Harvinainen Rembrandtin teos myytävänä
Lähetetty: 30.10.09 21:07
Ringa Takanen
Kuva: Rembrandt, Muotokuva, 1658. (Andy Rain/EPA)
Rembrandtin 40 vuotta poissa julkisuudesta ollut teos myytävänä
Vuonna 1968 opiskelijavallankumousten liekehtiessä ympäri maailmaa yhdysvaltalainen opiskelijaryhmä valtasi rehtorin kanslian Columbian yliopistossa New Yorkissa. Ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä, opiskelijat antoivat kahden poliisiviranomaisen poistaa kanslian seinältä Rembrandtin maalaaman arvokkaan muotokuvan. Muotokuva katosi varaston kätköihin, ja muutamaa vuotta myöhemmin maalaus myytiin keräilijälle, joka ei koskaan esitellyt sitä julkisudessa. Nyt tuntematonta miestä esittävä muotokuva vuodelta 1658 tulee myyntiin Christie’s-huutokauppakamarille Lontooseen, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1930. Asiantuntijat uskovat maalauksen herättävän taidekeräilijöiden keskuudessa samaa kunnioitusta kuin mitä se sai aikanaan osakseen opiskelijaradikaaleilta.
Harvinaisuus huutokaupassa
Rembrandt Harmenszoon van Rijnin (1609–1669) maalaama muotokuva esittää miestä kädet lanteillaan ja sen hinnaksi Christie’s arvioi 18–25 miljoonaa puntaa (n. 19–27 milj. euroa), mikä on kallein 1500–1700-luvulla eläneen tunnetun eurooppalaisen taiteilijan teokselle asetettu summa. Kun otetaan huomioon viimeaikainen keskustelu taidemarkkinoista ja laman vaikutuksesta niihin, voidaan hintaa pitää melko korkeana. Paul Raison, Christies’n Old Masters -osaston johtaja, sanoo huutokauppakamarin olevan kuitenkin hyvin luottavainen markkinoiden suhteen.
Uusi maailmanennätys vanhojen mestareiden taiteelle saatiin Sotheby’s -huutokauppakamarilla vuonna 2002 kun Peter Paul Rubensin Raamatusta aiheensa saaneen Viattomien murha -maalauksen hinta kohosi tarjouskilvan myötä oletetusta 4-6 miljoonasta punnasta 49,506,648 punnan (yli 53 milj. €) myyntihintaan. Lähinnä ennätystä päässyt hinta on sen jälkeen ollut 20,489,143 puntaa (yli 22 milj. €) Turnerin teoksesta vuonna 2006. Rembrandtin tauluista suurin tarjottu summa on ollut tähän mennessä 19,800,000 puntaa (yli 21 milj. €).
Kuva: Peter Paul Rubens, Viattomien murha, 1611/1612.
Kuvan lähde
Raisonin mukaan nyt on käynyt samoin kuin 1990-luvun alun taantuman aikana. Tadekeräilijät ovat hylänneet ”muodikkaammat” taiteen tyylit (impressionistit silloin, moderni ja nykytaide nyt) ja hakeneet turvaa vanhojen mestarien alueelta.
– Markkinamme, jotka ihmiset kokevat hyvin koetelluiksi ja testatuiksi, eivät vaikuta taantuneen tässä laskusuhdanteessa lainkaan. Alallamme ei tapahdu suuria heilahduksia suuntaan eikä toiseen. Meillä on taipumuksena olla vakaampia.
Tietysti oman osansa suosiolle takaa myös maalauksen poikkeuksellinen laatu, jota Raison kuvailee tyypilliseksi Rembrandtin myöhäiskaudeksi. Taiteilijan myöhäistuotantoa pidetään hänen teoksistaan halutuimpana.
– Jokaisella kentällä, mutta erityisesti vanhojen mestarien alueella vallitsee käsitys, että kun todellinen mestariteos tulee esille, siihen täytyy tarttua. Kokemuksemme mukaan ihmisillä on tapana tehdä poikkeus tämänkaltaisen kuvan vuoksi, vaikkeivät he tuntisikaan itseään yhtä rikkaiksi kuin tavallisesti, sillä hetkeen tulee tarttua.
Taiteilijan vararikko ja mestarillinen tyyli
Hollantilainen Rembrandt Harmenszoon van Rijn oli hyvin tuottelias maalari, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä taiteilijoista. Monille on varmasti tuttu taiteilijan maalaus Yövartio (1642), jota pidettiin jo aikoinaan Rembrandtin mestariteoksena. Ylistyksestä huolimatta taiteilijan maine ja varallisuus kääntyivät sittemmin laskuun. Rembrandtilta alettiin tilata entistä vähemmän muotokuvia, jolloin hän otti malleikseen lähipiirinsä ja itsensä. Kukaan aiempi taiteilija ei ollutkaan maalannut yhtä paljon omakuvia kuin Rembrandt.
Rembrandt maalasi nyt huutokaupattavan muotokuvan vuonna 1658 erään ahdistuneisuuden täyteisimmän kautensa aikana. Taiteilija joutui kärsimänsä vararikon vuoksi myymään tuolloin talonsa, grafiikan prässinsä sekä suurimman osan taiteestaan ja antiikkikokoelmastaan kattaakseen velkansa. Vähän ennen tätä taiteilija kuitenkin kehitti paljon ylistetyn myöhemmän tyylinsä, jota luonnehtii vahva ja eloisa toteutus sekä taitava värien, valon ja pinnan käyttö. Taiteilijalta tunnetaan muotokuvan lisäksi samalta vuodelta vain toinen teos, suurikokoinen omakuva, joka sijaitsee nykyään Frick Museumissa New Yorkissa.
Rembrandtin tekniikka ja tyyli muuttuivat aikojen kuluessa paljonkin, mutta tyypillistä sille oli chiaroscuron käyttö eli valon ja varjon taitava vaihtelu. Raisonin mukaan taiteilijan myöhäisempi tyyli on saanut paljon vaikutteita Italiasta, Tizianilta ja ehkä Rafaellolta. Hän toteaakin, että taiteilijan tapa maalata muuttui myöhäistuotannossa vapaammaksi.
Muotokuvan mallin henkilöllisyyttä ei tunneta, mutta mies on pukeutunut epätavalliseen asuun. Puku kenties viittaa siihen, että hän oli vain käymässä Amsterdamissa. Maalauksen aiempi nimi olikin Amiraalin ja barettipäisen miehen muotokuva.
Muotokuvan vaiheita
Ensimmäinen merkintä maalauksesta on vuodelta 1847, jolloin teos oli esillä British Institutionin näyttelyssä Lontoossa, minne se oli lainattu George Folliottin kokoelmista. Folliottin pojanpoika myi maalauksen lontoolaisessa huutokaupassa 14.5.1930, missä se kaupattiin 18,500 punnalla – aikoinaan siis hyvin merkittävällä summalla. Pian teoksen kuitenkin osti yksityisesti George Huntington Hartford II, nimekäs taidekeräilijä ja Atlantic and Pacific -supermarkettiketjun pääperillinen, joka kuului useina vuosina maailman rikkaimpien miesten joukkoon.
Vuonna 1958 George Huntington Hartford II lahjoitti maalauksen Columbian yliopistoon, missä se oli kymmenen vuotta. Vuonna 1968 Columbian opiskelijamielenosoitukset järkyttivät konservatiivista Amerikkaa ja pääsivät jopa Life-lehden kansikuvajutuksi. Eräs yhdysvaltalainen opiskelijaryhmä valtasi tällöin rehtorin kanslian Columbian yliopistossa New Yorkissa. Kyseessä oli onneksi maltillinen Ivy League -radikaalien ryhmittymä. Ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä, opiskelijat nimittäin antoivat kahden poliisiviranomaisen poistaa kanslian seinältä Rembrandtin maalaaman arvokkaan muotokuvan. Muotokuva katosi varaston kätköihin. Kuusi vuotta myöhemmin teos myytiin kaikessa hiljaisuudessa keräilijälle, joka ei koskaan esitellyt sitä julkisudessa. Maalauksen tuotto meni yliopiston lahjoitussäätiölle. Teos nähtiin julkisuudessa viimeksi vuonna 1970 The Detroit Institute of Arts -instituutin näyttelyssä Rembrandt after 300 years.
Lähteet:
-Honour, Hugh, Fleming, John: Maailman taiteen historia. Otava: Helsinki, 1992 (uud. laitos 2001). (s. 600-601)
-The Times, 19 September, 2009 : Rembrandt work unseen for 40 years to be sold
Lisää aihepiiristä:
-BBC News World Edition Thursday, 11 July, 2002: Rubens fetches record £ 49.5m
-Rembrandt van Rijn: Life and Work.
-Museum het Rembrandthuis.
Kuva: Rembrandt, Muotokuva, 1658. (Andy Rain/EPA)
Rembrandtin 40 vuotta poissa julkisuudesta ollut teos myytävänä
Vuonna 1968 opiskelijavallankumousten liekehtiessä ympäri maailmaa yhdysvaltalainen opiskelijaryhmä valtasi rehtorin kanslian Columbian yliopistossa New Yorkissa. Ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä, opiskelijat antoivat kahden poliisiviranomaisen poistaa kanslian seinältä Rembrandtin maalaaman arvokkaan muotokuvan. Muotokuva katosi varaston kätköihin, ja muutamaa vuotta myöhemmin maalaus myytiin keräilijälle, joka ei koskaan esitellyt sitä julkisudessa. Nyt tuntematonta miestä esittävä muotokuva vuodelta 1658 tulee myyntiin Christie’s-huutokauppakamarille Lontooseen, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1930. Asiantuntijat uskovat maalauksen herättävän taidekeräilijöiden keskuudessa samaa kunnioitusta kuin mitä se sai aikanaan osakseen opiskelijaradikaaleilta.
Harvinaisuus huutokaupassa
Rembrandt Harmenszoon van Rijnin (1609–1669) maalaama muotokuva esittää miestä kädet lanteillaan ja sen hinnaksi Christie’s arvioi 18–25 miljoonaa puntaa (n. 19–27 milj. euroa), mikä on kallein 1500–1700-luvulla eläneen tunnetun eurooppalaisen taiteilijan teokselle asetettu summa. Kun otetaan huomioon viimeaikainen keskustelu taidemarkkinoista ja laman vaikutuksesta niihin, voidaan hintaa pitää melko korkeana. Paul Raison, Christies’n Old Masters -osaston johtaja, sanoo huutokauppakamarin olevan kuitenkin hyvin luottavainen markkinoiden suhteen.
Uusi maailmanennätys vanhojen mestareiden taiteelle saatiin Sotheby’s -huutokauppakamarilla vuonna 2002 kun Peter Paul Rubensin Raamatusta aiheensa saaneen Viattomien murha -maalauksen hinta kohosi tarjouskilvan myötä oletetusta 4-6 miljoonasta punnasta 49,506,648 punnan (yli 53 milj. €) myyntihintaan. Lähinnä ennätystä päässyt hinta on sen jälkeen ollut 20,489,143 puntaa (yli 22 milj. €) Turnerin teoksesta vuonna 2006. Rembrandtin tauluista suurin tarjottu summa on ollut tähän mennessä 19,800,000 puntaa (yli 21 milj. €).
Kuva: Peter Paul Rubens, Viattomien murha, 1611/1612.
Kuvan lähde
Raisonin mukaan nyt on käynyt samoin kuin 1990-luvun alun taantuman aikana. Tadekeräilijät ovat hylänneet ”muodikkaammat” taiteen tyylit (impressionistit silloin, moderni ja nykytaide nyt) ja hakeneet turvaa vanhojen mestarien alueelta.
– Markkinamme, jotka ihmiset kokevat hyvin koetelluiksi ja testatuiksi, eivät vaikuta taantuneen tässä laskusuhdanteessa lainkaan. Alallamme ei tapahdu suuria heilahduksia suuntaan eikä toiseen. Meillä on taipumuksena olla vakaampia.
Tietysti oman osansa suosiolle takaa myös maalauksen poikkeuksellinen laatu, jota Raison kuvailee tyypilliseksi Rembrandtin myöhäiskaudeksi. Taiteilijan myöhäistuotantoa pidetään hänen teoksistaan halutuimpana.
– Jokaisella kentällä, mutta erityisesti vanhojen mestarien alueella vallitsee käsitys, että kun todellinen mestariteos tulee esille, siihen täytyy tarttua. Kokemuksemme mukaan ihmisillä on tapana tehdä poikkeus tämänkaltaisen kuvan vuoksi, vaikkeivät he tuntisikaan itseään yhtä rikkaiksi kuin tavallisesti, sillä hetkeen tulee tarttua.
Taiteilijan vararikko ja mestarillinen tyyli
Hollantilainen Rembrandt Harmenszoon van Rijn oli hyvin tuottelias maalari, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä taiteilijoista. Monille on varmasti tuttu taiteilijan maalaus Yövartio (1642), jota pidettiin jo aikoinaan Rembrandtin mestariteoksena. Ylistyksestä huolimatta taiteilijan maine ja varallisuus kääntyivät sittemmin laskuun. Rembrandtilta alettiin tilata entistä vähemmän muotokuvia, jolloin hän otti malleikseen lähipiirinsä ja itsensä. Kukaan aiempi taiteilija ei ollutkaan maalannut yhtä paljon omakuvia kuin Rembrandt.
Rembrandt maalasi nyt huutokaupattavan muotokuvan vuonna 1658 erään ahdistuneisuuden täyteisimmän kautensa aikana. Taiteilija joutui kärsimänsä vararikon vuoksi myymään tuolloin talonsa, grafiikan prässinsä sekä suurimman osan taiteestaan ja antiikkikokoelmastaan kattaakseen velkansa. Vähän ennen tätä taiteilija kuitenkin kehitti paljon ylistetyn myöhemmän tyylinsä, jota luonnehtii vahva ja eloisa toteutus sekä taitava värien, valon ja pinnan käyttö. Taiteilijalta tunnetaan muotokuvan lisäksi samalta vuodelta vain toinen teos, suurikokoinen omakuva, joka sijaitsee nykyään Frick Museumissa New Yorkissa.
Rembrandtin tekniikka ja tyyli muuttuivat aikojen kuluessa paljonkin, mutta tyypillistä sille oli chiaroscuron käyttö eli valon ja varjon taitava vaihtelu. Raisonin mukaan taiteilijan myöhäisempi tyyli on saanut paljon vaikutteita Italiasta, Tizianilta ja ehkä Rafaellolta. Hän toteaakin, että taiteilijan tapa maalata muuttui myöhäistuotannossa vapaammaksi.
Muotokuvan mallin henkilöllisyyttä ei tunneta, mutta mies on pukeutunut epätavalliseen asuun. Puku kenties viittaa siihen, että hän oli vain käymässä Amsterdamissa. Maalauksen aiempi nimi olikin Amiraalin ja barettipäisen miehen muotokuva.
Muotokuvan vaiheita
Ensimmäinen merkintä maalauksesta on vuodelta 1847, jolloin teos oli esillä British Institutionin näyttelyssä Lontoossa, minne se oli lainattu George Folliottin kokoelmista. Folliottin pojanpoika myi maalauksen lontoolaisessa huutokaupassa 14.5.1930, missä se kaupattiin 18,500 punnalla – aikoinaan siis hyvin merkittävällä summalla. Pian teoksen kuitenkin osti yksityisesti George Huntington Hartford II, nimekäs taidekeräilijä ja Atlantic and Pacific -supermarkettiketjun pääperillinen, joka kuului useina vuosina maailman rikkaimpien miesten joukkoon.
Vuonna 1958 George Huntington Hartford II lahjoitti maalauksen Columbian yliopistoon, missä se oli kymmenen vuotta. Vuonna 1968 Columbian opiskelijamielenosoitukset järkyttivät konservatiivista Amerikkaa ja pääsivät jopa Life-lehden kansikuvajutuksi. Eräs yhdysvaltalainen opiskelijaryhmä valtasi tällöin rehtorin kanslian Columbian yliopistossa New Yorkissa. Kyseessä oli onneksi maltillinen Ivy League -radikaalien ryhmittymä. Ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä, opiskelijat nimittäin antoivat kahden poliisiviranomaisen poistaa kanslian seinältä Rembrandtin maalaaman arvokkaan muotokuvan. Muotokuva katosi varaston kätköihin. Kuusi vuotta myöhemmin teos myytiin kaikessa hiljaisuudessa keräilijälle, joka ei koskaan esitellyt sitä julkisudessa. Maalauksen tuotto meni yliopiston lahjoitussäätiölle. Teos nähtiin julkisuudessa viimeksi vuonna 1970 The Detroit Institute of Arts -instituutin näyttelyssä Rembrandt after 300 years.
Lähteet:
-Honour, Hugh, Fleming, John: Maailman taiteen historia. Otava: Helsinki, 1992 (uud. laitos 2001). (s. 600-601)
-The Times, 19 September, 2009 : Rembrandt work unseen for 40 years to be sold
Lisää aihepiiristä:
-BBC News World Edition Thursday, 11 July, 2002: Rubens fetches record £ 49.5m
-Rembrandt van Rijn: Life and Work.
-Museum het Rembrandthuis.