Suomen taloudellinen ja poliittinen kehitys vuosina 1919-1939 poikkesi melkoisesti monista Baltian maista ja Puolasta. Noina vuosina väestön reaalinen ostovoima kaksikertaistui ja väestö vaurastui myös merkittävästi. Sodanjälkeisessä suomettuneisuuden ilmapiirissä puolestaan tuo kehitysvaihe haluttiin unohtaa ja lyötiin kansakunnan tajuntaan käsitystä jonka mukaan Suomen hyvinvoinnin rakentaminen alkoi YYA-aikakauden hengessä. Sitä edeltävä jakso halutaan esittää synkkänä "äärioikeiston aikana".
Tosiasiassa parlamentaarinen demokratia oli todennäköisesti vankempi vuosina 1934-39 kuin vaikkapa eräinä vuosina II maailmansodan jälkeen. Tässä historianvääristelyssä U.K. Kekkonen on näytellyt merkittävää roolia eikä Paasikivikään aivan syytön ole. Kommunstien tulkinta taas nousee aivain toiseen potenssiin. Ts. eteenkin Lapuanliikkeen jälkeisinä vuosina Suomi oli jopa "yllättävän" demokraattinen maa sen ajan eurooppalaisen mittapuun mukaan.