Pro gradu Valtakunnallista valvontaa — pitäjäläisten toimintaa. Vaivaishoito Rautalammilla 1800-luvun lopulla
Lähetetty: 27.10.09 11:45
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:
Hämäläinen, Heli, Valtakunnallista valvontaa — pitäjäläisten toimintaa. Vaivaishoito Rautalammilla 1800-luvun lopulla. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.
Pro gradun tiivistelmä:
Modernisaatioprosessi ja suomalaisen maaseudun murros toivat mukanaan yteiskunnallisia muutoksia, joiden kautta sosiaalisiin epäkohtiin kiinnitettiin Suomessa entistä enemmän huomiota. Epäkohtien taustalla oli köyhyyttä ja työttömyyttä, joiden takia ihmiset hakivat vaivaishuollon apua entistä useammin. Vaivaishoitomenot kasvoivat muun muassa nälkävuosien ja maaseudun tilattoman
väestön kasvaessa. Valtakunnallisesti hoidon järjestämiseen pyrittiin vaikuttamaan
vaivaishoitoasetuksin, jotka uusittiin vuosina 1852 ja 1879. Vuoden 1879 asetukseen haluttiin malli Englannista ja muista pohjoismaista, joissa vastuuta vaivaishoidosta siirrettiin yksilöille itselleen, perheille ja sukulaisille. Mallin mukaisesti vaivaisten auttamisesta haluttiin tehdä vastavuoroista, joten jokaisen työkykyisen tuli maksaa avusta työllään. Valtion halu kontrolloida pitäjien vaivaishoitoa kasvoi 1800-luvun lopulla, mikä näkyi uusina määräyksinä ja vaivaishoidontarkastajan viran perustamisena. Työn kohteena on vaivaishoidon järjestäminen Suomen maaseudulla 1800-luvun lopulla. Paikallista näkökulmaa edustaa pohjoissavolainen Rautalammin pitäjä, jonka väestön toimintaa ja sosiaalista kontrollia tarkastelen vaivaishoidon järjestämisessä. Tutkin paikallisyhteisön suhtautumista vaivaisiin, vaivaishoidon järjestämiseen ja valtakunnalliseen valvontaan. Vaivaishoitomuodoista tarkastelen omana lukunaan huutoalisuutta, joka herätti erityisesti valtakunnallista arvostelua ja keskustelua.
Rautalammilla vaivaishoidon järjestämisestä vastasi kunnallislautakunta ja työssäni
kunnallislautakunnan pöytäkirjat toimivat päälähteinä mikrotasolta, joita vertaan makrotason tutkimuskirjallisuuteen. Uuden sosiaalihistorian mukaisesti huomio kiinnittyy yhteiskunnan alempien kerrosten toimijoihin, jotka olivat merkittävässä roolissa vaivaishoidon järjestämisessä. Modernisaatiokehitys tarvitsi maaseudulla talonpoikien tuen, mutta Rautalammilla tämä kehitys oli hidasta uudistuksia vastustamisen takia.
Tutkielmassa tarkastelen vaivaisia ja vaivaisuuteen johtaneita syitä eri toimijoiden näkökulmista. Lisäksi tarkastelen vastuunkantajia vaivaishoidon järjestämisessä sekä erilaisia vaivaisten hoitomuotoja. Elätehoidon järjestämisessä tärkeä rooli oli huutokaupoilla, joissa vaivaiset huudettiin alinta summaa vastaan hoidettavaksi. Tiedot huutajista, huudettavista ja heidän kohtelustaan auttavat ymmärtämään
huutokauppojen syitä ja merkitystä vaivaishoidolle. Vaivaishoitoa arvosteltiin paljon ja tarkastelen tämän vaikutusta hoidon järjestämisessä. Rautalammin paikallisyhteisössä oltiin vaivaishoidon järjestämiseen enimmäkseen tyytyväisiä ja ongelmia esiintyi vähän. Valtakunnalliseen valvontaan ja uusiin ohjeistuksiin vaivaishoidon järjestämiseksi ei reagoitu nopeasti ja vanhoista hyvistä toimintamalleista haluttiin pitää pitäjäyhteisössä kiinni.
Hämäläinen, Heli, Valtakunnallista valvontaa — pitäjäläisten toimintaa. Vaivaishoito Rautalammilla 1800-luvun lopulla. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.
Pro gradun tiivistelmä:
Modernisaatioprosessi ja suomalaisen maaseudun murros toivat mukanaan yteiskunnallisia muutoksia, joiden kautta sosiaalisiin epäkohtiin kiinnitettiin Suomessa entistä enemmän huomiota. Epäkohtien taustalla oli köyhyyttä ja työttömyyttä, joiden takia ihmiset hakivat vaivaishuollon apua entistä useammin. Vaivaishoitomenot kasvoivat muun muassa nälkävuosien ja maaseudun tilattoman
väestön kasvaessa. Valtakunnallisesti hoidon järjestämiseen pyrittiin vaikuttamaan
vaivaishoitoasetuksin, jotka uusittiin vuosina 1852 ja 1879. Vuoden 1879 asetukseen haluttiin malli Englannista ja muista pohjoismaista, joissa vastuuta vaivaishoidosta siirrettiin yksilöille itselleen, perheille ja sukulaisille. Mallin mukaisesti vaivaisten auttamisesta haluttiin tehdä vastavuoroista, joten jokaisen työkykyisen tuli maksaa avusta työllään. Valtion halu kontrolloida pitäjien vaivaishoitoa kasvoi 1800-luvun lopulla, mikä näkyi uusina määräyksinä ja vaivaishoidontarkastajan viran perustamisena. Työn kohteena on vaivaishoidon järjestäminen Suomen maaseudulla 1800-luvun lopulla. Paikallista näkökulmaa edustaa pohjoissavolainen Rautalammin pitäjä, jonka väestön toimintaa ja sosiaalista kontrollia tarkastelen vaivaishoidon järjestämisessä. Tutkin paikallisyhteisön suhtautumista vaivaisiin, vaivaishoidon järjestämiseen ja valtakunnalliseen valvontaan. Vaivaishoitomuodoista tarkastelen omana lukunaan huutoalisuutta, joka herätti erityisesti valtakunnallista arvostelua ja keskustelua.
Rautalammilla vaivaishoidon järjestämisestä vastasi kunnallislautakunta ja työssäni
kunnallislautakunnan pöytäkirjat toimivat päälähteinä mikrotasolta, joita vertaan makrotason tutkimuskirjallisuuteen. Uuden sosiaalihistorian mukaisesti huomio kiinnittyy yhteiskunnan alempien kerrosten toimijoihin, jotka olivat merkittävässä roolissa vaivaishoidon järjestämisessä. Modernisaatiokehitys tarvitsi maaseudulla talonpoikien tuen, mutta Rautalammilla tämä kehitys oli hidasta uudistuksia vastustamisen takia.
Tutkielmassa tarkastelen vaivaisia ja vaivaisuuteen johtaneita syitä eri toimijoiden näkökulmista. Lisäksi tarkastelen vastuunkantajia vaivaishoidon järjestämisessä sekä erilaisia vaivaisten hoitomuotoja. Elätehoidon järjestämisessä tärkeä rooli oli huutokaupoilla, joissa vaivaiset huudettiin alinta summaa vastaan hoidettavaksi. Tiedot huutajista, huudettavista ja heidän kohtelustaan auttavat ymmärtämään
huutokauppojen syitä ja merkitystä vaivaishoidolle. Vaivaishoitoa arvosteltiin paljon ja tarkastelen tämän vaikutusta hoidon järjestämisessä. Rautalammin paikallisyhteisössä oltiin vaivaishoidon järjestämiseen enimmäkseen tyytyväisiä ja ongelmia esiintyi vähän. Valtakunnalliseen valvontaan ja uusiin ohjeistuksiin vaivaishoidon järjestämiseksi ei reagoitu nopeasti ja vanhoista hyvistä toimintamalleista haluttiin pitää pitäjäyhteisössä kiinni.