jsn kirjoitti:Mm. Suomen armeijan henkistä ilmastoa on usein pidetty preussilaisen (jääkäriupseerit) ja venäläisen (tsaarinupseerit) risteytyksenä. Simputustraditio on suoraa perua venäläisestä.
Ei se niin yksinkertaista ole. Siinä vaiheessa kun Suomen sotalaitosta ryhdyttiin 1920-luvulla puristamaan uuteen kuosiin, haluttiin tehdä pesäero myös "preussilaiseen" perinteeseen. "Simputuksen" ja "santsauksen" käytännöt esitettiin monasti aivan yhtä lailla "preussilaisen kurin" negatiivisina ilmentyminä, ei pelkästään venäläisenä perintönä.
Saksalaistenkin perinteiden pois siivoamisessa olivat aloitteentekijänä itse asiassa monet jääkärit - mikä ei tietysti ole mitenkään ihmeellistä, kun pitää mielessä, että he olivat omakohtaisesti kokeneet "preussilaisen kurin", eikä kaikilla heistä ollut kovinkaan rakkaita muistoja sen suhteen. Jääkäriluutnantti (sittemmin eversti) Heikki Nurmio kirjoitti 1918 kriittiseen sävyyn, miten saksalaiset olivat opettaneet ryhmänjohtajiksi koulutettaville suomalaisille jääkäreille "etääntymistä sekä eristäytymistä" rivimiehistä. Tyypillistä kyllä, Nurmion piikki suuntautui nimenomaan ruotsinkielisiin aliupseereihin ja upseereihin (ja paljolti ihan hyvästä syystä).
Selkeän pesäeron "preussilaiseen" perinteeseen tekivät sotilaspedagogi Hannes Anttila, kadettikoulun pomo Heikki Nurmio ja sotaväen päällikkö Aarne Sihvo. Vuosikymmenen lopussa oltiin jo täyttä vauhtia muovaamassa aitosuomalaista sotilasperinnettä. Saksalaista perinnettä ei tuomittu yleensä avoimesti, mutta esimerkiksi Anttilan epäsuorat viittaukset "korpraalihenkeen" ja "hirmuvääpeleihin" sekä Nurmion varoitukset "kouluttajan liiallisen töykeästä esiintymisestä" tekivät kyllä selväksi, mistä pyrittiin eroon.
Tavoitteena oli kolmas tie, suomalainen sotilaskoulutus. Aarne Sihvolla taas oli omakohtaisia kokemuksia Bahrenfeldin rangaistusosastosta, joten tuskinpa hänkään "preussilaista kuria" erityisesti ihaili.
Voi tuntua kipeältä joutuessaan myöntämään, ettei ns. aitoa suomalaista hallintoperinnettä juuri löydykään, lainoja vain.
Se on kärjistys. Kaikki valtiot ovat viime kädessä lainanneet käytäntönsä jostain muualta. Ruotsi sai oman hallintokoneistonsa saksalaiskautena, ja Pietari Suuri otti vastaavasti oman byrokratiansa erääksi malliksi Kaarle XI:n Ruotsin.
Ajan mittaan tältä pohjalta on silti muovautunut leimallisen "ruotsalainen" ja leimallisen "venäläinen" hallintoperinne. Aivan samalla tavoin kuin meidän hallintoperinteemme on suomalainen.
Cheers,
J. J.