Pro gradu On meillä hauska täti – vai onko? Käsiteanalyysi täti-sanasta
Lähetetty: 14.10.09 13:07
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:
Närhi, Satu, On meillä hauska täti – vai onko? Käsiteanalyysi täti-sanasta. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Etnologia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.
Pro gradun tiivistelmä:
Käsiteanalyysi täti-sanasta. Haastattelujen, kyselyn ja internetaineiston pohjalta tein prototyyppianalyysin täti-sanasta ja siihen liitetyistä mielikuvista. Etsin tädin prototyyppiä, joita aineistostani löytyi yllättäen kaksi kappaletta. Toinen on virkamiestäti, jonka taustat lienevät 1800-luvun lopun työssä käyvien, naimattomien porvarisnaisten kuvastossa. Toinen prototyyppi edustaa hoivaavaa ja lempeää tätityyppiä, jonka malli näyttäisi viittaavan lastenkulttuurin hahmoihin, Täti Monikaan ja Muumimammaan. Tässä hahmossa tulee esille ajatus lastenkulttuurin myötä tulevista ajatusmalleista, jotka luovat uusia stereotypioita vanhojen käsitteiden rinnalle.
Analyysin yhteydessä ilmeni, että täti –käsite on voimakkaasti kaksijakoinen. Ensimmäinen jako tapahtuu sukulaisuustermin ja yleiskäsitteen välillä, toinen prototyyppien kahdessa mallissa, kolmas sanojen täti ja tätimäisyys välillä, joiden koettiin määrittelevän hiukan erilaisia asioita, ja neljäs kahtiajako sijoittuu kontekstien tasolle. Lapsien kanssa kommunikoitaessa täti –käsite koettiin positiiviseksi, kun taas aikuisten välisessä kanssakäymisessä täti –sana sai herkemmin negatiivisia mielikuvia.
Täti –sana on diskurssisidonnainen eli sen merkitykset rakentuvat siinä kontekstissa, missä sanaa käytetään. Tädin eri merkitykset ulottuvat monille eri elämänaloille, joten siihen on vaikea saada otetta. Lapsikontekstissa käsite koetaan positiivisena ja oikeana. Tähän liittyy ikä siinä mielessä mukaan, että mitä nuorempi täditeltävä henkilö on, tädittely ei välttämättä tunnu positiiviselta., sillä täti mielletään vanhemmaksi naishenkilöksi.
Aikuiskontekstissa tädillä on enemmän negatiivisia painotuksia varsinkin seksuaalisuuden alueella sekä länsimaisen nuoruuden ihannoinnin kulttuurissa. Sen sijaan tätien vallankäytön mahdollisuudet koettiin positiivisiksi. Tädin performatiivisuus tulee esiin suomalaisen virkanaisen julkisuuskuvassa. Tätienergia tuli esiin pääasiassa positiivisena voimana ja käsittelen sitä Lombari-Satrianin mukaan kiistävän folkloren näkökulmasta.
Internetissä täti –sanan kontekstit muuttuvat ja laajenevat verrattuna kysely- ja haastatteluaineistoon. Näyttäisi siltä, että täti -sanan stereotypiat korostuvat nimimerkeissä ja erilaisissa tätituotteissa ja palveluissa. Osittain käsitykset tädin määritelmistä korreloi kenttätyöaineiston kanssa, osittain ilmeni jopa vastakkaisuuksia, kuten tädin seksuaalisuuteen liittyvässä materiaalissa. Verkossa esiintyi huomattavasti seksuaalisempi täti kuin haastatteluaineistossa.
Närhi, Satu, On meillä hauska täti – vai onko? Käsiteanalyysi täti-sanasta. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Etnologia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.
Pro gradun tiivistelmä:
Käsiteanalyysi täti-sanasta. Haastattelujen, kyselyn ja internetaineiston pohjalta tein prototyyppianalyysin täti-sanasta ja siihen liitetyistä mielikuvista. Etsin tädin prototyyppiä, joita aineistostani löytyi yllättäen kaksi kappaletta. Toinen on virkamiestäti, jonka taustat lienevät 1800-luvun lopun työssä käyvien, naimattomien porvarisnaisten kuvastossa. Toinen prototyyppi edustaa hoivaavaa ja lempeää tätityyppiä, jonka malli näyttäisi viittaavan lastenkulttuurin hahmoihin, Täti Monikaan ja Muumimammaan. Tässä hahmossa tulee esille ajatus lastenkulttuurin myötä tulevista ajatusmalleista, jotka luovat uusia stereotypioita vanhojen käsitteiden rinnalle.
Analyysin yhteydessä ilmeni, että täti –käsite on voimakkaasti kaksijakoinen. Ensimmäinen jako tapahtuu sukulaisuustermin ja yleiskäsitteen välillä, toinen prototyyppien kahdessa mallissa, kolmas sanojen täti ja tätimäisyys välillä, joiden koettiin määrittelevän hiukan erilaisia asioita, ja neljäs kahtiajako sijoittuu kontekstien tasolle. Lapsien kanssa kommunikoitaessa täti –käsite koettiin positiiviseksi, kun taas aikuisten välisessä kanssakäymisessä täti –sana sai herkemmin negatiivisia mielikuvia.
Täti –sana on diskurssisidonnainen eli sen merkitykset rakentuvat siinä kontekstissa, missä sanaa käytetään. Tädin eri merkitykset ulottuvat monille eri elämänaloille, joten siihen on vaikea saada otetta. Lapsikontekstissa käsite koetaan positiivisena ja oikeana. Tähän liittyy ikä siinä mielessä mukaan, että mitä nuorempi täditeltävä henkilö on, tädittely ei välttämättä tunnu positiiviselta., sillä täti mielletään vanhemmaksi naishenkilöksi.
Aikuiskontekstissa tädillä on enemmän negatiivisia painotuksia varsinkin seksuaalisuuden alueella sekä länsimaisen nuoruuden ihannoinnin kulttuurissa. Sen sijaan tätien vallankäytön mahdollisuudet koettiin positiivisiksi. Tädin performatiivisuus tulee esiin suomalaisen virkanaisen julkisuuskuvassa. Tätienergia tuli esiin pääasiassa positiivisena voimana ja käsittelen sitä Lombari-Satrianin mukaan kiistävän folkloren näkökulmasta.
Internetissä täti –sanan kontekstit muuttuvat ja laajenevat verrattuna kysely- ja haastatteluaineistoon. Näyttäisi siltä, että täti -sanan stereotypiat korostuvat nimimerkeissä ja erilaisissa tätituotteissa ja palveluissa. Osittain käsitykset tädin määritelmistä korreloi kenttätyöaineiston kanssa, osittain ilmeni jopa vastakkaisuuksia, kuten tädin seksuaalisuuteen liittyvässä materiaalissa. Verkossa esiintyi huomattavasti seksuaalisempi täti kuin haastatteluaineistossa.