Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Mitä tiedämme Ruotsin valtakunnan ja sen Itämaa-nimisen osan orjuuskysymyksestä?

Millaista se on ollut? Onko tietoa siitä, miten täällä Suomen puolella orjia oli ja keitä he olivat sekä miten heitä kohdeltiin? Ruotsillahan oli siirtomaita aina Karibianmerta myöden. Siellä samoin kuin Pohjois-Amerikassa suomalaisetkin kaiketi olivat joutuneet orjien kanssa tekemisiin.

Milloin orjuus lopetettiin?

Orjuus lakkautettiin Ruotsissa vuonna 1335. Ruotsalaisten orjakauppa alkoi ruotsinkielisen wikipedian (Svenska slavhandel) mukaan uudestaan 1600-luvulla. Ruotsilla oli kauppa-asema, Cabo Corso, tai "Ruotsalainen kultarannikko" nykyisen Ghanan alueella vuosina 1650-1663. Siirtomaita Ruotsilla oli Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren alueella Amerikassa vuosina 1638–1655 ja vuosina 1785–1878 Ruotsi piti hallussaan nykyään Ranskan Antilleihin kuuluvaa St. Barthélemyn saarta Karibialla ja saaren pääkaupungin nimi on edelleen Gustavia. Lisäksi Napoleonin sotien aikana Ruotsi piti jostain syystä hallussaan Guadeloupen saarta Karibialla, runsaan vuoden ajan. Näistä siirtomaista ja kauppa-asemista Cabo Corson ja St. Barthélemyn omistaminen merkitsivät suoraa osallistumista orjakauppaan, joskaan näitä ruotsalaisia orjakauppiaita ei järin monta ollut, kauppa oli muiden hallussa. Vuonna 1813 Ruotsi kielsi St.Barthélemyn orjakaupan. Täsä vielä linkki Wikipediaan på svenska:http://sv.wikipedia.org/wiki/Svensk_slavhandel

Kiitos informaatiosta. Pieni on ollut Ruotsin osa orjuudesta ja vielä pienempi sen itäisen osan. Useat tahot vaativat meitä kantamaan ns. valkoisen miehen taakkaa. Orjien osalta Suomessa on puhtaammat jauhot pussissa kuin Ruotsissa. Toivathan paluumuuttajat siirtomaista orjia mukanaan vielä 1800-luvulla koti-Ruotsiin.

Jännä ettei Suomessa sen kummemmin ollut orjuutta, vaikka Venäjällä olikin maaorjuutta. Toisaalta onhan koko vapauden käsite ollut erilainen siihen aikaan, jos miettii ihmisten rajoitettua muuttamista ja torppareiden suhdetta talollisiin.

Klaus Lindgren kirjoitti:Orjuus lakkautettiin Ruotsissa vuonna 1335.

Tietääkseni tuolloin lakkautettiin perinnöllinen orjuus eli orjan ja orjan tai orjan ja vapaan miehen lapsesta ei automaattisesti tullut orjaa eli trälar.

Luultavasti orjuuden merkitys oli vähentynyt jo aikaisemmin tyypillisestä taloudellisesta syystä eli väestön kasvun myötä oli edullisia työntekijöitä saatavissa yllin kyllin kun tarvittiin. Orjan ostaminen ja ylläpito taisi tulla kalliimmaksi kuin kausityöläisen palkkaaminen.

Suomen sana orja on kuulemma alkuaan merkinnyt arjalaista eli leikkimielisesti Hitlerin arjalaiset olivat suomalaisten orjia.

Seregi85 kirjoitti:Jännä ettei Suomessa sen kummemmin ollut orjuutta, vaikka Venäjällä olikin maaorjuutta. Toisaalta onhan koko vapauden käsite ollut erilainen siihen aikaan, jos miettii ihmisten rajoitettua muuttamista ja torppareiden suhdetta talollisiin.

Suomessa ei ollut suuri kaupunkeja joihin talonpojat olisivat alustoiltaan paenneet toisin kuin esimerkiksi Tanskassa. Maaorjuuden yksi syyhän oli kiinnittää maaorja ja hänen jälkeläisensä maahan, jotta tilanomistajalla oli tarpeellinen työvoima.

Ilmeisesti Kööpenhaminan vapaakaupunki Kristiania on paikka, jonne paenneet maaorjat saivat vapauden. Tästä en ole varma, joten lisätiedot ovat tervetulleita. Arveluni perustuu termiin vapaakaupunki.

Suomessa talonpoika oli "itsenäinen", jos pystyi maksamaan verot Ruotsin kuninkaalle. Jos veronmaksu ei onnistunut, menetti tilan ja joku toinen sai sen. Puhutaan kylmistä tiloista, jotka tarkoittavat, ettei niistä maksettu veroa. Ne saattoivat olla asumattomia, mutta myös laittomasti asuttuja, joista oli lähdettävä, jos joku halusi ja sai luvan aloittaa tilanhoidon ja alkaa maksaa veroja.

Osaisitteko suositella kulttuurintutkijalle jotakin pätevää tutkimusartikkelia teemaan "orjuus suomessa" liittyen, onko sellaista? Kiitos!

Historiallisesta kirjallisuusdesta löytyy kyllä joitakin esimerkkejä orjuudesta Suomessa. Leinon Helkavirsien ensimmäisessä osassa on runo nimeltä Orjan poika, joka antaa ymmärtää, että lapinverotuksen aikana pirkkalaisilla oli tapana tuoda orjia sotasaaliina. Lempi Jääskeläinen on tutkinut Parikkalan seudun historiaa. Teoksessaan "Hovin vallat" hän kertoo maaorjuudesta niinkin myöhäiseltä ajalta kuin Katariina toisen aika, ns venäläisen lahjoitusmaahovin aika. Orjuutta käsittelee myös useammassakin teoksessaan Kaari Utrio, joka kirjoittaa enimmäkseen keskiajasta.