jsn kirjoitti:...ettei Hitler suinkaan ollut yksisuuntaisen käskijän asemassa, vaan joutui käyttämään suostuttelua, taivuttelua saadakseen haluamansa tai jopa pidättäytymään niistä kokonaan. Pakkoa ja käskytystä sittenkin vähemmän. Saksa ei olisi kyennyt taistelemaan yksin, vaikka esiintyi johtavana valtana. Se tarvitsi resursseja. Mm. Ilkka Seppisen väitöskirja Suomen ulkomaankaupan ehdot selvittää miten Saksa pystyi käyttämään pakkoa ja viljan katkaisua Suomeen vain vähän ja silloinkin useimmiten vailla vaikutusta. Se tarvitsi Suomesta jotakin myös itse, nikkeliä ja kuparia, eikä halunnut missään vaiheessa katkaista kauppasuhteita.
Hitler olisi voinut käskeä, mutta hoiti asiat fiksummin, mieluiten houkuttelemalla ja painostamalla ja vain ajoittain uhkaamalla. Hän olisi saanut haluamansa myös väkivalloin, mutta kokonaisuus olisi silloin kärsinyt.
Saksa myönsi sen, että sillä ei ollut liittoa Suomen kanssa. Esimerkiksi 3.5.1943 Blücher sanoi Ramsaylle, että Saksa oli tuhonnut Puolan armeijan 18 päivässä ja huomautti, että Suomi oli harkinnut vastaustaan liittosopimukseen 33 päivää. - Jos Blücherin mielestä liitto jo oli olemassa, niin hän ei olisi tällaista lausunut.
Tuolla aiemmin vaihdettiin ajatuksia:
jsn kirjoitti:Seppo Jyrkinen kirjoitti:Oletko sitä mieltä, että kaikki Saksan kanssa yhteistoiminnassa olleet maat olivat sen liittolaisia ja että muita suhdetyyppejä ei ollut lainkaan olemassa?
Täsmälleen näin. Erityisesti Saksa itse mielsi asian näin
Miten sovitat yhteen Blücherin vaatimuksen liittosopimuksesta ja toisaalta oman käsityksesi siitä, että erityisesti Saksa mielsi asian siten, että Suomi jo oli sen liittolainen?
jsn kirjoitti:Seppo Jyrkinen kirjoitti:Tarkoitatko, että Hitler antoi Suomelle apua (eli jotain Suomea, mutta ei Saksaa hyödyttävää) ja että Hitlerin olisi pitänyt perustella tämä käskyläisilleen?
Ilmeisesti tarkoitat muita liittolaisia? Minä tarkoitan Hitlerin sotilaallista valtaeliittiä. No, ennen kaikkea liittosopimus kai oli tae sille ettei Suomi antaudu ja anna saamiaan materiaaleja venäläisille. Muuten kai se olisi voinut nostaa arvostelua Hitleriä kohtaan, jota kesällä 1944 oli ilmassa jo aika paljon armeijan piirissä. Tämä tyytymättömyys realisoitui pian, kuten kaikki tietävät.
Tarkoitin käskyläisillä nimenomaan saksalaisia. Ei Hitlerin tarvinnut kenraaleilleen mitään perustella.
Saksan kannalta aseiden myynti Suomelle oli vieläpä erittäin edullista. He toimittivat Suomeen murusia asetuotannostaan (v 1944 hävittäjistä 0,5% ja panssareista 0,3%) ja "saivat" bonuksena hyvin koulutettuja ja levänneitä sotilaita. Ja pääesikunnan kenraalitkin ymmärsivät nikkelin ja rautamalmin merkityksen omassa arsenaalissaan joiden kuljetuksia Saksan toimittamat aseet suojelivat. - Toki rintamakomentajat Baltiassa olivat eri mieltä.
----------------------
Tosin tätä asiaa voidaan tarkastella
1) sodanaikaisten päättäjien näkökulmasta; miten he asian näkivät ja kokivat, mutta myös
2) sodan jälkeen kehitettyjen mallien pohjalta; kuinka liittolaisuus määritellään.
Minun näkökulmani on edellinen.