Tuo fasistijuhlapäivän ajankohta on väärin valittu. Neuvostoliiton lähtiessä valloittamaan Suomea Terijoen hallitus antoi julistuksensaMM kirjoitti:Suomen sotainen historia on saanut uuden juhlan. Savon Sanomat uutisoi tänään näyttävästi, että Karjalan tasavalta juhlii 30. syyskuuta suomalaismiehityksen loppumista "fasistisista miehittäjistä vapautumisen päivän" nimellä. Sotilaalliset juhlallisuudet keskittyvät Petroskoihin.
Tuohan on suorastaan edistystä.MM kirjoitti: Suomen sotainen historia on saanut uuden juhlan. Savon Sanomat uutisoi tänään näyttävästi, että Karjalan tasavalta juhlii 30. syyskuuta suomalaismiehityksen loppumista "fasistisista miehittäjistä vapautumisen päivän" nimellä. Sotilaalliset juhlallisuudet keskittyvät Petroskoihin.
nylander kirjoitti:Dosentti Antti Laine totesi radiouutisissa kuivan tyhjentävästi:
"Neuvostoliiton aluetta vallanneet Suomen joukot olivat miehittäjiä. Venäjällä on vakiintunut tapa, että kaikkia Neuvostoliiton alueen miehittäjiä kutsutaan fasisteiksi."
Ilkka Malmberg kertoo Tuntemattomissa sotilaissa Annikki Pranttilan väitöskirjaan pohjalta, että sotilaan virallinen muona-annos oli 3 421 kaloria päivässä, mutta niukimmillaan se putosi 3 000 kaloriin. Nykynäkemyksen mukaan erittäin ras-kasta työtä tekevä 18-30-vuotias, 68-kiloinen mies (silloisten sotilaiden keskipaino) tarvitsee päivässä 3800 kaloria.Seppo Jyrkinen kirjoitti: - erittäin raskaan työn tekijät (ml sotilaat ?) 2.100 kaloria
Puna-armeija vei vetäytyessään ruokavarastot mukanaan. Leireillä ei voinut hankkia omin päin lisäravintoa (sama ongelma oli Suomen puolella ainakin mielisairaaloissa). Nehän oli tarkoitettukin tilapäisiksi, "vierasheimoiset" piti lähettää Saksan miehitysalueelle ja saada sieltä tilalle suomenheimoisia.Seppo Jyrkinen kirjoitti: Itä-Karjalassa ruuan hankinta ohi virkatien lienee ollut vaikeampaa ja keskitys/siirtoleireillä mahdotonta.
Erittäin hyvä arvostelu. Voisi sanoa että Hyytiä tyytyy selostamana eikä ole tarpeeksi problematisoinut asioita, ehkä on jopa ollut liiaksi sidottu käyttämäänsä (suomalaiseen) aineistoon.Tapio Onnela kirjoitti:Kts. myös Tuomas Teporan teoksesta kirjoittama arvio Agricolan arvostelujulkaisussa:
Tuomas Tepora: Faktatietoa Itä-Karjalan miehityksestä
Hyytiä, Osmo: "Helmi Suomen maakuntien joukossa". Suomalainen Itä-Karjala 1941-1944. Edita, 2008.
Siirtoleireistä on valokuvia tavattoman vähän. Tuossa toistuvasti esille tulevassa kuvassa on lähes kaikki lavastetun propagandakuvan tunnusmerkit: piikkilanka, lapset (ei aikuisia), seisahtunut tilanne. Olipa kuva todellisuudessa lavastettu tai ei, niin se ei toimi asian havainnollistajana.Tapio Onnela kirjoitti: ...Tämä tunnettu kuva liittyi Laineen artikkeliin...
Jos sallitaan kaiken tieteellisyyden keskellä arvelukin, niin olisiko tästä Tuomas Teporan kirjoittaman arvostelun katkelmasta luettavissa syy Marja-Leena Mikkolan teoksen "problemaattisuuteen"?Tuomas Tepora kirjoitti:Suorastaan erikoista on se, että Hyytiä sivuuttaa kokonaan venäläisväestön (ja vähäisemmässä määrin myös karjalaisväestön) miehityskokemuksia haastatteluin kartoittavan Marja-Leena Mikkolan Menetetty lapsuus -teoksen (2004). Kyseisessä kirjassa faktojen ja lukujen takaa paljastuu myös inhimillisen kokemuksen taso eli se kuinka miehitys arkipäiväisissä alistamisen käytännöissä piirtyi lähtemättömäksi osaksi ajan kokeneiden ihmisten elämää. Lisäksi tutkimukseen olisi voinut liittää myös kansainvälisiä vertailuja miehityspolitiikasta ja -käytännöistä. Nyt Itä-Karjalan miehitystä tarkastellaan etupäässä karelianistisen perinteen, heimopolitiikan sekä Suomen viimekädessä puolustuksellisiksi tulkittujen sodanpäämäärien kautta
Enpä usko. Mikkola ja Hyytiä nyt vain edustavat erilaisia tutkimuskäytäntöjä. Otaksun, että Teporalle, joka on ollut mukana tässä sodan kokemushistorian tutkimuksessa, on Mikkolan teos aika selvää tekstiä. Hyytiälle sen käsittely sen sijaan on jo luonteensa puolesta vierasta, sillä hän puolestaan keskittyy tutkijana perinteiseen tapaan nimenomaan näihin lukuihin, asiatietoihin ja muuhun vastaavaan, ei niinkään inhimillisen kokemuksen tasoon.nylander kirjoitti:Jos sallitaan kaiken tieteellisyyden keskellä arvelukin, niin olisiko tästä Tuomas Teporan kirjoittaman arvostelun katkelmasta luettavissa syy Marja-Leena Mikkolan teoksen "problemaattisuuteen"?
Kyllähän nuo "siirtoleirikuvat" valaisevat asiaa, ne "leirit" eivät esim. Äänislinnassa erottuneet katukuvasta. Leirirakennukset olivat ennen sotaa olleet normaalissa neuvostasoisessa yhteisasumiskäytössä, yhteiskeittiö, keskusradio, uunien lämmitys keskuskäytävältä jne. ja huone per perhe. Asukkaat vaihtuivat sodan aikana. SKS:n julkaisemassa tutkimuksessa ilmenee sama, tosin myös se että neuvostoaikaisia työleirejäkin Äänislinnan ympäristössä on otettu uusiokäyttöön. (niidenkin asujamisto lienee taas vaihtunut 1944- 1945) Äänislinnassa sodan aikana ollut äitini, ei tosin noissa leiritehtävissä, ei puhunut leireistä - ne eivät liene suuremmin erottuneet muista matalista rakennuksista. Keskitys-/ siirtoleiri tuo nykyisin mielee piikkilangalla aidatun parakkialueen, kaasukammiot jne. Auscwitzin. Äänislinnan keskitysleirit ovat olleet kommuuniasuntoja - jo ennen sotaa.Eki kirjoitti:"Grossing Borders" nimisen projektin kuvakaupassa on jokunen siirtoleirikuva. Eivät valaise asiaa yhtään enempää!
http://cb-fi.photoxpress.ru/search/sear ... am_1=44090