Emma-Liisa kirjoitti:Siksi Ylikankaan räyhääminen ällistyttää. Miksi haaskata turhaan energiaa, jos muut eivät heti usko omaa tulkintaa? Jos on oikeassa, uskovat ajan mittaan. Mutta sekin kannattaa ottaa huomioon, että on väärässä tai ainakin yksipuolinen.
Oma näkemykseni on, että Ylikankaalla on ollut ikävä taipumus suhtautua jokaiseen tutkimukseensa eräänlaisena lopullisena totuutena. Kokemukset ovat totta kai vain vahvistaneet tätä asennetta. Koska hän on kiistatta mestarillinen historioitsija ja on onnistunut niin monta kertaa tuottamaan hyvin taitavia ja kattavia tutkimuksia, ei kritiikillä ole ollut paljoa lisättävää. Toisinaan taas ne muutamat kriitikot ovat koostuneet samoista vanhan polven tutkijoista, joiden näkemys on omalla tavallaan hyvin urautunut, ja jotka eivät ole kyenneet peittämään sitä, että Ylikankaan tulkinta on heille vaikea pala aivan muista kuin itse tutkimukseen liittyvistä syistä.
Tässä onkin uskoakseni se tämänhetkisen tilanteen ongelma. Ylikangas sai ensi kerran vastaansa perustellun ja erittelevän, tiukkoihin faktoihin vankasti nojanneen palautteen, vieläpä varsin nopealla aikataululla. Ensi kerran elämässään hän putosi korkealta ja kovaa.
Ja loppujen lopuksi 20-30 vuoden kuluttua tulee taas uusi tulkinta.
Näinhän se on. Itse olen monasti tuumiskellut, milloin Ylikankaan vuotta 1918 koskeva teoria siitä, miten pohjalaiset "huijattiin" mukaan sisällissotaan tulee kyseenalaistettua.
Koska omat juureni ovat Nokian ympäristössä, en ole oikein sulattanut emeritusprofessorin yritystä vapahtaa pohjalaiset kaikesta vastuusta kuvailemalla heitä vain mistään mitään tietämättöminä rekryytteinä, jotka muka propagandan kautta johdettiin "venäläistä" vihollista vastaan, ja jotka eivät voineet aavistaa, että vastassa olisikin suomalainen. Hah, sanon minä! Samanlaista apologiaa kuin ne "emme me voineet tietää"-väitteet Saksassa toisen maailmansodan jälkeen! Lyön vetoa, että jokaikinen aseisiin tarttunut Pohjanmaan poika tiesi kyllä, että sotaa käytäisiin suomalaisia työläisiä vastaan, eikä siitä huolimatta arkaillut hetken vertaa rintamalle lähtöä. Tosin tämä on vain intuitiivinen arvioni, ei tutkijan analyysi
Ylikankaan nostaminen jalustalle ei välttämättä ole myöskään tehnyt hyvää hänen egolleen. En nyt muista kuka se oli, joka "Tampere 1918"-teosta esitellessään sanoi aamutelevisiossa Ylikankaan "Tie Tampereelle"-opukseen viitatessaan: "Ylikangas oli tehnyt jo raamatun, joten meillä oli mahdollisuus tehdä vain katekismus". Ei millään pahalla, mutta kuinka moni tutkija on saanut tuollaista suitsutusta osakseen? Terve kunnioitus hienoa ja uraauurtavaa tutkimusta kohtaan on totta kai paikallaan, mutta ihan vakavissaan, sen vertaaminen
pyhään kirjaan?
(Varmuuden vuoksi lienee aiheellista lisätä, että olen eronnut kirkosta, enkä ole millään muotoa uskonnollinen. Mutta hei, joku suhteellisuudentaju.)
En myöskään ymmärrä sitä, miten Ylikangas tosiaan käyttäytyy aivan kuin meillä vallitsisi jonkinlainen konformismi ja toteaa, miten kritiikin taustalla on se, että "Suomessa pitää yhä olla samaa mieltä muiden kanssa". Ylikangas on luultavastikin maamme tunnetuimpia tutkijoita ja myydyimpiä populaarihistorioitsijoita, jolla on vankka kannattajakunta. Presidenttiforumilla hän istuu valtionpäämiehen oikealla puolella, ja saa johtaakseen milloin minkäkin projektin. Konferensseissa toimittajat haastattelevat häntä ensimmäisten joukossa, ja dokumenttiohjelmiin pyydetään tavan takaa hänetkin kommentaattoriksi. Aika moni tuntuisi olevan samaa mieltä hänen kanssaan, tai ainakin enemmän kuin valmis kuuntelemaan myös hänen näkemyksiään, vieläpä suhtautumaan niihin auktoriteetinomaisesti.
Itse näkisin asian niin, että tässä maassa historiatulkintojen ja yhteiskunnallisten näkemysten spektri on varsin laaja, ja toisilleen rinnakkaisia ja vastakkaisiakin tulkintoja sallitaan varsin hyvin. Ei täällä mitään poliittisesti korrektia konformismia ole ollut enää aikoihin, vaikka Ylikangas (ja nyt myös omalla tahollaan Vihavainen) niin haluavatkin väittää. Moisilla siilipuolustuksen omaisilla väitteillään he eivät saa aikaiseksi mitään muuta kuin näiden näkemysten polarisoitumisen ja kärjistymisen, mikä voi pahimmassa tapauksessa vain tukahduttaa kaiken dialogin.
Cheers,
J. J.
