Osapuilleen. Kuten sanoin, filologiaan liittyy myös olennaisesti nimenomaan sen kielialueilla tuotetun vanhan kirjallisuuden tutkimus, joka saattaa myös välittää tällaisia asenteita. En nyt tietenkään halua suoralta kädeltä vihjata, että vaikkapa Dán Direach-runoutta lueskeleva filologi olisi väistämättä alttiimpi sympatisoimaan Sinn Féin-liikkeen toimintaa. Väitehän olisi samanlainen kuin Helsingin Sanomissa esitetty olettamus sotahistorian harrastamisen raaistavasta vaikutuksesta, mitä tuon toisen viestiketjun yhteydessä kritisoin.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Hyvä että selvensit tätä. Eli tarkoittanet, että tutkittavan porukan sympatisointi saattaa johtaa myös heidän asenteidensa omaksumiseen?
Sanotaan vaikka näin: jos filologi omaa yhtä kulttuurialuetta ihannoivan ja muita demonisoivan tai halveksivan asenteen jo vanhastaan, saattaa hän hyvinkin vielä voimistaa tai täydellistää asenteitaan tieteenalansa kautta ja siihen tukeutuen. Ilmiö olisi siis hieman samanlainen kuin tuossa fyysikkojen ateismissa, jonka mainitsin rinnakkaisilmiönä.
Hyvä huomio. Toisinaanhan on muuten tiedotusvälineissä ollut juttuja muutamista antropologeista, jotka ovat niinsanotusti "gone native". Alkuvuodestahan tuli televisiossa dokumentti kulttuuriantropologi Anna-Maija Aguilerasta, josta tuli väitöskirjaa laatiessaan voodoopapitar.Toinen huomio on, että kulttuuriantropologit olisivat sitten paljon enemmässä määrin riskiryhmää kuin filologit, koska heillä lienee tavoitteenakin päästä sisään tutkimaansa yhteisöön – muuten jää liian paljon pimentoon.
Mietityttää, kuinkahan yleistä sellainen on? Filologi jää tosiaan todennäköisesti korkeintaan vain tutkimansa kieli- ja kulttuurialueen faniksi, siinä missä antropologi saattaa ääritapauksessa tulla sen osaksi.
Cheers,
J. J.