikko Viitalan laudaturtyön "Kahden tulen välissä" -tutkielma suomalaisesta vastarintaliikkeestä ja rauhanoppositiosta.
Vastarintaliikettä ei ole ollut ja
33:n rauhanopposition näyttäisi saaneen aikaiseksi "sotakabinetti" lähettäessään Paasosen eduskuntaan esitelmöimään ?

Veikko Palvo

Emma-Liisa kirjoitti: "Petturuus" luonnollisesti riippuu näkökulmasta. Varmaan Vuori ym. toimi mielestään hyvistä motiiveista Suomen eduksi, saadakseen maan irti sodasta. Hän ei vain ehkä oikein tajunnut, miten NL osaa käyttää häntä hyväkseen, samoin kuin käytti ruotsalaisia välittäjiä. Suomen johdon mahdollisuudet manoveroida pienenivät, kun Moskova tiesi jo kaiken etukäteen. Vai tiesikö? Vuori ei sentään ollut sisäpiirissä, joka päätökset teki.
Toisaalta hallituksen jäsenet vuotivat asioita myös Saksaan. Joten ei tosiaan ole ihme, ettei avoimmuutta ollut. Jos sitä yleensäkään sotaoloissa voi olla.

-------------------------------------------------------------------------------------
UKK, E.A.Wuori, Hillilä, Vilkuna mm. olivat oma rauhanoppositionsa, jolla ei ollut
sisäpiiritietoja. Avoimmuus sota-aikana näyttäisi olleen mahdotonta muuallakin kuin Suomessa, "sotakabinettejä" oli USAssa, Englannissa jne. ?
E.A.Wuori armahdettiin 1925 "Tammisaaren yliopistosta" opiskeltuaan aiemmin Neuvostoliitossakin.
Hillilä oli rauhanopposition pääministeriehdokas, mutta päätyi Hackzellin 44 pv:n hallituksen sisäministeriksi. Hillilä ja Wuori olivat ministereinä Castrenin ja Paasikiven II- ja III- hallituksissa.
E.A.Wuori oli lähettiläänä Moskovassa yöpakkasten ja noottikriisin aikana, mikä lienee ollut Wuoren rooli kriiseissä ?
Ennen noottikriisiä ulkoministerit Gromyko ja Karjalainen näyttäisivät neuvotelleen nootin sisällöstä ja myöskin YYA-sopimuksen täsmennyksistä.
Nootti jätettiin 30/10 1961 E.A.Wuoren kautta Suomelle.
Tiesikö Wuorikin ennalta nootista saman kuin ulkoministeri Karjalainen ?
---------
Pres. Kekkonen sanoi 19/11 1961 puheessaan Jyväskylässä:
"Minulla on hyvä syy uskoa, että kansan syvät rivit ymmärtävät maan vaikean aseman ja antavat valtion johdolle sen tuen, minkä se maan edun hyväksi työskennellessään tarvitsee."
UKK tulikin valituksi toiselle kaudelle ja UKK- ja YYA-linja muuttuivat samaksi asiaksi,
vaikkei ukk-oppositio ollut ollutkaan yya-ulkopolitiikkaa vastaan.
Tannerin luonnehdinta Kekkosesta "poliittisena korkeushyppääjänä" näyttäisi olleen oikeaan osuva ?

Veikko Palvo

Ciccio kirjoitti:

Emma-Liisa kirjoitti:Varmaan Vuori ym. toimi mielestään hyvistä motiiveista Suomen eduksi, saadakseen maan irti sodasta. Hän ei vain ehkä oikein tajunnut, miten NL osaa käyttää häntä hyväkseen, samoin kuin käytti ruotsalaisia välittäjiä.

UKK, E.A.Wuori, Hillilä, Vilkuna mm. olivat oma rauhanoppositionsa, jolla ei ollut sisäpiiritietoja. Avoimuus sota-aikana näyttäisi olleen mahdotonta muuallakin kuin Suomessa, "sotakabinettejä" oli USAssa, Englannissa jne. ?

Tuo on yleinen kansanvaltaisen hallitusmuodon ongelma. Avoimuus on aina riski, mutta ilman avoimutta on luuloja, jotka lähtökohtaisesti ovat aina vääriä. Luottamus henkilöiden kesken, nuo kansan inhoamat sisäpiirit, ovat ehkä sittenkin paras väline kriisiaikojen hallinnossa.

Tämän päivän Suomessahan hallitus informoi oppositiota, mutta Jäätteenmäen kohdalla se aikanaan lipsahti.

Eräs vaihtoehto on, että kriisitilanteessa eduskunta hajotettaisiin ja kaikki valta siirrettäisiin hallituksen hyväksi. Tällöin kansanedustajien poliittinen painoarvo mitätöityisi. Varsinkin jos he siirtyisivät tavallisiksi kansalaisiksi ja päätyisivät Susitaipaleen tavoin sotapalvelukseen. Vuotoja toki olisi edelleen, mutta vähemmän.

Seppo Jyrkinen kirjoitti:Eräs vaihtoehto on, että kriisitilanteessa eduskunta hajotettaisiin ja kaikki valta siirrettäisiin hallituksen hyväksi. Tällöin kansanedustajien poliittinen painoarvo mitätöityisi. Varsinkin jos he siirtyisivät tavallisiksi kansalaisiksi ja päätyisivät Susitaipaleen tavoin sotapalvelukseen. Vuotoja toki olisi edelleen, mutta vähemmän.

-----------------------------------------------------------------------------------------------
Päätöksenteon tiivistyminen - sotakabinetit - näyttävät olleen välttämättömyyden
sanelemia sota-ajan demokratioissa.
------ Talvisodassa kansanedustaja Paavo Susitaival ( Hans "Bobi" Sivénin veli )
johti ryhmä Sutta Raatteen tiellä. Rykmentinkomentaja Jatkosodan alussa.
Talvisodassa taisteli myös kansanedustaja ja Kivijärven kirkkoherra Väinö Havas,
kapteeni Havas kaatui kesällä 1941 Suojärvellä.
Keitä muita "ennensotaa" kansanedustajia oli rintamalla 1939 - 1944 ja
ketkä kansanedustajat istuivat turvassa turvasäilössä ?

Veikko Palvo

Sodan aikana 1943 jälkeen muodostuneen rauhanopposition toiminta aktivoitui Valvontakomission aikakautena.
Rauhanoppositio ei ollut koskaan yhtenäinen, mutta toimintana Välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen näyttäisi olleen mm.:
-osa opposition jäsenistä loikkaili SKDL:ään.
-osa toimi entisissä, sodanaikaisissa puolueissaan muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti kantaansa tarkistettuaan
-yhteyksiä valvontakomissioon haettiin mm. Hella Wuolijoen kautta
-rauhanoppositioon lukeutuneita toimi yhdessä turvasäilöistä vapautuneiden kanssa
-lisää....?
Yhteistä
rauhanopposition jäsenten toiminnalle sodan aikana näyttäisi olleen se, ettei tuo toiminta edistänyt lainkaan - korkeintaan haittasi - välirauhan solmimista ?
Toiminta
ja rauhanoppositioon lukeutuneiden vaikutus näyttäisi olleen merkityksellistä vasta
Vaaran vuosina ?

Veikko Palvo

Emma-Liisa kirjoitti: "Petturuus" luonnollisesti riippuu näkökulmasta. Varmaan Vuori ym. toimi mielestään hyvistä motiiveista Suomen eduksi, saadakseen maan irti sodasta. Hän ei vain ehkä oikein tajunnut, miten NL osaa käyttää häntä hyväkseen, samoin kuin käytti ruotsalaisia välittäjiä. Suomen johdon mahdollisuudet manoveroida pienenivät, kun Moskova tiesi jo kaiken etukäteen. Vai tiesikö? Vuori ei sentään ollut sisäpiirissä, joka päätökset teki.

Toisaalta hallituksen jäsenet vuotivat asioita myös Saksaan. Joten ei tosiaan ole ihme, ettei avoimmuutta ollut. Jos sitä yleensäkään sotaoloissa voi olla.

--------------------------------------------------------------------------------------
Apunen & Wolff kirjoittavat Moskovan saaneen vaikuttaja-agentti "Silinterin" (E.A.Wuori) kautta tarkat tiedot Suomen hallituksen ja eduskunnan rauhanehtoja käsittelevistä keskusteluista ja Kremlin olleen täten koko ajan askeleen edellä sotakabinettia.
"Mooses" - Wuori - "Silinteri" tapasi Tukholmassa 5/-43 lähetystöneuvos Vladimir Semjonovin ja Tukholmaan 2/-44 siirtynyt Jelisei Jelisejev ( J.T.Sinitsyn) on Apusen
mukaan antanut Wuorelle "Silinteri"-peitenimen.
------
Antoikohan jokainen KGB-mies tapaamalleen keskustelukumppanille agentti-peitenimen raporteissaan ?
Joka tapauksessa esim. Paasikiveen liittyviä vaikuttaja-agenttinimiä ei näytä esiintyvän ?
------
E.A.Wuori ei kuulunut sisäpiiriin, onneksi Suomellakin oli sotakabinetti.
Mutta
Apunen kirjoittaa Rautkallion tavoin E.A.Wuoren hakeutuneen yhteyteen neuvostotiedustelun kanssa jo 1940 ja saaneen peitenimen "Mooses."
Ja
NL:n Talvisodan jälkeinen "rauhantoimintahan" on tiedossa, SN-Seura jne., Wuori
oli neuvostotiedustelun vaikuttaja-asiamiehenä jo 1940.
Millaista yhteydenpito neuvostotiedusteluun vaikkapa "vain" vaikuttaja-asiamiehenä Silinteri- Mooseksella on ollut aselevon 9/1944 jälkeen ?
--------
27/7: NKVD-kenr.maj. Jelisei Tihonovits Sinitsyn, Vaiettu totuus, ISBN 951-1-13768-9:
"Jelisejev" oli Suomessa ennen Talvisotaa, Välirauhan aikana kesäkuuhun 1941 ja syksy 1944 alk., Järjesti Tukholmassa J.K.Paasikiven ja A.Kollontayn tapaamisen
Saltsjöbadenin Badhotellissa 16/2-44 klo 22.00.
Sinitsyn sanoo saaneensa "Munkilta"= Mauno Pekkalalta 11/6-41 tiedon Saksan hyökkäyksestä ja sähköttäneensä tiedon heti Moskovaan ( 11 pv ennen Barbarossan alkamista )
agenttinimiä NKVD-kenr. J.T.Sinitsyn mainitsee mm. Anna=Hella Wuolijoki,
kreivi=Cay Sundström, Ahti=Kustaa Vilkuna, Munkki=Mauno Pekkala,
asianajaja=Reinhold Svento, "M o o s e s"= Eero A. Wuori

Veikko Palvo

Stalin lakkautti Kominternin ja Profinternin 1943 sodanjälkeistä aikaa ajatellen.
Pres. F.D.Rooseveltin on katsottu olleen hyväuskoisen naiivi Churchilliin verrattuna Stalinin aikeiden suhteen.
Liittoutuneitten ja puolueettomien maiden ammattiyhdistysmiehet kokoontuivat Lontoossa 2/1945 ja Pariisissa 9/1945 perustettiin Maailman Ammattiyhdistysten Liitto MAL, n. 67 miljoonaa järj. jäsentä.
SAK:n puheenjohtaja E.A.Wuori näyttäisi saaneen tsekisti Jelisejevin kautta keskusteluyhteyden valvontakomission Zhdanoviin.
Ja NL:n ammattijärjestö VZSPS:n V. Kuznetsovilta tuli sähke, jossa luvattiin kutsua SAK:n edustajat Lontooseen, virallinen kutsu valv.komission Pavel Orlovilta.
Britit tunnustivat SAK:n
vapaaksi ja demokraattiseksi, toisin kuin NL:n miehittämien Itä-Euroopan maiden ammattiyhdistykset.
Lontooseen lähtivät SAK:n sosiaalidemokraatti E.Härmä ja kommunisti Toivo Karvonen.
E.A.Wuori solmi valv.komission kautta myös SAK:n ja NL:n VZSPS:n väliset suhteet ja SAK liittyi SN-Seuraan kannatusjäsenenä.
E.A.Wuori nousi ministeriksi ja siirtyi syksyllä 1945 lähettilääksi Lontooseen.
----
NKVD-kenraali Sinitsyn näyttäisi olleen v a i n kontaktihenkilö Valvontakomissioon ja
kuinka luotettavana tietolähteenä hänen muistelmiaan voisi pitää ?
Tsekistien koodi-/agenttinimen antamisajankohta näyttäisi kuitenkin merkitsevän jotakin. Esim. Cay Sundströmin "kreivi" lienee annettu jo 1940 ja Hella Wuolijoen "Anna" , "runoilija" kenties jo ennen Talvisotaa.

Veikko Palvo

Jukka Tarkan arvio teoksesta on varsin positiivinen. Hän kuitenkin keskittyy ihan eri asioihin kuin Unto Hämäläinen Hesarissa:

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/05-08-09.htm