Derkku kirjoitti:
Summa summarum, kaipaisin perusteita väitteelle etteivät pommitukset lyhentäneet sotaa.
Eihän tässä sellaista väitetä, mutta ww2-jälkeisiä USAn ja Englannin tutkimuksia ilmapommitusten vaikutuksista lukiessa saa vaikutelman, että vaikutusten olisi odotettu olleen suuremmat. Mm. Hampurin 8/1943 pommituksissa todettiin 60 000 - 100 000 kuolleen, mutta todettiin teollisuustuotannon Hampurissa olleen entisellä tasolla 5 kk myöhemmin. Speer sanoi kuulusteluissa "jälkiviisaasti", että sota olisi lyhentynyt merkittävästi, jos olisi pommitettu keskeisiä teollisuusaloja toistuvasti, olisiko Saksan sotatalousministeri ollut oikeassa ?
---
"Sotahistorian kokemusten perusteella on melko kategorinen tosiasia, että ilmaylivoimainen osapuoli on taistelukentän valtias:"
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys. ... nenmms.htm
"Poikkeuksia löytyy vähän, itseasiassa suomalaisten torjuntavoitot talvisodassa 1939 - 1940 ja jatkosodassa 1944 ovat harvinaisia tapauksia."
Ev. Ahti Lappi: Saksan kotialueen ilmatorjunnan huippuvahvuus oli 10/1944
1 112 000, joista 600 000 sotilaita ja Luftwaffen 4850 koneesta 1/1-44 1225 oli kotialueella. Itärintamalla vain 1710 konetta ja lännessä 1410. Kotialueen ilmapuolustus on tosiaan sitonut voimavaroja, Luftwaffella alkoi olla puutetta myös lentäjistä, minkä johdosta katapultti-istuinkin lienee kehitetty. "Taistelussa Englannista" 1940 konetappiot ovat molemmin puolin olleet suunnilleen saman suuruiset, mutta britit ovat menettäneet 500 pilottia ja Luftwaffe 3100.
---
Olikohan Suomella missään vaiheessa ilmaylivoimaa, paitsi kenties hetkellisesti ja paikallisesti ? Jatkosodan aluksihan neuvostoilmavoimat suorittivat 500 pommituslentoa Suomeen, mutta voidaanko ilmaylivoiman katsoa olleen jatkossakin koko ajan punailmavoimilla. Talvisodassa mm. Kouvolan ratapiha tuhoutui osittain aiheuttaen liikenneongelmia, mutta Korian sillat säilyivät osumitta myöskin jatkosodassa. Olisivatkohan Salpausselän rautatiekuljetukset olleet eräs tärkeimmistä huollon kannalta.
Veikko Palvo