Marshall-apu ja Suomi?

[Ciccio]

Pariisin rauhassa Suomen sotakorvaukset pysyivät välirauhan 300 miljoonassa $:ssa
ja mm. Italian sotakorvauksiksi määriteltiin 360 milj. $:a 1938 kurssissa.
Italia ei korvauksia juusi maksellut vastaanottaen Marshall-avun, josta Suomi kieltäytyi.
Moskovassa allekirjoitettiin 1/12.1947 tavaranvaihtosopimus ja 4 kk:tta myöhemmin YYA-sopimus.
Länsi-Euroopassa perustettiin 1948 OEEC jakamaan Marshall-apua ja vuotta myöhemmin Pariisiin COCOM valvomaan länsivientiä Neuvostoliittoon.
(OEEC-perustajajäseniä mm. Ruotsi, Norja, Tanska, Ranska, Italia, Turkki, Itävalta)
Suomen
aikomus liittyä OEEC:hen 1957 sortui y ö p a k k a s i i n.
(OEEC muuttui 9/1961 OECD:ksi ja Suomessa alkoi n o o t t i k r i i s i )
Suomen viennistä 1945 - 1952 sotakorvausaikana n. 90 % oli metsäteollisuuden tuotteita Länteen.
Suomen tuonnista 1945 - 1952 oli n. 60 - 70 % raaka- aineita Lännestä sotakorvausteollisuudelle.
-------Neuvostoliitossa 1946-1947 nälänhätä surmasi 1,0 - 1,5 miljoonaa ja siitä oli
joitain tietoja Suomessakin. ( mm. Paasikiven ja Pekkalan hallitusten sihteerin muistelmat ) NL:n Euroopan puoleinen osa oli raunioina sodan jäljiltä ja USAn humanitaarinen apu NL:lle lienee ollut tiedossa, koska Suomikin sai jossain määrin.
-------
Marshall-avun vastaanottaminen ja ei-vastaanottaminen näyttää jakavan yhä. Esim.
etsittäessä tietoja Suomenlahden kaasu- ja öljyputkista; Venäjän kaasusta riippupaiset maat:
a/ Euroopan maat, mm. Saksa 39 %:n riippuvuus
b/ ex-itäblokin maat ja ex.NL:n satelliitit: mm. Suomi 98 % ja Viro 100 % riippuvuus
http://www.dtic.mil/cgi-bin/GetTRDoc?AD ... tTRDoc.pdf
CRS RS22562 5/1.2007
Marshall-avun vastaanottaminen tuskin olisi saanut Neuvostoliittoa vaarantamaan Suomen sotakorvaustoimitukset ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

IRLANTI itsenäistyi samaan aikaan Suomen kanssa ja molemmissa maissa sodittiin Vapaus-/Sisällissota.
Toisessa maailmansodassa Irlanti oli puolueeton kuten Ruotsi ja Sveitsi.
Itävalta oli osa Saksaa.
Ja
Irlanti, Ruotsi, Itävalta, Sveitsi ottivat Marshall-avun vastaan.
Irlannin Marshall-apu oli 46 milj. £, josta 6 milj. £ oli lainaa 2½ %:n korolla.
Irlannin talous oli sodanedellisellä tasolla 1946 ja seuraavina viitenä vuotena talouskasvu oli keskim. 10,7 % vuosittain.
Mutta
Irlannilla näyttäisi yhä olevan vaikeuksia luopua perinteisestä puolueettomuudestaan ?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Törmäsin Bernin historiallisessa museossa (Albert Einstein osastolla) kiinnostavaan Marshall-apu julisteeseen. Huomioni kiintyi noihin laivan purjeisiin jossa näkyy myös Suomen lippu. Juliste on varmaankin tehty ennen kuin selvisi mitkä maat apua vastaanottavat, sillä näissä uudemmissa ei Suomen lippua enää esiinny. Laitan muutaman muunkin aiheeseen liittyvä kuvan tuohon näytille.

Miten kommentoisitte Marshall-avusta ”kieltäytymistä” Suomen kannalta? Mitä jos apu olisikin otettu vastaan suoraan?


Marshall Plan Countries, Map from The Marshall Plan at the Mid-Mark, 1950.Averell Harriman Papers, Manuscript Division,Library of Congress

Lisätietoja mm täältä:
Wapedia: Wiki: Marshall-apu http://wapedia.mobi/fi/Marshall-apu
Wikipedia: Marshall-apu http://fi.wikipedia.org/wiki/Marshall-apu

"Mitä jos apu olisikin otettu vastaan suoraan?"

Niin, olisivatko Suomen kommunistit pystyneet vallankumoukseensa ja vallankaappaukseen jos Suomen eduskunnan päätös ottaa vastaan Marshall-apu olisi toteutettu? SKP oli `edellä aikaansa`eduskunnassakin tuominnut Marshall-avun Lännen juonena, vaikka Molotov neuvotteli kesäkuussa 1947 Marshall-avusta Neuvostoliitolle, olihan Stalinin NL saanut Lend Lease-apuakin, jota ei käytännössä tarvinnut maksaa takaisin.
Molotovin paiskattua Pariisissa oven perässään kiinni, Suomellekin, pääministeri M.Pekkalalle tuli 8.7.1947 Savonkovin käsky kieltäytyä Marshall-avusta, vaikka siitä olisi ollut NL:lle hyötyäkin Suomen ja suomalaisten tehdessä toimittaessa sotakorvauksia vuoteen 1952 saakka.

Mauno Pekkala oli jo v. 1947 puolella salaa ilmoittanut Moskovalle kannattavansa sotilassopimusta ( YYA ) presidentti Paasikiven ja muun hallituksen kannasta riippumatta.
Stalinin haluama YYA-sop. allekirjoitettiin huhtikuussa 1948 ja Fagerholm I hallitus muodostettiin SKP-SKDL:n joutuessa oppositioon 18 vuodeksi.
NL:n valvontakomissiokin lähti viivyteltyään 1947.

Sotilassopimus ( YYA ) oli Paasikiven päiväkirjojen mukaan esitetty NL:n taholta jo aiemmin ja J.K.P. keskusteli sellaisen sopimuksen tekemisestä mm. ent. pres. Ståhlbergin kanssa. Stalinin nootti, kirje 22.2.1948, ei juuri jättänyt valinnan varaa.

Jos Marshall-avun dollarit olisi vastaanotettu ja tehty tuo "sotilassopimus eli YYA", eikö kommunistit olisi voitu syrjäyttää 18 vuodeksi oppositioon jo 1947 ?
Urho Kekkonenkin oli syrjäytettynä eduskuntaan, eikä ollut päässyt toiveidensa mukaisesti muodostamaan hallitusta vaan pääministeriksi tuli Mauno Pekkala, jonka hallituksen ministereiden yhteenlaskettu vankilatuomiovuosien määrä oli yli 100 vuotta.
Olisiko tuo hallitus kyennyt estämään Marshall-avun vastaanottamisen ja eikö Fagerholm I-hallitus olisi voitu muodostaa jo 1947 ?

Laillisuus- ja parlamentarismi-näkemyksiä korostetaan aina, mutta eihän tuohon aikaan sodan jälkeen Suomessa vallinnut "laillisuus".
SKP oli perustettu vasta 1944 syksyllä Suomessa, sitä ennen se oli ollut laiton ja "SKDL-kansanrintama-aikeen" peitteen takana.

Olisiko Neuvostoliitto vaarantanut sotakorvausten saamisensa? Ja samallahan NL loi Suomen metalliteollisuuden, mm. telakoiden riippuvuuden viennistä NL:oon. Suomen Läntisiä kauppayhteyksiä kannatteli "puinen silta."

Marshall-avun jakamiseen perustettiin 1948 OEEC ja siitä tuli v. 1961 OECD, johon YYA-Suomikin saattoi liittyä vuonna 1968.
FinnEFTA ja EEC-vapaakauppasopimus olivat nekin metsäteollisuuden viennin edellytyksiä.
OEEC mahdollisti Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisön synnyn ja se oli perustana Euroopan Unionille.

Kylmässä sodassa maailma jakautui 1. Läntisiin demokratioihin, 2. Neuvostoliittoon ja sen kommunistisiin satelliitteihin,
3. Kolmanteen maailmaan, johon Neuvostoliitto toimitti lähinnä ideologiaansa sekä aseita aatteen toteuttamiseksi ja
Länsi toimitti ja antoi kehitysapua.

Suomi aloitteli 1960-luvulla kehitysapuaan ja Tunisia ja Tansania lienevät olleet ensimmäiset kohdemaat. Maon Kiina rakensi Tansania-Sambia
rautatien aloittaen Kiinan kehitysavun Afrikkaan ja Suomi on antanut Kiinalle kehitysapua viime vuosiin saakka:
http://kiinaseura.fi/kehitysyhteistyo-kiinan-kanssa
"World Food Program v. 2001 - 2005 antoi Kiinalle 56 miljoonaa $, mm. 347000 tonnia vehnää, kohdennettuna 4,7 miljoonalle kiinalaiselle
avunsaajalle."
"Kiina itsekin katsoo kuuluvansa kehitysmaiden joukkoon" - varsinkin ilmastokehitysapua vaatien "teollistumiseen syyllisiltä länsimailta."

"Kiina on jo aloittanut ruoka-, asiantuntija- ja raha-avustusten antamisen WPF:n kautta mm. Afganistanin ja Afrikan nälänhätäalueille.
Kiina on investoinut Afrikan öljyntuottajamaihin jopa hieman kyseenalaisilla tavoilla taloudellisten intressien korostuessa."

"Syrjäisissä kylissä asutaan luolissa ja samaan aikaan Peking vaurastuu silmissä ja Kiina panostaa avaruuden valloitukseen" ja ydinaseidensa ja asevoimiensa kehittämiseen.
Useimmissa Afrikan maissa Kiina harjoittaa "kehitysapuaan" ottaen maksuksi raaka-aineita ja Kiinan vaurastuminen sai alkunsa pres. R. Nixonin vierailtua 1972 Mao Zedongia tapaamassa ja globalisaatio kiihtyi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
Kiina investoi puolestaan länsimaihinkin ostaen yrityksiä ja eurooppalaisia satamiakin.

Humanitäärinen hätäapu esim. maanjäristys- ja tulva-alueille on oma apumuotonsa ja YK:ssa kolmannen maailman maat ovat kannattaneet erilaisia kehitysapumuotoja itselleen. Ilmastokehitysapuakin kehitysmaat vaativat teollistumiseen syyllisiltä länsimailta ja Pariisin 2015-ilmastosopimustakaan ei tuskin olisi saatu aikaankaan ilman jonkinlaisia lupauksia ilmastokehitysavusta, tuskipa muutoin lähes kaikki maailman 200 maata olisivat kannattaneet ilmastosopimusta?

Kehitysapu on muuttanut muotoaan humanistiseksi avuksi ja `kestäväksi kehitykseksi´

Marshall-avun Euroopalle voisi katsoa aloittaneen kehitysapujen antamisen ideologisessa idän ja lännen sodassa ja YYA-Suomikin ilmeisesti halusi kehitysavun antamisessa profiloitua `Lännen leiriin´?
Ja Suomenkin kehitysapu oli aluksi suomalaistuotteiden antamista, kuten Kiinakin tekee yhä, mutta Suomi ei saa maksuksi kovinkaan mainittavia kehitysavun tuloksia, mutta onhan "antajalla hyvä mieli?" Kehitysavun niukat saavutukset ovat tietystikin myös saajamaiden kannalta huono asia?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Marshall-apu oli "lahjarahaa" tavaroina:
"Toisen maailmansodan aikana USAn yritykset olivat lisänneet paljon tuotantoaan ja yrityksillä oli rauhan tultua tavaraylijäämää."
Lend Lease - aputoimitukset Neuvostoliitolle olivat loppuneet.
"Ilman Euroopan markkinoita talous USAssa olisi kärsinyt."
http://diplomacy.state.gov/online-exhib ... hall-plan/
"Köyhyys Euroopassa voisi vahvistaa kommunismia."

"Marshall-suunnitelmassa USA lahjoitti ( contribute ) vuosina 1948 - 1951 16:sta Euroopan valtiolle 13300 miljoonaa $."

Suomi joutui maksamaan 300 miljoonan "sotakorvaus-$:n" sotakorvaukset hyökkääjälle, sekä kärsimään aluemenetysten, Karjalan, Sallan ja Petsamon menetysten kustannukset ja ja vajaan 0,5 miljoonan Talvisodan evakoista siirtoväeksi muuttuneiden uudelleen sijoittamisen ja asuttamisen.
USA, Britannia ja Ranska eivät olleet sotakorvauksia vastaanottavina, ainoastaan Neuvostoliitto, jolle Italiankin olisi tullut maksaa 100 miljoonan $:n korvaukset + Jugoslavialle, Kreikalle, Etiopialle ja Albanialle - yhteensä 360 miljoonaa $.
Sen sijaan Italia sai Marshall-apua 1204 miljoonan $:n arvosta.

Sotaa käymätön Ruotsikin sai 347 miljoonaa $ Marshall-apua.
Norja 255 miljoonaa ja Tanska 273 miljoonaa $ ja Länsi-Saksa 1448 miljoonaa $.

http://nationalarchives.gov.uk/educatio ... 1939-1947/ = Marshall-avun alkamisajankohdan tilanne Euroopan kartalla.

Suomen viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon ylitti rajan Vainikkalassa 18.9.1952 ja pääministeri Urho Kekkonen oli kirjoittanut pamfletin ( UKK893482 ) : Onko maallamme malttia vaurastua?
Pamfletissa on mm. alekkain kohdat -Suomen teollistamisohjelman rahoittaminen ja Neuvostoliiton teollistaminen. Pääministeri Kekkosella näyttäisi esikuvana olleen Stalinin teollistaminen 1930-luvulla.

Kekkonen kirjoittaa ( UKK893475 ) Stalinin aloittaneen erityisesti " raskaasta teollisuudesta ", eikä kevyestä kulutustavarateollisuudesta.
Ja " työläisten palkkojen kohottaminen aiheuttaisi teollisuutemme kehitysvauhdin hidastumisen. "

UKK kirj. NL:n raskas teollisuus " Toteutettiin sisäisten säästölähteiden turvin, " millä ukk viitannee " Suomen teollistamisohjelman rahoittaminen " - kohtaan vuoden 1952 pamfletissaan.

Länsi-Euroopassa Marshall-apu oli suurimmillaan vuonna 1951, ja pääministeri U.Kekkonenkin saattoi suunnitella Suomen teollisuuden jälleenrakennusta sotakorvaustoimitusten päätyttyä syksyllä 1952.
Ennen v. 1952 USA oli haluton myöntämään sellaisia luottoja, jotka olisivat päätyneet Neuvostoliiton hyödyksi sotakorvaustoimituksina.
Joitakin luottoja pohjoisen vesivoimalaitosten rakentamiseen Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden voimaloiden korvaukseksi lienee saatu, mutta niiden siirtolinjat etelään eivät valmistuneet sotakorvausaikana.

YYA-Suomessa kirjoiteltiin sotakorvausteollisuuden luoneen uutta teollisuutta ja vaihtokaupan Neuvostoliiton kanssa ja clearing-tilinen idänkauppa olikin sotakorvausten luomaa: telakat ja terästä telakoille Raahen Rautaruukista ja Kostamuksen pelleteistä.
Mutta
Suomelta oli joka tapauksessa 31.11.1939 alken pyyhkäisty noin 12 vuoden kansantulo ja sen kehittyminen 1939 - 1952 pois ja sotakorvausaikana läntisiä kauppayhteyksiä kannatteli metsäteollisuuden "puinen silta" ja länsiviennillä ostettiin sotakorvaustoimitusten vaatimia materiaaleja ja koneita, " vapaata vientiä " ei ollut paljoakaan.

Veikko Palvo




Sotakorvaustoimitukset tekivät suoraan ja välillisesti valtavat aukot Suomen yli kasvun hakattuihin metsiin ja Suomen pinta-alaakin oli menetetty 13 % Karjala, Salla ja Petsamo.
Presidentti Paasikivi kannusti puheissaan metsätöihin ja vuonna 1950 presidentti käynnisti Suomen ensimmäisen metsämarssin metsäaukkojen puuntaimien istuttamiseksi ja kaikenlaisten metsänhoitotöiden ja puunkasvun lisäämiseksi:
http://finna.fi/Record/lusto.knp-140854

Vuoteen 1952 mennessä presidentti Paasikivenkään istuttamat puuntaimet eivät olleet vielä ehtineet kasvaa `ikimetsäksi´ ja metsänkasvu ei ollut lisännyt metsiemme puustoa suuremmaksi kuin se oli "sotakorvaushakkuiden" harventama,
mutta
EU-komissio vaatii Suomen metsien ja maankäyttösektorin palauttamista niukalle vuoden 1952 tasolle ja tuota vaatimusta on Suomessa vuonna 2022
tuettu "hiilinielumetsämarssein."

VP