Veikko Palvo kirjoitti:Stavkan direktiivillä 1942 määrättiin perustettavaksi rangaistuspataljoonia, joihin on (Wikipedia) 1942-1945 määrätty 427 910.
Meillä rangaistuspataljoonien ja sulkuosastojen etsiminen lienee turhaa ?
Kyllä niitä löytyy, mutta meikäläisenä versiona.
Sulkuosastoista voidaan puhua, jos tarkoitetaan lähinnä sotilaspoliisien muodostamia valvontalinjoja Kannaksella kesällä -44. Katso esimerkiksi Teloitettu totuus ss 82-87.
Kannaksella oli noin 1 000 sotapoliisia. Tällä voimalla järjestettiin jopa kolmekin valvontalinjaa, joilla karkurit pyritiin pidättämään. Ne eivät olleet aukottomia tietenkään, mutta juuri tämä järjestely tyrehdytti tehokkaimmin karkuruuden, ei suinkaan toimeenpannut tai jälkikäteen keksityt teloitukset.
Varsinaisia rangaistusyksikköjä ei ollut. Vankilatuomion saaneet sotilaat suljettiin vankiloihin tai niiden alaisiksi järjestettyihin työleireihin.
Vangit saattoivat vapaaehtoisina halutessaan päästä rintamayksiköihin, joista kuuluisin oli ensimmäinen joukko, Erillispataljoona 21 eli Pärmin pirut. Myöhemmin perustettiin JR 101, eli täysi rykmentti. Kun siitä alettiin muodostaa prikaatia, siirrettiin kolme vankipataljoonaa eräiden rykmenttien ( JR 5,12 ja 56) kolmansiksi pataljooniksi pilaamaan hyvät rykmentit. Vastaavat pataljoonat siirrettiin perustettavaan 21. Prikaatiin. Siihen jäi vielä yksi vankipataljoona. Voi sanoa, että noin 4 000 sotilasvankia palveli vapaaehtoisesti näissä yksiköissä. JR 12:n ja varsinkin JR 5:n vankipataljoona löivät sitten ennätykset karkurimäärissä.
Houkuttimena oli parempi muonitus ynnä armahdus sodan päättyessä, kunhan oli säilynyt hengissä. Tämän takaamiseksi häivyttiin sitten joukolla. Ei vankipataljoonien taistelumoraali mitenkään korkea koskaan ollut. Jutut Pärmin pirujen kovista suorituksista ovat enemmän tarinaa. Yksi näyttävä taistelu syntyi lähinnä onnekkaan sattuman kautta.