Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Tapani Hietaniemi 1958-2009

Sivilisaatiohistorian ja yhteiskuntapolitiikan dosentti ja keskeinen vihreä taustavaikuttaja Tapani Hietaniemi kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Helsingissä 3.10.2009, 51-vuotiaaana. Hän oli syntynyt 23.3.1958. Hietaniemi muistetaan paitsi pidettynä opettajana ja älyllisenä keskustelijana, myös keskeisenä saksalaisen tieteellisen ja poliittisen ajattelun maahantuojana. Akateemisten ja poliittisten toimiensa ohella hän vaikutti useissa järjestöissä ja suomensi oman alansa tekstejä yhteensä seitsemästä eri kielestä.

Hietaniemen henkinen koti oli historiantutkimuksessa, jossa hän edusti opettajansa Matti Viikarin tavoin teoreettisesti painottunutta suuntausta. Huomattavan osan tutkimustyöstään hän kohdisti saksalaisen sosiologian klassikon Max Weberin ajatteluun. Laaja-alaisesti yhteiskunnan ja kulttuurin perusteita tarkastellut Weber toimi myös hyvänä laukaisualustana Hietaniemen myöhemmille kiinnostuksen kohteille, kuten historialliselle sosiologialle, globalisaation historialle ja uskontokritiikille.

Poliittisen toimintansa Hietaniemi aloitti 1970-luvun lopun opiskelijaliikkeessä, mutta osallistuminen Koijärven tapahtumiin 1979, ja samoihin aikoihin vahvistunut yhä kriittisempi suhde reaalisosialismiin tekivät Hietaniemestä aktiivisen vihreän.

Hietaniemen väitöskaronkassa pitämässään puheessa Osmo Soininvaara kiitti silloista eduskunta-avustajaansa paitsi siitä, että tämä oli viimeinkin pätevöitynyt tehtäväänsä, myös siitä, että viime kädessä juuri Hietaniemi vei Suomen Euroopan talous- ja rahaliittoon, ja siten euron käyttäjäksi.

Väite tuntui monesta yllättävältä, mutta kyse ei ollut pelkästä vitsistä. Hietaniemen vihreään poliittiseen herätykseen oli olennaisesti vaikuttanut Saksan vihreiden keskeinen suunnannäyttäjä Joschka Fischer, joka edusti reaalipoliittista linjaa puolueessaan. Kun yhteisvaluuttaan siirtymisestä alettiin tehdä poliittisia päätöksiä, Hietaniemi onnistui Fischerin argumentaation pohjalta kääntämään Vihreiden vaikuttajien ydinjoukon euromyönteiselle kannalle, laajasti uutisoidussa Vihreän valtuuskunnan kokouksessa. Käännytystyön Hietaniemi suoritti itselleen ominaisella foorumilla, sähköpostilistoilla.

Kannanotolla oli suuri vaikutus yleiseen mielipiteeseen, sillä Vihreät käsittelivät asian ennen muita puolueita. Sosialidemokraatit uskaltautuivat myönteiselle kannalle vasta tämän jälkeen.

Episodi kuvaa Hietaniemen poliittista roolia keskeisenä aatteellisena vaikuttajana vihreässä liikkeessä. Hietaniemi ei kuulunut ykkösketjuun, vaan oli tärkeä pukukoppipelaaja, joka jätti jokaiseen keskustelukumppaniin jälkensä.

Tieteen ja politiikan lisäksi Hietaniemi oli omistautunut penkkiurheilija, jolta saattoi koska tahansa tarkistaa minkä tahansa urheilutuloksen. Hietaniemen vaikutuspiirissä ei wikipediaa muutenkaan juuri tarvittu. Toinen keskeinen harrastus olivat yhdessä puolison kanssa hoidetut marsut.

Vihreän liiton lisäksi Hietaniemi vaikutti Osuuskunta Vastapainossa, Tutkijaliitossa, Vihreässä sivistysliitossa, Vapaa-ajattelijoiden liitossa sekä Helsingin seudun kesäyliopiston hallituksen puheenjohtajana. Lisäksi Hietaniemi oli keskeinen hahmo perustettaessa vihreää miesliikettä, jonka asioita hän hoiti vielä kuolemaansa edeltävänä iltana.

Syksyllä Hietaniemi lohdutti sairastunutta ystäväänsä lainauksella, joka sopii hyvin myös häneen itseensä: "Elämä vie iloa, riemua päin, mutta on haurasta." Vain Hietaniemi tietäisi, mistä tämä lainaus on peräisin.

Jukka Relander
Ari Helo
Pekka Sauri
(teksti julkaistiin lyhennettynä versiona Helsingin Sanomissa 9.10.2009)

Tapani Hietaniemen toiminnasta historiantutkijana ja tutkijayhteisön jäsenenä ilmestyy laajempi esittely seuraavassa Tiede & edistys -lehden numerossa. Sen ovat laatineet Risto Heiskala, Tuomas M. S. Lehtonen ja Jukka Relander. Hietaniemen vaikutus historiantutkimuksessa ja yhteiskuntatieteissä oli hämmästyttävän laajaa. Omien tutkimustensa lisäksi hän vaikutti lukuisten kollegoidensa ja oppilaittensa töihin ja sama koski hänen käännöstoimintaansa, sillä hän innosti myös muita työskentelemään tiede- ja tietokirjallisuuden kääntämisen saralla. Ja olihan Hietaniemi merkittävä vaikuttaja myös Vastapainon Sivilisaatiohistoria -sarjan toimittajana.
Tuomas M. S. Lehtonen

Henrik Meinader: Finlands Joschka

För en dryg vecka sedan avled den 51-årige docenten Tapani Hietaniemi i ett plötsligt sjukdomsanfall. Bortgången av denna framstående forskare och samhällspåverkare spred förstämning bland hans vänner och kolleger och uppmärksammades förra fredagen i en förtjänstfull nekrolog i Helsingin Sanomat.

Tapani Hietaniemi utvecklades tidigt till en av Nordens ledande experter på den tyska sociologen och civilisationshistorikern Max Weber, som för drygt hundra år sedan dryftade globaliseringens följder på ett sätt som idag framstår som mer väsentligt än någonsin. Redan långt före Hietaniemi disputerade på Webers analys av den europeiska civilisationens särart hade han översatt tre av Webers verk till finska. Och parallellt med detta publicerade han flitigt artiklar och redigerade verk om civilisationer och andra i sanning världsomspännande frågor.

Hietaniemi hörde in på 2000-talet till de bärande krafterna bakom den samhällskritiska tidskriften Tiede & Edistys. Men i motsats till många av tidskriftens namnstarkaste profiler, som aldrig riktigt kommit över realsocialismens fall, anslöt sig Hietaniemi tidigt till Gröna förbundet och framstod i slutet av 1990-talet rent av som en av partiets mest inflytelserika strateger. Åren 1997-1998 ledde han partiets programutskott och verkade samtidigt som medhjälpare för riksdagsledamoten Osmo Soininvaara, som några år senare valdes till partiets ordförande.

Höjdpunkten i Hietaniemis samhällsengagemang inträffade antagligen vårvintern 1998. Då lyckades han genom ett energiskt lobbande få Gröna förbundets tidigare så ambivalenta riksdagsgrupp att ställa sig bakom Finlands anslutning till den europeiska valutaunionen. Snart följde även tvehågsna parlamentariker ur socialdemokraternas och vänsterförbundets led efter och den 17 april 1998 röstade riksdagen med stor majoritet igenom Finlands anslutning till euro-området.

Typiskt nog kunde Tapani Hietaniemis centrala roll i denna opinionsbildning mycket väl ha fallit i glömska om inte Osmo Soininvaara under Tapanis doktorskaronka 1999 hade lyft fram saken. Jag råkade själv vara på plats och minns att Soininvaara då framhävde att Hietaniemis avgörande argument hade levererats per e-mail. Förhoppningsvis har gröna förbundets parlamentariker dessa elektroniska brev i gott förvar. De kan nämligen en dag uppfattas som viktiga idéhistoriska källor i utforskningen av Finlands Europapolitik i slutet av 1990-talet.

Det är ingen slump att Tapani Hietaniemi beundrade den tyska gröna rörelsens galjonsfigur Joschka Fischer som under dessa år var utrikesminister i Tysklands grönröda regeringskoalition. De hade båda i sin ungdom varit vänstersinnade utopister, de blev båda engagerade i den gröna rörelsen. Och de skulle också båda bli pragmatiker och anhängare av ett politiskt starkt och just därför ekologiskt ansvarsfullt EU. Synd att Tapani inte hann uppleva Lissabon-avtalet träda i kraft.

*** ***
Texsten är tidigare publicerad i Hufvudstadsbladet 14.10.2009