Arnstad syyttää Suomea lasten, vanhusten ja sotavankien massamurhista

[Tapio Onnela]

Tässä kirjansa esittelyvideossa Arnstad väittää aika suorasukaisesti, että Suomi harjoitti sodan aikana etnisiä puhdistuksia sekä lasten, vanhusten ja sotavankien massamurhia:

[Jussi Jalonen]

Kumma kyllä allekirjoittanutta häiritsevät lähinnä Arnstadin väitteet Italiaa koskien. En aivan purematta niele väitettä, että käsitys sodan alkamisesta vasta vuonna 1943 pelkkänä "vapauttamisen" saagana olisi muka nykyisin jokin Italian hallituksen ajama virallinen versio.

Muistini mukaan Italia on vastikään jopa maksanut Libyalle rahallisia korvauksia siirtomaakauden toimista ja Mussolinin kauden veritöistä. Kyllä sen luokan sopimus viittaa siihen, että Italia on jopa Berlusconinkin aikana hyväksynyt vastuunsa, vaikka sitten pitkin hampain.

Itävallan suhteen Arnstad taitaa olla oikeassa. Eikä tuossa Suomenkaan kohdalta oikeastaan niin montaa virhettä ole. Sotavankien murhat esimerkiksi Sallassa voi halutessaan toki mieltää massamurhiksi - ei sen lukumäärän tarvitse välttämättä kaksinumeroista korkeampi olla, että nimityksen kriteerit täyttyvät - ja kyllähän suomalaiset olivat kiistatta mukana komentoketjussa. Naisten ja lasten osalta voi pitää makuasiana, ovatko leirikuolemat massamurhia. "Elintila"-teesi on jokseenkin tarkoitushakuinen; näitä mielialoja toki oli, mutta olivatko ne keskeisessä roolissa? Mannerheimin ja Hitlerin tapaamista en oikein osaa pitää sen pahempana syntinä kuin keskiverto amerikkalainen Rooseveltin ja Stalinin tapaamista.

Pitäisi tietysti lukea teos, että osaisi paremmin kommentoida, mutta onko siinä oikeasti yhtään mitään uutta? Maksaako se vaivan?

Muuten kyllä kirjan kirjoittaminen taisi olla emotionaalisesti rankka kokemus, sillä miespolo näyttää hieman järkyttyneeltä, nieleskelee alituiseen ja on muutenkin vähän nukkavierun näköinen. Poikkiraitainen paitakaan ei ole oikein hyvä asuvalinta.


Cheers,

J. J.

[Tapio Onnela]

Naisten ja lasten osalta voi pitää makuasiana, ovatko leirikuolemat massamurhia. "Elintila"-teesi on jokseenkin tarkoitushakuinen; näitä mielialoja toki oli, mutta olivatko ne keskeisessä roolissa?

Arnstad unohti tuossa esittelyvideossaan kyllä naisten massamurhat ja puhui vain lasten ja vanhusten massamurhista. Vaikka kyllä minusta tässä hän menee liian pitkälle, käsittääkseni missään ei ole todennettu tarkoituksellista massamittaista siviilien murhaamista? Jos tarkoitus olisi ollut näännyttää näitä venäläisiä siviilejä nälkään leirillä, niin luulisi siitä jääneen jonkinlaisia suunnitelmia tai käskyjä, vai onko hän ehkä löytänyt jonkin uuden lähteen?

Pitäisi tietysti lukea teos, että osaisi paremmin kommentoida, mutta onko siinä oikeasti yhtään mitään uutta? Maksaako se vaivan?

Tuskin siinä suomalaisille historiaa seuranneille paljoa uutta on. Eikös näistä asioista täällä ole jo kymmeniä vuosia sitten kirjoitettu tutkimuksia, ehkä ne eivät ole Arnstadille vieläkään tuttuja.

[Jussi Jalonen]

Arnstad unohti tuossa esittelyvideossaan kyllä naisten massamurhat ja puhui vain lasten ja vanhusten massamurhista.

Niin sanoikin. Sorry, kirjoitin hajamielisyyksissäni hiukan pieleen.

Vaikka kyllä minusta tässä hän menee liian pitkälle, käsittääkseni missään ei ole todennettu tarkoituksellista massamittaista siviilien murhaamista?

Kuten sanoin, se on paljolti makuasia, ja "tarkoituksellisuus" on katsojan silmässä. Riippuu ihan, mihin Arnstad haluaa vetää rajan käyttäessään "massamurha"-käsitettä. Berliiniläinen journalisti Otto Pohl kommentoi hiljattain esimerkiksi "kansanmurha"-sanan soveltuvuutta Neuvostoliiton sodanajan toimiin blogissaan seuraavin sanoin:

The issue of genocide is one that has suffered from a severe narrowing of Raphael Lemkin’s original conceptions and constricted interpretations of the already watered down and politically deformed Genocide Treaty. At the heart of the matter is the claim that instances where deliberate state actions which directly lead to the death of hundreds of thousands of people belonging to racialized ethnic groups are not genocide because the element of “intent” is missing. In the case of the USSR this has led to Arseny Roginsky one of the founders of Memorial in Moscow to remark with regards to Stalinist terror that there are only victims and no crimes.

The mass deaths caused by Stalin's deportation of whole nationalities are thus portrayed as purely accidental with no moral or legal responsibility accruing to the Soviet government for causing what were the inevitable consequences of their deliberate actions. Of course intent in such cases is always interpreted in an extremely narrow manner which makes it a synonym for motive or goal. That is the primary purpose of an action must be the extermination of a targeted group and that actions which inevitably have the effect of killing off large portions of specific nationalities undertaken for other reasons thus do not constitute genocide.

This interpretation of the word intent is very different from the meaning of the word in Anglo-American common law. Under this definition it is not necessary for death to be the sole object of an action for it to be intentional. Rather it is only necessary for death to be the foreseeable consequence of a voluntary action for it to legally count as intentional. It is quite obvious that moving an entire national population numbering hundreds of thousands of people and consisting mostly of children, the elderly and the disabled in the middle of war time to desolate deserts and frozen taiga will result in a large percentage of them dying. This is exactly what happened during World War Two with the various nationalities deported by Stalin.

Itä-Karjalan miehityshallinto ja Neuvostoliiton sodanajan toimet olivat totta kai aivan eri kategoriaa, mutta eikö miehitetyn alueen ensi vaiheen leirikuolemiakin voisi aivan hyvin kuvailla samalla tavoin "ennakoitavissa olleiksi, oma-aloitteisen toimenpiteen seurauksiksi"? Sanomattakin olisi pitänyt olla selvää, miten käy kun siviilejä ahdetaan sota-aikana leireille huonoilla muona-annoksilla, eikö?

Omasta puolestani Arnstad saa käyttää termiään tässä yhteydessä, en minä siitä närkästy enkä sitä vastaan protestoi. Päinvastoin, hyväksymällä sen faktan osoitan hänen näkemyksensä suomalaisten mielipiteistä vääräksi ja nolaan hänet. Vaikka onhan hän tuosta kieltoreaktiosta puhuessaan sikäli osittain oikeassa, että esimerkiksi Jatkosodan Pikkujättiläisestä tämäkin aihe jäi jotenkin mystisesti pois. Muuten on toki absurdia väittää, etteikö näitä asioita olisi tutkittu ja etteikö niistä olisi kirjoitettu.

Yleisellä tasolla mies menee tietysti metsään varsin monin eri tavoin.


Cheers,

J. J.

[Seppo Jyrkinen]

Sanomattakin olisi pitänyt olla selvää, miten käy kun siviilejä ahdetaan sota-aikana leireille huonoilla muona-annoksilla, eikö?

Omasta puolestani Arnstad saa käyttää termiään tässä yhteydessä, en minä siitä närkästy enkä sitä vastaan protestoi.

Itä-Karjala ketjussa tuota aihetta on käyty lävitse; ei se ihan selvää ollut.

Murha-väite on raflaava ja taatusti lisää kirjan menekkiä Suomessa.

[Emma-Liisa]

Arnstadin blogissa on ollut kovin hiljaista. Nyt on alkanut tapahtua: http://skyldig.wordpress.com/

Suorat linkit:

http://blogg.expressen.se/kritik/entry. ... sid=549514

http://www.newsmill.se/artikel/2009/10/ ... orintelsen

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/10/16/w33561.php

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ru ... 5250077009

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/10/16/w33560.php

[Emma-Liisa]

Omasta puolestani Arnstad saa käyttää termiään tässä yhteydessä, en minä siitä närkästy enkä sitä vastaan protestoi. Päinvastoin, hyväksymällä sen faktan osoitan hänen näkemyksensä suomalaisten mielipiteistä vääräksi ja nolaan hänet. Vaikka onhan hän tuosta kieltoreaktiosta puhuessaan sikäli osittain oikeassa, että esimerkiksi Jatkosodan Pikkujättiläisestä tämäkin aihe jäi jotenkin mystisesti pois. Muuten on toki absurdia väittää, etteikö näitä asioita olisi tutkittu ja etteikö niistä olisi kirjoitettu.

...varsinkin kun Arnstad on saanut kaikki tietonsa suomalaisilta tutkijoilta. Joskin hän tulkitsi Westerlundin tuloksia niin että W joutui sanomaan ettei hän noin tarkoittanut.

Lähdeluettelossa on esim. vuodesta vain 1918 vain Roselius, mutta ei Paavolaista eikä Tikkaa.
Itä-Karjalasta on vain Westerlund ja Mikkola, ei Lainetta, Hyytiää eikä Rosénia.
Jatkosodan alusta on vain yleisteoksia, mutta ei Jokipiitä eikä Uptonia eikä Krossbyä (jälkimmäiset otin koska ne on kirjoitettu englanniksi - mutta onko ne julkaistu muualla kuin Suomessa kirjoina?).
Auerin ja Jutikkalan Finnlands lebenraum ja Jaakkolan Finlands östproblem ovat mukna, mutta johtuen yleistiedon ohuudesta korostuvat suhteettomasti (toki eräillä suomalaisilla on taipumus unohtaa ne tyystin).
Silvennoinen on, mutta se on kai vain referoitu hänelle kuten myös Mikkola.
Mannerheimin muistelmat on ja mutta ei esim. Screenin elämäkertaa. Llisäys: Voipion elämäkerta vuodelta 1942 on
Lisäys: Jokisipilää on haastateltu ja Silvennoiselta on meili

[Emma-Liisa]

Itä-Karjalan miehityshallinto ja Neuvostoliiton sodanajan toimet olivat totta kai aivan eri kategoriaa, mutta eikö miehitetyn alueen ensi vaiheen leirikuolemiakin voisi aivan hyvin kuvailla samalla tavoin "ennakoitavissa olleiksi, oma-aloitteisen toimenpiteen seurauksiksi"? Sanomattakin olisi pitänyt olla selvää, miten käy kun siviilejä ahdetaan sota-aikana leireille huonoilla muona-annoksilla, eikö?

Aivan, olisi pitänyt havahtua aiemmin eikä vasta sitten kun katastrofi oli jo meneillään.

Tosin nuo muona-annokset olisivat teoriassa riittäneet, jollei olisi sattunut...Viittaan Itä-Karjala-keskusteluun.

[skrjabin]

Kumma kyllä allekirjoittanutta häiritsevät lähinnä Arnstadin väitteet Italiaa koskien. En aivan purematta niele väitettä, että käsitys sodan alkamisesta vasta vuonna 1943 pelkkänä "vapauttamisen" saagana olisi muka nykyisin jokin Italian hallituksen ajama virallinen versio.

Lyhyestä pätkästä tietysti on kovin vaikea paljon saada irti, mutta jossain määrin kuulostaa kummalliselta. Se on minusta berlusconilaisena historiapolitiikkana kiinnostavampaa että hallituksensa on yrittänyt palautta Salon hallituksen kunniaa ja esimerkiksi 2006 esitti lakia jossa Salon riveissä taistelleet tunnustettaisiin legitiimeiksi taistelijoiksi, samoin Finin joukot ovat mm. laskeneet seppeleitä Salon sankarivainajille (no, kummakos tuo kun puolueensa, tai siis sen varhemman version perustaja oli Salon hallituksen jäsen). Samoin Foiben verilöylyn muistamisen institutionalisointi voidaan nähdä pyrkimyksenä tuoda Salon tasavalta partisaanien rinnalle yhtä lailla hyväksyttävänä pyrintönä Italian vapauttamiseksi, silloin siis kommunistien uhan alta. Kenties tämä huomion siirtäminen vuosiin 1943-1945 on Arnstadtin lausuman takana, mene ja tiedä. Ehkä Arnstadt kuitenkin yrittää nähdä liikoja teesiään todistellessaan.

[Emma-Liisa]

Kumma kyllä allekirjoittanutta häiritsevät lähinnä Arnstadin väitteet Italiaa koskien. En aivan purematta niele väitettä, että käsitys sodan alkamisesta vasta vuonna 1943 pelkkänä "vapauttamisen" saagana olisi muka nykyisin jokin Italian hallituksen ajama virallinen versio.

Arnstadin perustelut Italian suhteen ovat:
- kun hän Roomassa kysyi museota aiheesta "Italia toisessa maailmansodassa, turistitoimistossa hänet neuvottiin vapautuksen museoon, joka oli pieni, syrjäinen ja lähinnä keräili pölyä
- elokuva Kapteeni Corellin mandoliini (mutta eikös se ollut amerikkalainen filmi, en muista tarkoin), jossa italialainen kapteeni viettää mukavaa aikaa Kreikan saarella eikä italialaisten hirmutöitä Kreikassa edes mainita
- lähdeluettelossa on peräti kolme englanninkielistä teosta Italiasta (yksi yleinen historia, yksi fasismin ajasta ja yksi Mussolinin elämäkerta) sekä kolme engalnninkielinen artikkelia, kaksi www-sivua ja viisi fiktioelokuvaa mutta ei haastatteluja kuten Suomen suhteen sentään on

[Emma-Liisa]

Vaikka kyllä minusta tässä hän menee liian pitkälle, käsittääkseni missään ei ole todennettu tarkoituksellista massamittaista siviilien murhaamista?

Kuten sanoin, se on paljolti makuasia, ja "tarkoituksellisuus" on katsojan silmässä. Riippuu ihan, mihin Arnstad haluaa vetää rajan käyttäessään "massamurha"-käsitettä.

Arnstadko siitä saa yksin päättää?

Entäpä jos joku toinen haluaa vetää rajan niin, että liittoutuneiden pommitus on massamurha, saksalaisten kuolema evakkotiellä on massamurha, kasakoiden yms. luovutus NL:lle on massamurha, yleensä sotiminen on massamurha, kehitysmaiden kohtelu on massamurha, eläinten tappaminen syötäväksi on massamurha jne jne.

Saattaa noilla kaikilla asioilla olla puolensa, mutta niissä on yksi yhteinen tekijä: sen jälkeen asiallinen keskustelu yleensä loppuu, ja keskustellaan vain onko massamurha sopiva ilmaus vai ei. Ei siitä mitä todella tapahtui, miten ja miksi.

Samalla lailla, kun Arnstad leimaa Mannerheimin yksin vastuulliseksi kaikista punaisten kuolemista 1918 (ilmeisesti senaatti ei vastannut niistä edes M:n eron jälkeen), huomio siirtyy pois pääasiasta: että tekoja ja niistä päätöksiä tekemässä olivat sadat ja tuhannet. Eli yht'äkkiä he eivät olisikaan vastuussa! Varsin kummallinen näkemys siitä, miten tällaisia asioita pitäisi käsitellä. "Ich war's nicht, Adolf Hitler ist es gewesen."

Toinen kummallinen piirre on, että Arnstad pitää tuomittavana vain sitä että saksalaisille luovutettujen sotavankien joukossa oli kommunisteja. Kuitenkin komissareille, politrukeille ja kommunisteille luovutus oli yhtä kohtalokas, ja sen lienee Valpo hyvin tiennyt. Eikö kommunistin henki olekaan yhtä arvokas kuin juutalaisen?

[Tapio Onnela]

Muuten on toki absurdia väittää, etteikö näitä asioita olisi tutkittu ja etteikö niistä olisi kirjoitettu.

...varsinkin kun Arnstad on saanut kaikki tietonsa suomalaisilta tutkijoilta. Joskin hän tulkitsi Westerlundin tuloksia niin että W joutui sanomaan ettei hän noin tarkoittanut.

No, eivätköhän ne hänen kirjansa kohta ala paranemaan. Arnstad on nimittäin juuri aloittanut historian opinnot ja uskon kyllä ainakin vähän pidemmälle menevien historian opintojen tuovan hänelle kriittisempää otetta kirjoittamiseen:

August 20th, 2009 I dag registrerades jag på kandidatkursen i historia vid Stockholms universitet. Studierna kommer att pågå hela hösten — det ska bli kanonskoj!
http://www.webbsidor.com/?cat=28

[skrjabin]

Arnstadin perustelut Italian suhteen ovat:
- kun hän Roomassa kysyi museota aiheesta "Italia toisessa maailmansodassa, turistitoimistossa hänet neuvottiin vapautuksen museoon, joka oli pieni, syrjäinen ja lähinnä keräili pölyä
- elokuva Kapteeni Corellin mandoliini (mutta eikös se ollut amerikkalainen filmi, en muista tarkoin), jossa italialainen kapteeni viettää mukavaa aikaa Kreikan saarella eikä italialaisten hirmutöitä Kreikassa edes mainita
- lähdeluettelossa on peräti kolme englanninkielistä teosta Italiasta (yksi yleinen historia, yksi fasismin ajasta ja yksi Mussolinin elämäkerta) sekä kolme engalnninkielinen artikkelia, kaksi www-sivua ja viisi fiktioelokuvaa mutta ei haastatteluja kuten Suomen suhteen sentään on

Vakuuttavaa.

[Jussi Jalonen]

Vaikka kyllä minusta tässä hän menee liian pitkälle, käsittääkseni missään ei ole todennettu tarkoituksellista massamittaista siviilien murhaamista?

Kuten sanoin, se on paljolti makuasia, ja "tarkoituksellisuus" on katsojan silmässä. Riippuu ihan, mihin Arnstad haluaa vetää rajan käyttäessään "massamurha"-käsitettä.

Arnstadko siitä saa yksin päättää?

Ylläolevassa sitaatissani käytin aika selkeästi ilmaisuja "makuasia", "katsojan silmässä" ja "mihin Arnstad haluaa vetää rajan". Vastaus on siis kyllä. Arnstad saa tosiaan aivan yksin päättää, mikä on hänelle makuasia, miten asiat ovat hänen silmissään, ja mihin hän vetää rajan. Ei se minua häiritse tai loukkaa, että hän näin tekee. Kuten vihjaisinkin, silloin kun provosoidaan, ei saa provosoitua.

Totta kai hänen tutkimuksestaan tulee siten väistämättä subjektiivinen; lisäksi on tietysti varsin selvää, että hän käyttää sanaa "murha" paremminkin tunneperäisenä kuin esimerkiksi oikeudellisena terminä. Toisaalta hän on ilmeisestä järkytyksestään päätellen näissä tuntemuksissaan ainakin rehellinen - tai sitten erittäin lahjakas teeskentelijä, mikä sekin totta kai voi olla mahdollista.

Mikäli itse kirjoittaisin asiasta, käyttäisin leirikuolemien osalta kaiketikin hieman koruttomampaa sanaa "vastuullisuus kuolemasta". Sanan "murha" säästäisin niille ihan varsinaisille murhille.

Samalla lailla, kun Arnstad leimaa Mannerheimin yksin vastuulliseksi kaikista punaisten kuolemista 1918 (ilmeisesti senaatti ei vastannut niistä edes M:n eron jälkeen)

Arnstad ei ole tässä ainoa, sillä samoinhan ovat tehneet monet suomalaisetkin. Mannerheimin yksinomaisen syyllistämisen omituista ilmiötä pohdiskelin joskus Markku Jokisipilän blogin kommenttiosastolla:

Arnstadin arvostelun loppurivillä on tietysti taas sama yllätyksetön toteamus siitä, miten Mannerheim oli ehdottomasti joukkomurhien päävastuullinen - eikä siis esimerkiksi Svinhufvud, joka oli valtionhoitaja, ja joka myös allekirjoitti kollektiivisen armahduksen sotarikoksiin syyllistyneille hallituksen joukkojen sotilaille.

Vieläkin ihmetyttää, mikähän on tehnyt nimenomaan Mannerheimista sen lempimaalitaulun? Vuosina 1918-1919 vanhasta tsaarin kenraalista ei nimittäin oikein tykätty aina edes valkoisten puolella. Jääkärit ja muut Saksan komentoa ihannoivat (jotka saivat joukkoteloituksensa organisoitua muutenkin ihan oma-aloitteisesti) vihasivat vanhaa ryssänupseeria; Santeri Alkio ja muut maalaisliittolaiset eivät voineet sietää Suomea huonosti puhuvaa ja valkoisten venäläisten kanssa huseeraavaa aatelismiestä; ja edistykselliset inhosivat Mannerheimia siinä määrin, että Hesari ylläpiti vuonna 1919 jatkuvaa propagandakampanjaa entistä hallituksen joukkojen ylipäällikköä ja silloista valtionhoitajaa vastaan.

... mutta kaikesta tästä huolimatta tappion kärsineen vasemmiston viha kohdistui nimenomaan Mannerheimiin. Ironista on sekin, että omiensakin keskuudessa vähintäänkin ristiriitaisia tunteita herättänyt Mannerheim nousi vasemmiston silmissä monoliittiseksi otaksutun "valkoisen Suomen" henkilöitymäksi. Outo juttu.

Jotenkin aavistelen, että taustalla on jonkinlaista katkeroitumista siitä, että viime kädessä Mannerheim ei oikein istu siihen oikeistolaisen diktaattorin kategoriaan, mihin esimerkiksi Arnstad hänet niin kovin mielellään sijoittaisi. Niin tylsää kuin se onkin, niin vuoden 1918 jälkeen Mannerheim ei nyt vain noudattanut Miklos Horthyn esimerkkiä, eikä vuosina 1941-1944 koettanut imitoida Ion Antonescua. Arnstadin tavoin asennoituneiden henkilöiden mielestä näin kuitenkin olisi pitänyt käydä, mutta kun ei käynyt, niin demonisointia on vain ylläpidettävä jonkinlaisin anakronistisin perustein.

Sen pitemmälle en päässyt, mutta analyysi olisi joskus hauska viedä loppuun. Yleensäkin olen Mannerheimissa aina ihmetellyt sitä, miten pohjimmiltaan niin tylsää miestä on voitu ihannoida ja demonisoida niin paljon, kuten tuolla kommenttiosiossa myös tulin sanoneeksi.

Eikö kommunistin henki olekaan yhtä arvokas kuin juutalaisen?

Niin, no, tätäkin olen joskus toisaalla kommentoinut. Taustalla on kaiketi sama logiikka kuin Efraim Zuroffilla taannoin hänen kritisoidessaan Viroa stalinismin ja natsismin samaistamisesta - so. juutalaisten joukkomurha on se yksi ainoa ja ainutlaatuinen maailmanhistorian joukkomurha, jolle on aina annettava keskeinen merkitys, eikä sitä saa rinnastaa mihinkään muuhun. Arnstadin tulkinnassa juutalaisten kohtelu assosioituu totta kai samalla tavalla siihen suurimpaan syntiin, holokaustiin, minkä rinnalla kaikilla muilla teoilla, olivatpa sitten kuinka moraalisesti kyseenalaisia tahansa, on vain toissijainen merkitys, jos sitäkään.


Cheers,

J. J.

[Kaisa Kylakoski]

http://www.newsmill.se/artikel/2009/10/ ... orintelsen

Tässä kommentissa Arnstad kritisoi Meinanderin kirjaa Finland 1944 siitä, että se vähättelee juutalaisten joukkotuhoa. Kun ei ole tarpeeksi mainintoja?

Epäilen, että meillä on Suomessa hieman puhdistettu kuva 1900-luvun historiasta, mutta en usko, että kuulumme samaan ryhmään Itävallan kanssa asioiden hautaamisasteikolla.

(Off topic: Aamulla kuuntelemani BBC:n ohjelman mukaan Saksan nykykoululaiset eivät ymmärrä Itä-Saksan tehneen mitään pahaa. Stasihan oli vain normaali tiedustelupalvelu...)

Terveisin,
Kaisa Kyläkoski