H. L. Richardson ja voitonajan vainoharhat
Lähetetty: 27.10.09 23:52
Timo Vihavaisen tuoreen kirjan apokalyptiset uhkakuvat länsimaiden väistämättömästä rappiosta ja moitteet niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tätä prosessia tunnustamasta, palauttivat tänään sattumalta mieleeni amerikkalaisen republikaanisenaattori H. L. Richardsonin erään lausunnon kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen hieman laiskalla päällä tänä iltana, joten johdannon tarkemman erittelyn sijasta tyydyn tällä erää vain linkittämään blogiini, jossa tulin aihetta jo käsitelleeksi.
Vanhan kalifornialaissenaattorin lausunnon voin toki silti siteerata kokonaisuudessaan tässä, niin kiinnostuneet saavat sitä halutessaan kommentoida tälläkin palstalla. Toivon mukaan saman tekstin postittaminen kahdelle forumille ei ole liian narsistista (tai no, höh, itse asiassa olen menetellyt tällä tavoin jo muutaman kuukauden ajan):
Siitä huolimatta se uhkuu ehdotonta varmuutta länsimaiden kuolintoreista, kommunismin vääjäämättömästä voittokulusta ja Yhdysvaltain vajoamisesta toisen luokan valtioksi. Kuinka tyypillisiä kuvatunlaiset voitonajan vainoharhat ovat olleet maailmanhistoriassa, ja kertovatko tämänkaltaiset ennakkoesimerkit kenties jotain oman aikamme tuomiopäivän profeettain yleisestä luotettavuudesta?
Cheers,
J. J.
Vanhan kalifornialaissenaattorin lausunnon voin toki silti siteerata kokonaisuudessaan tässä, niin kiinnostuneet saavat sitä halutessaan kommentoida tälläkin palstalla. Toivon mukaan saman tekstin postittaminen kahdelle forumille ei ole liian narsistista (tai no, höh, itse asiassa olen menetellyt tällä tavoin jo muutaman kuukauden ajan):
Retoriikkansa puolesta tekstissä ei ole yhtään mitään merkillistä. Se on tyypillistä Kylmän sodan ajan paranoian sävyttämää amerikkalaista poliittista paatosta. Kiinnostavaksi sen tekee yksinomaan ajankohta. Kuten toisaalla olen jo maininnut, se on kirjoitettu kesäkuussa 1989 - lohikäärmeen vuonna, kuukausi sen jälkeen, kun suvereeniksi julistautunut Viro oli aloittanut kansalaistensa rekisteröinnin, ja vajaa puoli vuotta ennen kuin Berliinin muuri sortui.Senaattori H. L. Richardson kirjoitti:Sallikaa minun mainita vielä yksi vaiettu aihe. Soluttautujat. Maailmanlaajuinen marxilais-leniniläinen liike on kasvanut kooltaan ja voimiltaan vuosi vuodelta, eikä nykyhetki ole poikkeus. Vuodesta 1917 alkaen he ovat orjuuttaneet keskimäärin 70 000 henkeä päivittäin, mikä merkitsee yli kahta miljoonaa kuukaudessa. Mikään ei olisi kommunisteille mieluisampaa kuin aseistariisuttu Amerikka. Mitä heikompia olemme, sitä paremmat heidän mahdollisuutensa. Toisen maailmansodan päättyessä olimme epäilyksettä maailman voimakkain kansakunta, mutta emme enää.
Milloinkaan ei kansakuntamme ole ollut niin haavoittuva kuin tänään. Emme ole enää maailman vahvin sotilasvalta; valtameret eivät enää suojaa meitä vieraalta vaikutusvallalta. Yhdeksänkymmenen mailin päässä rannoistamme meitä vaanii yksi leppymätön vihollinen, ja Keski-Amerikassa toinen. Päivä päivältä marxilaisuuteen taipuva Meksiko ei ole maa, joka varsinaisesti rakastaisi Amerikkaa. Afrikka on käytännössä menetetty, ja romahduksen jatkuessa on kyseenalaista, voiko Etelä-Afrikka vastustaa kommunistien rynnäkköä.
Namibian antauduttua SWAPO:n voimille on Jonas Savimbin joukkojen tappio Angolassa käynyt väistämättömäksi. Musta maanosa on muuttunut punaiseksi. Kansainvälinen asemamme on rappeutunut kuluneen neljännesvuosisadan aikana, ja vain heikot, typerät tai herkkäuskoiset väittäisivät toisin. Kommunismin vyöryttyä yli maapallon on Amerikasta tullut päämäärä hirmuvaltaa pakeneville ihmisille. Me olemme satama niille vapautta rakastaville ihmisille, jotka ovat jättäneet Itä-Euroopan, Aasian, Afrikan ja nyt myös Väli-Amerikan. Kaupunkimme ovat tulvillaan pakolaisia, ja turvapaikkaa etsivien vyöry kiihtyy jatkuvasti.
Mitä tapahtuu, jos tämä jatkuu? Mitä tapahtuu, kun kansakuntamme on hautautunut pakolaisiin, jotka ymmärtävät vain vähän tavoistamme ja perinteistämme? Selvää on, etteivät heidän kotimaansa kyenneet vastustamaan kommunismia, sillä muutenhan he eivät olisi täällä. Mitä tapahtuu, jos kommunistit jatkavat etemistään yli maailman, hyökkäyksen ja solutuksen voimin? Minne me pakenemme? Minne amerikkalaiset voivat mennä? Vastaus on itsestäänselvä: eivät mihinkään, tämä on viimeinen pysäkki! Rukoilen Jumalaa, ettei niin tapahtuisi.
Siitä huolimatta se uhkuu ehdotonta varmuutta länsimaiden kuolintoreista, kommunismin vääjäämättömästä voittokulusta ja Yhdysvaltain vajoamisesta toisen luokan valtioksi. Kuinka tyypillisiä kuvatunlaiset voitonajan vainoharhat ovat olleet maailmanhistoriassa, ja kertovatko tämänkaltaiset ennakkoesimerkit kenties jotain oman aikamme tuomiopäivän profeettain yleisestä luotettavuudesta?
Cheers,
J. J.