Suomi Afganistanissa

[heehak]

Jolloin tavalla on pelottavaa seurata, miten valtiovalta puolustelee Suomen osallistumista Afganistanin "kriisinhallintaan".

Kannattaa verrata sitä USAn vaiheisiin Vietnamissa. Alussa oli vain neuvonantajia Etelä-Vietnamin armeijassa.Vastassa oli Pohjois-Vietnam ja Vietkongin sissit. Neuvonantajien määrä kasvoi nopeasti, ja lopulta Vietnamiin lähetettiin USA:n sotajoukkoja. USA joutui verissäpaäin lähtemään Vietnamista.

Vietkongin tilalla on Taleban, joka puolustautuu maahantunkeutujia vastaan kaikin mahdollisin keinoin: mm. ansoilla ja itsemurhapommittajilla. Talebanin kannalta pohjoisen Ruotsi-Suomi-joukot ovat vain helppoja maalitauluja.

Talibanin kannalta Naton johtama operaatio on samaa operaatiota, joka etelässä on täyttä sotaa, muttei vielä pohjoisessa. Täysi sota pohjoisessa on vain ajan kysymys. Ei siinä mitään sodanjulistuksia tarvita. Julistiko USA virallisesti sodan Talibaneille?

Suomalaisten lähettäminen Afganistaniin tapahtui YK:n valtuuksin. Jollen väärin muista, niin YK siunasi myös USAn joukkojen lähettämisen Korean sotaan.

Viime sotien jäljiltä on lähes 10 000 sankarivainajan jäänteet vielä taistelutantereilla. Hoidetaan nyt ensin heidän maalliset jäänteensä pois Venäjältä!

Sitten voi taas ruveta harkitsemaan uusien sankarivainajien tekemistä. Tappiot merkitsevät suurta murhetta ystäville, perheille ja koko yhteiskunnalle.

[MM]

Juhani Suomi vertaa Suomen Afganistanin osallistumista Saksaan turvautumiseen v. 1941. Verkkoapila.fi 6.8.2009


"Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi. Jos generalissimus J.V. Stalin olisi hallinnut tämän supliikin yhtä hyvin kuin nämä nuorukaiset, viettäisimme pian Neuvostoliiton Suomessa toimeenpaneman talvisen rauhanturvaamisoperaation 70-vuotispäivää”, Suomi letkauttaa Verkkoapila-kolumnissaan."

[Jussi Jalonen]

Kannattaa verrata sitä USAn vaiheisiin Vietnamissa. Alussa oli vain neuvonantajia Etelä-Vietnamin armeijassa.Vastassa oli Pohjois-Vietnam ja Vietkongin sissit. Neuvonantajien määrä kasvoi nopeasti, ja lopulta Vietnamiin lähetettiin USA:n sotajoukkoja. USA joutui verissäpaäin lähtemään Vietnamista.

Vertaus ontuu siitä syystä, minkä jo mainitsitkin. Yhdysvalloilla oli Vietnamissa vastassaan toisen itsenäisen valtion, Pohjois-Vietnamin asevoimat, jotka kaiken lisäksi saivat tukea kilpailevalta suurvallalta, Neuvostoliitolta ja muilta Varsovan liiton mailta. Afganistanissa liittouman vastustajina on vain joukko sissejä, joiden takana ei ole mitään valtiota tai kilpailevaa suurvaltaa.

Erottavana tekijänä voisi mainita senkin, että Pohjois-Vietnamin joukkoja johti eräs vuosisadan parhaista sotapäälliköistä, Vo Nguyen Giap, joka voitti uransa aikana järjestään sekä ranskalaiset, amerikkalaiset, punakhmerit ja vielä kiinalaisetkin. Talibanilla ei moista sotilaallista neroa taida rullissaan olla.

Mikäli historiallista analogiaa haluaa hakea, niin sitä kannattaa tietysti hakea toisesta täsmälleen samalla alueella käydystä konfliktista, nimittäin Neuvostoliiton Afganistanin-sotaretkestä 1980-luvulla. Tässäkin on tietysti edelleen se ero, että toisin kuin nyt, afgaanisissit saivat tuolloin tukea kilpailevalta suurvallalta - siis Yhdysvalloilta - mutta muuten Neuvostoliiton toimenpiteistä olisi paljonkin oppimista. Koko Afganistanin-sotaretken suuri ironia oli näet siinä, että Neuvostoliitto alkoi vähitellen päästä voiton puolelle vasta kun oli tajunnut vetäytyä.

Vuosina 1989-1992, heti neuvostojoukkojen poistuttua maasta, Najibullahin hallitus piti vielä hyvin pintansa islamisteja vastaan. Moskova jatkoi edelleen materiaalista ja rahallista apua, ja Afganistanin oma armeija pärjäsi taistelussa tehokkaammin kuin neuvostojoukot aiemmin. Käänne tapahtui vasta 1992, kun Neuvostoliiton romahdus lopetti materiaaliavun kertalaakista. Tässä vaiheessa ei auttanut enää edes se, että Yhdysvallat oli vetänyt vastavuoroisesti tukensa pois islamisteilta, sillä sissit saivat tukea Saudeilta ja Pakistanilta.

Yhdysvallat, Euroopan Unioni tai NATO eivät ole näillä näkymin romahtamassa kuten Neuvostoliitto aikoinaan, joten ainakaan siitä ongelmasta ei tarvitse olla huolissaan. Paras vaihtoehto Afganistanissa ainakin oman näkemykseni mukaan - mikäli joku minua kuuntelisi - olisi siis kuuden askeleen strategia, samaan tyyliin jota Neuvostoliitto ehti kohtalaisen hyvällä menestyksellä soveltaa vuodesta 1989 vuoteen 1992 asti:

1) Sodankäynnin intensiteetin rajoittaminen neuvoteltujen tulitaukojen kautta. Tähän on jo pyrittykin.

2) Vetäytymisen valmistelu, mutta ilman ennakolta lukkoonlyötyä määräaikaa; aikataulua voi käyttää neuvotteluissa tinkimis- ja painostuskeinona.

3) Väestönsuojelun tehostaminen ja Afganistanin oman hallinnon, armeijan ja turvallisuuselinten rakentaminen. Tässä on vielä aika lailla tekemistä, tällä hetkellähän paikalliset itse asiassa luottavat kansainvälisiin joukkoihin paljon enemmän kuin omaan poliisiin.

4) Pysyvä apuohjelma ja neuvonantajaedustusto Kabulin hallituksen tueksi, jota ylläpidettäisiin siis vielä vetäytymisen jälkeenkin.

5) Neuvottelut erillisten Taliban-ryhmien kanssa näiden saattamiseksi Karzain hallinnon puolelle, jota on samalla muokattava laajapohjaisemmaksi koalitioksi. Tässäkin suhteessa on jotain edistystä tapahtunut.

6) Taistelujoukkojen asteittainen vetäminen, sitä mukaa kun ne voidaan korvata Kabulin hallituksen omilla voimilla.

Toinen vaihtoehto on tietysti lähettää lisää joukkoja, mitä entinen pääministerimme taannoin ehdotti, ja antaa sodan eskaloitua. Tätä vaihtoehtoa Neuvostoliitto noudatti vuoteen 1989 asti, ja se ei todistettavasti toiminut.

Kolmas vaihtoehto on pakata pillit pussiin ja lähteä pois, ja ainakin Suomen tasavalta voisi omasta mielestäni tehdä näin hyvällä omallatunnolla. Afganistanin-operaatioon osallistumisessa on tällä hetkellä harvinaisen oudon seremoniallisen läsnäolon makua, eikä Suomen virallinen johto edes yritä muodostaa mitään koherenttia kantaa koko asiaan. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä oikeastaan on tekeillä.

"Arvojohtajana" esiintyvä presidentti, joka on julistanut "ylipäällikkyyden olevan jakamaton" ja todennut, että "sinkkiarkuista pitää puhua, kun niitä ei vielä ole" lähti muistaakseni tuon tulitaistelun jälkeen viikoksi Kankaanpäähän paikallisen kansanopiston keramiikkakurssille, eikä ole sanonut Afganistanista halaistua sanaa. Asian noustua esille eduskunnassa SDP:n entinen johtaja puolestaan otti asiakseen raivota operaatiota kritisoineille vasemmiston edustajille operaation merkityksestä kansainvälisenä "vastuun kantamisena", mistä on näemmä muotoutunut aikakautemme uusi liturginen termi, mitä voi käyttää kätevänä peitesanana missä yhteydessä tahansa. Tietysti sosialidemokraateissa on myös pasifistinen yhden hengen älymystösiipensä, joka aikoinaan halusi että rauhanturvaamisen resurssit kohdistettaisiin Afganistanin sijasta Lähi-Itään. Mainitun herran takavuosilta juontavassa ideologisessa katsannossa tämä olisikin tietysti paljon seksikkäämpi alue, koska siellä saa hillitä aina niin hirvittävää Israelin valtiota.

Poliittisen kentän oikea laita on, ainakin mitä Afganistaniin tulee, sentään luojan kiitos edes peittelemättömän rehellinen: siellä ollaan, koska se on niin pirun coolia!

Kokonaisuudessaan voi silti sanoa, että valtiojohdollamme on iloisesti pallo hukassa. Mitä siellä oikeastaan olisi tarkoitus tehdä? Jos ideana on käydä imperialistista sotaa, niin käydään sitten sitä toden teolla ja yksipuolisesti; ei muuta kuin Suomen sotalait voimaan miehitysalueille ja aletaan perustaa omaa Keski-Aasian enklaavia. Mikäli tarkoituksena on jonkinlainen humanitaarinen operaatio ja näiden vasemmistointellektuelliemme rakastama "siviilikriisinhallinta", niin mitäpä jos sitten keskityttäisiin vain siihen? Mikäli kyseessä on taas vain palkkasoturikeikka liittouman ja Karzain piikkiin, niin sopiihan sekin, mutta pyydetään nyt sitten ainakin kunnon liksaa siitä hyvästä, eikö vain?

Mutta tällä hetkellä asiasta päättävät tahot tuntuvat vain istuvan aidalla silmät kiinni. Hupaisaa.

Ei siinä mitään sodanjulistuksia tarvita. Julistiko USA virallisesti sodan Talibaneille?

Yhdysvallat on "julistanut sodan" vain viiteen otteeseen historiansa aikana. Vuoden 1812 sodassa Isoa-Britanniaa vastaan, vuonna 1846 Meksikoa vastaan, vuonna 1898 Espanjaa vastaan, ja sitten tietysti molemmissa maailmansodissa, joissa julistuksia annettiin enemmänkin.

Afganistanin-operaatio kuuluu toisenlaiseen kategoriaan; kyseessä oli kongressin päätöksellä toteutettu sotatoimi, jolla oli myös Yhdistyneiden Kansakuntain turvallisuusneuvoston valtuutus.

Sitten voi taas ruveta harkitsemaan uusien sankarivainajien tekemistä. Tappiot merkitsevät suurta murhetta ystäville, perheille ja koko yhteiskunnalle.

Niin, no, toisaalta komennukselle lähtevät sotilaat ovat kyllä mukana ihan vapaaehtoisesti, vakaumuksesta ja mielenkiinnosta. Jos riskit ottaa, niin luultavasti myös tuntee ne. "Yhteiskunnasta" en tiedä, koska en ole ikinä pitänyt pelkkää sosiaalista moraalia käypänä perusteluna jonkun asian tuomitsemiseen, kieltämiseen tai rajoittamiseen. Oletettavasti aikuiset ihmiset tietävät mitä he tekevät kun pestin ottavat.


Cheers,

J. J.

[Jussi Jalonen]

Juhani Suomi vertaa Suomen Afganistanin osallistumista Saksaan turvautumiseen v. 1941.

Itse vertaisin sitä mieluummin Suomen kaartin vuoden 1831 Puolan-sotaretkeen, osin tietysti omista narsistisista syistäni.

Yhtäläisyyksiä on silti paljon. Afganistanissa sotaa käydään osana monikansallista liittoumaa, Yhdistyneiden Kansakuntain valtuutuksella; Puolassa suomalaiset sotivat osana monikansallista imperiumia, Pyhän Allianssin siunauksella. Afganistanin-operaatiossa Suomi pyrkii "kantamaan vastuutaan kansaivälisestä rauhanturvaamisesta" ja ylläpitämään asemaansa itsenäisenä länsimaana; Puolan-sotaretkellä Suomi pyrki todistamaan uskollisuuttaan uudelle emämaalle ja suojelemaan omaa autonomiaansa osallistumalla toisen valtion itsehallinnon tuhoamiseen. Et cetera.

Juhani Suomen kaltaisten historioitsijoiden vika on siinä, ettei heidän näkemyksensä kanna juurikaan toista maailmansotaa pitemmälle. Nykyisillä konflikteilla on kuitenkin hyvin vähän yhteistä 1900-luvun totaalisten sotien kanssa. Mikäli historiallisia rinnastuksia haluaa tehdä, niin 1800-luvun tai kylmän sodan aikaiset matalan profiilin konfliktit ovat nähdäkseni paljon osuvampia vertauskohtia.


Cheers,

J. J.

[Jussi-Pekka Paija]

Lienee vain ajan kysymys koska niitä sinkkiarkkuja lähtee paluupostissa. Toivottavasti poliitikkojen kenttä huomaa mihin ovat sekaantuneet, ja lopettavat pienen Suomen seikkailut Lähi-Idässä. En usko, että sieltä mitään sotasaaliita saa valtiontaloutta piristämään.

[Jussi Jalonen]

Lienee vain ajan kysymys koska niitä sinkkiarkkuja lähtee paluupostissa.

Kersantti Petri Koistinen kaatui Afganistanissa muistini mukaan keväällä 2005, joten eipä niitä sinkkiarkkuja nyt varsinaisesti tarvitse enää odottaa. Ironista ja kuvaavaa on taas se, että samoihin aikoihin tämä kaukaa viisas poliittinen johtomme halusi vielä "käydä keskustelua" aiheesta, eikä huomannut että tosiasiat olivat jo ehtineet heidän pähkäilyjensä edelle.

Sinkkiarkkujen ohella sopii muistaa pakkopaidat. Suomen Kuvalehtihän kirjoitti keväällä 2007 otsikolla "Sodan jälkeinen taistelu" eräästä Afganistanissa palvelleesta rauhanturvaajasta, joka on saanut Hatanpään mielisairaalassa hoitoa rajunpuoleiseen sotaneuroosiinsa. Samoihin aikoihin Rovaniemellä tämä Kosovosta aiemmin palannut rauhanturvaaja teki selvää itsestään ja parista muusta, antaen hyvin kouriintuntuvan muistutuksen sotilastehtävien ankarammista sielullisista seurauksista.

Toivottavasti poliitikkojen kenttä huomaa mihin ovat sekaantuneet, ja lopettavat pienen Suomen seikkailut Lähi-Idässä. En usko, että sieltä mitään sotasaaliita saa valtiontaloutta piristämään.

Keski-Aasiassa, ei Lähi-Idässä. Itse olen sen verran kyyninen, ettei meikäläisellä ole periaatteessa mitään sotilaallisia operaatioita vastaan, mutta pitäisi niistäkin jotain hyötyä tosiaan saada. Siis muutakin kuin niitä oletettuja "vastuun kantamisesta" saatavia kansainvälispoliittisia irtopisteitä.


Cheers,

J. J.

[Tapio Onnela]

Itse olen sen verran kyyninen, ettei meikäläisellä ole periaatteessa mitään sotilaallisia operaatioita vastaan, mutta pitäisi niistäkin jotain hyötyä tosiaan saada. Siis muutakin kuin niitä oletettuja "vastuun kantamisesta" saatavia kansainvälispoliittisia irtopisteitä.

On tässä asiassa kyllä sekin puoli, että kun vaihtoehtona on sitten se, että YK:n rauhanturvaoperaatiot lakkautetaan muuallakin, talebanit nousevat uudestaan valtaan Afganistanissa ja vetävät mukanaan sekasortoon ydinasevaltio Pakistanin, sekä perustavat uudestaan kv. terroristiien koulutusleirit niin otan ehkä sittenkin mieluummin YK:n tukeman rauhanturvaoperaation.

[Jussi Jalonen]

On tässä asiassa kyllä sekin puoli, että kun vaihtoehtona on sitten se, että YK:n rauhanturvaoperaatiot lakkautetaan muuallakin, talebanit nousevat uudestaan valtaan Afganistanissa ja vetävät mukanaan sekasortoon ydinasevaltio Pakistanin, sekä perustavat uudestaan kv. terroristien koulutusleirit niin otan ehkä sittenkin mieluummin YK:n tukeman rauhanturvaoperaation.

Tässä ajattelussa on vain se ongelma, että siinä pyritään ehkäisemään jo tapahtunutta vahinkoa.

Lisäksi tällä hetkellä Afganistanin-operaatiossa on jo muutenkin eskalaation vaara. UAV-lennokeilla tehdyistä summittaisista iskuista Pakistanin alueelle on ollut melko varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Muutenkin on ihan aiheellista kysyä, palveleeko rauhanturvaoperaatio omaa tarkoitustaan, vai onko se vaarassa muuttua taas vain yhdeksi epäonniseksi ulkomaiseksi interventioksi Afganistanissa, joka tosiasiassa vain kärjistää väkivaltaa?

Mitään operaatiota ei muutenkaan voi jatkaa ikuisesti, ja yleensä kansannousut sekä kapinat ovat päättyneet jonkinlaisiin sovittelu- ja kompromissiratkaisuihin. Viittaan toistamiseen tuohon ylempänä mainitsemaani kuuden askeleen strategiaan, mikä on oman subjektiivisen näkemykseni mukaan ainoa suotuisaan lopputulokseen edes teoreettisesti johtava vaihtoehto. Pelkkä raa'an voiman käyttö ei tehoa, ja on lisäksi pirun tyyristä. Taisteluvalmiin prikaatin ylläpito Afganistanissa on nimittäin kaksi kertaa niin kallista kuin Irakissa.

Lisäksi, sitä voi ihan perustellusti kysyä onko Suomen osallistumisessa mitään mieltä. Onko meillä velvoite osallistua nimenomaan tähän konfliktiin? Ja jos ei ole, niin suomalaisten joukkojen vetäytyminen nyt ei operaatiota varmaankaan kaataisi.

Kuten sanoin, niin minua vaivaa tässä lähinnä se, ettei valtiojohdolla itselläänkään tunnu olevan minkäänlaista eheää kantaa asiaan. Lisäksi voi mainita sen, että Suomella tuntuu olevan valitettavan vähän päätösvaltaa toiminnan suhteen. Melkein rohkenisin väittää, että jos emme tosiaankaan aio hakea NATO-jäsenyyttä, niin ei meillä ole mitään järkeä olla mukana ISAF-operaatiossakaan.


Cheers,

J. J.

[Ciccio]

On tässä asiassa kyllä sekin puoli, että kun vaihtoehtona on sitten se, että YK:n rauhanturvaoperaatiot lakkautetaan muuallakin, talebanit nousevat uudestaan valtaan Afganistanissa ja vetävät mukanaan sekasortoon ydinasevaltio Pakistanin, sekä perustavat uudestaan kv. terroristien koulutusleirit niin otan ehkä sittenkin mieluummin YK:n tukeman rauhanturvaoperaation.

Lisäksi tällä hetkellä Afganistanin-operaatiossa on jo muutenkin eskalaation vaara. enemmän haittaa kuin hyötyä.
Cheers,

J. J.

---------------------------------------------------------------------------------------
Eihän Lähi- Idän kriisi nähdäkseni ole vain Afghanistaniin rajoittunut, mutta
ISAF-operaatio ja suomalaiset ovat vain Afghanistanissa.
Eniten taisteluita käydään eteläosassa, Kandaharin tienoilla. Kartoilla tuo alue on myöskin A:n eniten oopiumia tuottavaa aluetta.
Afghanistan sinänsä, alueena, ei taida juuri olla taistelun arvoinen, mutta jos sen sallittaisiin jälleen tulla kansainvälisen terrorismin tukialueeksi se olisi uhka Suomellekin.
-----
Joissain tiedoissa sanotaan siviiliuhreista noin puolet aiheutuvan Talebanien tienvarsipommeista ja tulituksesta, miten lienee ?
Ja miten paikalliset mahtavat suhtautua Talebanien pommiuhkaan ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Taisteluvalmiin prikaatin ylläpito Afganistanissa on nimittäin kaksi kertaa niin kallista kuin Irakissa.
Cheers,

J. J.

----------------------------------------------------------------------------------------------
Tuo Abu Muqawama-blogin kirjoitus on helmikuulta 2009, NL:n antamasta 2 miljardin $:n lainasta Kirgisialle ja 150 miljoonan tukipaketista Manas´n lentotukikohdan ja välitankkauspisteen sulkemiseksi.
Pystytäänkö noin suurta joukkoa muutoinkaan yksinomaan ilmateitse huoltamaan ?
Talebanit ovat räjäytelleet myös siltoja, iskeneet tieyhteyksiä vastaan.
Manasin tukikohta 6/ 2009, YLE / Reuters, AP
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/06/ ... 20044.html
Abu Muqawaman blokirjoituksistakin tulee mieleen Neuvostoliiton Afghanistanin sota ja Kylmän sodan blokkien vastakkainasettelu.
Kenties Venäjän rahoitusapu ja lainat Kirgisialle on myös tehty samankaltaisen
vastakkainasetteluajattelun pohjalta ?
Tai neuvottelupunnuksiksikin ?

Veikko Palvo

[Jussi Jalonen]

Eihän Lähi-Idän kriisi nähdäkseni ole vain Afghanistaniin rajoittunut, mutta ISAF-operaatio ja suomalaiset ovat vain Afghanistanissa.

Toistamiseen täytyy muistuttaa, että Afganistan sijaitsee edelleen Keski-Aasiassa, ei siis Lähi-Idässä. En nyt haluaisi koko ajan nipottaa maantiedosta, mutta tuo ylläoleva on vähän sama kuin jos sanoisi Israelia vaikkapa Balkanin maaksi

Afghanistan sinänsä, alueena, ei taida juuri olla taistelun arvoinen, mutta jos sen sallittaisiin jälleen tulla kansainvälisen terrorismin tukialueeksi se olisi uhka Suomellekin.

Oheisen väitteen suhteen olen äärimmäisen skeptinen. Mitä intressiä yhdelläkään afgaaniterroristilla olisi iskeä Suomea vastaan? Ellei sitten ehkä kostoiskuna ISAF-operaatioon osallistumisesta, mutta siinä tapauksessa on hankala perustella, miten suomalaisten joukkojen ylläpito Afganistanissa vähentäisi tällaista uhkaa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että mikäli tähän maahan tulevaisuudessa kohdistuu terrorismin uhka, niin se tulee jostain aivan muualta.

Lisäksi, paljon riippuu siitä, miten terrorismia vastaan taistellaan. Erään ikävänpuoleisen esimerkin kyseenalaisin keinoin toteutetun operaation seurauksista tarjoaa muuan toinen valtio, jonka on pelätty muodostuvan terrorismin tukialueeksi, nimittäin Somalia.

World Trade Centerin terrori-iskujen ja Afganistanin-operaation jälkeen Yhdysvallat pelkäsi, että Al-Qaeda saattaisi siepata hallintaansa jonkun toisen islamilaisen maan, ja Somalia vaikutti eräältä ilmeiseltä kandidaatilta. Harjoittamansa politiikan mukaisesti Yhdysvallat katsoi aiheelliseksi iskeä - Etiopian armeijan suosiollisella tuella - Somalian paikallisia islamilaisia oikeusistuimia vastaan, jotka olivat Iranin rahoittamina ja aseistamina tuolloin muotoutumassa maan uudeksi valtakeskukseksi. Huolena oli, että Somaliaan saattaisi mahdollisesti syntyä Teheranin tukemien sharia-tuomioistuinten allianssin pohjalta oma, paikallinen versio Taliban-hallinnosta, joka olisi mahdollisesti voinut suoda uuden tukivaltion Afganistanin-asemansa menettäneelle Al-Qaedalle.

Terrorisminvastaisen sodan eräs omalaatuinen erikoispiirre oli siis jatkuvan anarkian osittain tarkoituksellinen ylläpitäminen Somalian alueella. Status quo, eli kaaoksen sävyttämä pattitilanne, oli George W. Bushin hallinnon näkemyksen mukaan tilapäisesti miellyttävämpi ratkaisu. Washingtonin jokseenkin omaperäisestä näkökulmasta se ensinnäkin esti uuden islamistisen valtakeskuksen muotoutumisen Afrikan sarven alueelle; toiseksi sama totaalinen anarkia soi Yhdysvalloille vapaat kädet sotilaallisten operaatioiden toteuttamiseen alueella aina kun siihen tuntui olevan aihetta.

Tämän politiikan seurauksista onkin sitten kärsitty viimeisten parin vuoden aikana. Mainittu anarkia ja epävakaus loivat nimittäin kasvualustan nyttemmin ongelmaksi muodostuneelle Afrikan sarven merirosvoukselle.

Sattumaa ei ole, että merirosvous lisääntyi dramaattisesti nimenomaan vuonna 2005, kun Yhdysvaltain huomio kiinnittyi yksinomaan Somalian islamisteihin. Toisin sanoen, pyrkiessään ratkaisemaan yhtä ongelmaa onnistui Bushin hallinto tahattomasti luomaan uuden.

Toivoa sopii, ettei Afganistanissa tapahdu samalla tavalla. Kerran aiemmin sielläkin on niin käynyt.



Cheers,

J. J.

[Ciccio]

Suomalaisten lähettäminen Afganistaniin tapahtui YK:n valtuuksin. Jollen väärin muista, niin YK siunasi myös USAn joukkojen lähettämisen Korean sotaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------YK:n turvallisuusneuvoston 2002 päätös Afghanistanista oli yksimielinen, pysyvätkin jäsenet Englanti, Kiina, USA, Ranska ja Venäjä olivat yksimielisiä.
Kansainvälinen yhteisö teki Afghanistan- päätöksen.
Monet kansanedustajat eivät näytä tietävän Suomen Afghanistan-päätöksestä YK:n
turvallisuusneuvoston yksimielisen päätöksen pohjalta tai eivät uskalla sitä sanoa pelätessään leimautuvansa NATO-myönteisiksi kiihkoilijoiksi.
Sanotaan että Suomen tulisi olla ISAF-operaatiossa mukana vain niin kauan kuin Suomella on jotain annettavaa.
Lähtemällä Afghanistanista annettaisiin pois ainakin Suomen uskottavuutta kansainvälisessä yhteisössä idässä ja lännessä.
Tai ahtaammin tulkittuna erkaannuttaisiin läntisestä kansainvälisestä yhteisöstä.
Albaniallakin
oli sentään tukija maapallon toisella puolella, vaikka se Euroopassa olikin yksin.
---------------
Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt`n käynnistä Camp Northern Lightissa:
http://www.regeringen.se/sb/d/11971/a/118886
Läntisen naapurimme rauhanturvaoperaatiosta ja EU:n EUPOL Afghanistan-operaatiostakin. ( revontulten leirissä on suomalaisiakin )

Veikko Palvo

[Ciccio]

Lisäksi, paljon riippuu siitä, miten terrorismia vastaan taistellaan. Erään ikävänpuoleisen esimerkin kyseenalaisin keinoin toteutetun operaation seurauksista tarjoaa muuan toinen valtio, jonka on pelätty muodostuvan terrorismin tukialueeksi, nimittäin Somalia.
Cheers,

J. J.

-------------------------------------------------------------------------------------------------Frakfurthissa palestiinalaisten kaappaama Lufthansan Boeing laskeutui Mogadishuun
18/10.1977, Baader-Meinhofin Punainen armeija mainitaan samassa yhteydessä.
Somalialla,
Afghanistanilla ja Osama bin Ladenin Al Qaidalla näyttää olevan runsaasti yhtymäkohtia. NL:n Afgh. sota ja Neuvostoliiton aseet Etiopialle ja Somalian Siad Barrelle. Somalian hyökätessä Etiopian Ogadeniin NL havaitsi tukevansa keskenään taistelevia osapuolia ja päätti aseistaa vain Etiopiaa, myös kuubalaisin sotilain.
Somalia romahti täydellisesti 1991.
Osama ja Al-Qaida olivat Sudanissa 1991 - 1996 kunnostautuen mm. taisteluissa amerikkalaisia vastaan 3 - 4/10.1993 USAn iskiessä Mogadishuun.
Talibanien Afghanistanista
käsin Al Qaida järjesti mm. Kenian pommi- iskun 1998 ( 200 kuollutta ) ja
WTC- iskun 11/9 2001. ( 3000 kuoli )
Mogadishussa kaaos jatkuu yhä 2009 ja meriliikennettä on suojaamassa muun muassa venäläinen suk.veneidentorjunta- alus Admiral Pantelev.
Koska somalimerirosvot ovat kaapanneet venäläisiäkin kauppalaivoja.
-------
Toivoa sopii, ettei Afghanistan jää Somalian kaltaiseksi kriisipesäkkeeksi.

Veikko Palvo

[Ciccio]

Juhani Suomi vertaa Suomen Afganistanin osallistumista Saksaan turvautumiseen v. 1941. Verkkoapila.fi 6.8.2009


"Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi. Jos generalissimus J.V. Stalin olisi hallinnut tämän supliikin yhtä hyvin kuin nämä nuorukaiset, viettäisimme pian Neuvostoliiton Suomessa toimeenpaneman talvisen rauhanturvaamisoperaation 70-vuotispäivää”, Suomi letkauttaa Verkkoapila-kolumnissaan."

-------------------------------------------------------------------------------------
Verkkoapila kirjoittaa otsikolla: Juhani Suomen mielestä Afghanistanissa soditaan.
Juhani Suomen mielestä
perinteinen rauhanturvatoiminta ja nykyisin harjoitettava ovat kaksi eri asiaa mm. siksi, ettei ISAF-operaatiolla ei ole ajallista takarajaa.
Professori Juhani Suomi
rinnastaa suomalaisen SS-pataljoonan 1941 ja suomalaiset ISAF:ssa:
"Ollaankohan tässä nyt ´myötäsotijoita´, kuten ennen vanhaan ? Muutaman kymmenen vuoden kuluttua historioitsijat jo varmaan todistelevat kieli poskessa, että Suomi kävi Afghanistanissa omaa erillissotaansa," Suomi kirjoittaa.
--------
Onkohan tuossa toinen jalka "yya-historiallisessa" menneisyydessä ja toinen jalka nykyisyydessä ?
Kansainvälisen yhteisön, YK:n turvallisuusneuvoston 20/12.2001 Afghanistan-päätöslauselma nro 1386 oli ( historiallista ! ) yksimielinen. Pysyvätkin jäsenet Kiina, Englanti, Ranska, USA ja
V e n ä j ä olivat yksimielisiä Afghanistanista.
Suomen Afghanistan- päätös 21/1.2002 & myös YK-päätöslauselma nro 1883
http://www.globalpolicy.org/images/pdfs/0922res1833pdf
YK Turvallisuusneuvosto 2008
========
Afrikan Unionilla on YK:n mandaatilla Somaliassa n. 4000 rauhanturvaajaa EU:nkin rahoittamana.
Tuon "professorilogiikan" mukaan EU-Suomi olisi siis tukemassa sotaakäyvää osapuolta, koska ääri-islamistit taistelevat AU:n rauhanturvaajia vastaan ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Jolloin tavalla on pelottavaa seurata, miten valtiovalta puolustelee Suomen osallistumista Afganistanin "kriisinhallintaan".

----------------------------------------------------------------------------------------------
Suomen 1954 perustettu YK-liitto ei ole osana kansainvälistä YK-järjestelmää.
Suomi liittyi 1956 YK:hon ja lähetti tulitauon aseellisia tarkkailijoita Suezille.
http://www.ykliitto.fi/tapahtuma/kansai ... jien_paiva
Kansalaisjärjestön mukaan rauhanturvaaminen on muuttunut historiansa aikana,
se ei enää ole vain tulitaukojen valvomista.
------
Sotilaallinen toiminta on Kylmän sodan jälkeenkin kansainvälisen YK-yhteisön
rauhanturvatoiminnan selkäranka, mutta tulisiko Suomen sanoutua irti sotilaallisesta toiminnasta ja osallistua vain ei-sotilaalliseen rauhanturvatoimintaan ?
Julistuksen
voisi antaa kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä 29. toukokuuta ?

Veikko Palvo