Paheksunnasta kohti myötätuntoa - Suhtautuminen lapsenmurhiin ja lasten heitteillejättöihin Lontoossa 1750-1789.
Lähetetty: 20.11.09 10:59
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:
Kankala, Essi, Paheksunnasta kohti myötätuntoa - Suhtautuminen lapsenmurhiin ja lasten heitteillejättöihin Lontoossa 1750-1789. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.
Pro gradun tiivistelmä:
Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsenmurhia, lasten heitteillejättöjä ja lastenkodin toimintaa sosiaalisina ilmiöinä Lontoossa vuosien 1750-1789 välisenä aikana. Tutkimukseni tarkoituksena oli muodostaa kuva siitä, miten ajalla eläneet ihmiset ajattelivat asioista, ja millaiset sosiaaliset tekijät vaikuttivat ilmiöiden voimistumiseen. Lapsenmurhia ja heitteillejättöä käsitellessä tarkastelin sitä millaisia sosiaalisia motiiveja naisella oli lapseen kohdistuviin laiminlyönteihin ja millaista arvostelua nainen sai osakseen. Tutkin myös aikalaisten suhtautumista
heitteille jätettyjä, orpoja lapsia ja Lontoossa sijaitsevan lastenkodin toimintaa kohtaan.
Tutkin aihetta virallisten asiakirjojen ja aikalaiskirjoitusten kuten tuomiokirjojen ja saarnojen pohjalta ja yritin saada selvyyden 1700-luvun ihmisten mielipiteistä ja käsityksistä asiaa kohtaan. Välinpitämättömyys lapsista johtui useasta efi tekijästä. Tärkein vaikuttaja oli naisten kasvanut määrä Lontoon alueella, mutta myös perinteisten seurustelusääntöjen murtuminen ja köyhyys olivat lasten heitteillejättöön ja lapsenmurhiin vaikuttaneita tekijöitä.
Lähteinäni käytin aikalaiskirjoituksia ja tuomiokirjoja vuosien 1750-1789 väliseltä ajalta. Lasten heitteillejättöä tarkastelevia aikalaiskirjoituksia kokosin sähköisestä kokoelmasta (Eighteenth Century Collections Online), jossa niitä on runsaasti saatavilla. Lapsenmurhaa käsittelevissä osuuksissa alkuperäislähteenä toimivat sähköisessä muodossa olevat tuomiokitjat (www.oldbailyeonline org). Sähköiseen tuomiokitjakokoelmaan on koottu lähes 200 000 rikosoikeudenkäyntiä Lontoosta vuosilta 1674-1913.
Tutkielmassani on vahva sosiaali- ja mentaliteettihistoriallinen ulottuvuus, joten kokosin menetelmäni niiden pohjalta. Käyttämäni sosiaalihistoriallinen lähestymistapa pyrkiikin pääsemään lähteiden välityksellä syvemmälle aikakauden ajatusmaailmaan. Sosiaalihistorian osalta tutustuin Peter Burken teokseen History and Social Theory ja
hänen määrittelemiinsä sosiaalihistorian käsitteisiin. Lapsenmurhia ja heitteillejättöä tarkasteltaessa oli tärkeää ymmärtää myös naisten motiiveja tekoihin. Motiivien tutkimuksen apuna käytin sosiaalihistorian osa-aluetta, mentaliteettihistoriaa.
Lasten heitteillejättö ja lapsenmurha ovat ilmiöinä sellaisia, että ne herättävät jokaisessa ihmisessä voimakkaan reaktion. Kaksitahoinen suhtautuminen tutkimiini ilmiöihin näkyi aikalaisten käsityksissä ja on erittäin vaikea tulkita, oliko myönteinen vai kielteinen suhtautuminen voimakkaampaa Toisaalta tutkimusaineistosta nousi esiin seikka jonka perusteella voi päätellä, että pääosin suhtautuminen lastenkodissa asuviin lapsiin ja heidän äiteihinsä oli kaikesta huolimatta myötätuntoista.
Kankala, Essi, Paheksunnasta kohti myötätuntoa - Suhtautuminen lapsenmurhiin ja lasten heitteillejättöihin Lontoossa 1750-1789. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.
Pro gradun tiivistelmä:
Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsenmurhia, lasten heitteillejättöjä ja lastenkodin toimintaa sosiaalisina ilmiöinä Lontoossa vuosien 1750-1789 välisenä aikana. Tutkimukseni tarkoituksena oli muodostaa kuva siitä, miten ajalla eläneet ihmiset ajattelivat asioista, ja millaiset sosiaaliset tekijät vaikuttivat ilmiöiden voimistumiseen. Lapsenmurhia ja heitteillejättöä käsitellessä tarkastelin sitä millaisia sosiaalisia motiiveja naisella oli lapseen kohdistuviin laiminlyönteihin ja millaista arvostelua nainen sai osakseen. Tutkin myös aikalaisten suhtautumista
heitteille jätettyjä, orpoja lapsia ja Lontoossa sijaitsevan lastenkodin toimintaa kohtaan.
Tutkin aihetta virallisten asiakirjojen ja aikalaiskirjoitusten kuten tuomiokirjojen ja saarnojen pohjalta ja yritin saada selvyyden 1700-luvun ihmisten mielipiteistä ja käsityksistä asiaa kohtaan. Välinpitämättömyys lapsista johtui useasta efi tekijästä. Tärkein vaikuttaja oli naisten kasvanut määrä Lontoon alueella, mutta myös perinteisten seurustelusääntöjen murtuminen ja köyhyys olivat lasten heitteillejättöön ja lapsenmurhiin vaikuttaneita tekijöitä.
Lähteinäni käytin aikalaiskirjoituksia ja tuomiokirjoja vuosien 1750-1789 väliseltä ajalta. Lasten heitteillejättöä tarkastelevia aikalaiskirjoituksia kokosin sähköisestä kokoelmasta (Eighteenth Century Collections Online), jossa niitä on runsaasti saatavilla. Lapsenmurhaa käsittelevissä osuuksissa alkuperäislähteenä toimivat sähköisessä muodossa olevat tuomiokitjat (www.oldbailyeonline org). Sähköiseen tuomiokitjakokoelmaan on koottu lähes 200 000 rikosoikeudenkäyntiä Lontoosta vuosilta 1674-1913.
Tutkielmassani on vahva sosiaali- ja mentaliteettihistoriallinen ulottuvuus, joten kokosin menetelmäni niiden pohjalta. Käyttämäni sosiaalihistoriallinen lähestymistapa pyrkiikin pääsemään lähteiden välityksellä syvemmälle aikakauden ajatusmaailmaan. Sosiaalihistorian osalta tutustuin Peter Burken teokseen History and Social Theory ja
hänen määrittelemiinsä sosiaalihistorian käsitteisiin. Lapsenmurhia ja heitteillejättöä tarkasteltaessa oli tärkeää ymmärtää myös naisten motiiveja tekoihin. Motiivien tutkimuksen apuna käytin sosiaalihistorian osa-aluetta, mentaliteettihistoriaa.
Lasten heitteillejättö ja lapsenmurha ovat ilmiöinä sellaisia, että ne herättävät jokaisessa ihmisessä voimakkaan reaktion. Kaksitahoinen suhtautuminen tutkimiini ilmiöihin näkyi aikalaisten käsityksissä ja on erittäin vaikea tulkita, oliko myönteinen vai kielteinen suhtautuminen voimakkaampaa Toisaalta tutkimusaineistosta nousi esiin seikka jonka perusteella voi päätellä, että pääosin suhtautuminen lastenkodissa asuviin lapsiin ja heidän äiteihinsä oli kaikesta huolimatta myötätuntoista.