Rumpunen ja Manninen: "Faktillisesti tämä tarkoittaa antautumista"

[Seppo Jyrkinen]

Huomattavan mielenkiintoinen tylsä kirja. Oudonmakuinen ilmaukseni ei johdu oudosta luonteestani, vaan kirjan luonteesta. Se on kooste 15.4.42 - 6.6.45 ajalta hallitusten iltakoulujen pöytäkirjoista. Lyhyitä lauseita, tökeröä kieltä, juttu ilman dekkarin juonta. Siis poliitikon tylsää arkipäivää.

Vaan kyllä sieltä asioitakin löytyy, joskaan ei suurta draamaa. Enemmän saa irti kun liittää detaljit suurempiin kokonaisuuksiin eli sodanajan historian oppikirjaksi ei kyllä kelpaa mutta täydentäjäksi erinomainen. Erityisesti rosoisten aikalaisnäkemystensä ansiosta.

Ruoka-asia

Yhdellä lukemisella pisti silmään sama asia kuin edesmenneessä veteraani-isässäni: hänen yleisin sotaan liittyvä kommenttinsa oli ruuan puute. Edes haavoittumisestaan hän ei minulle kertonut.

Iltakoulujen pöytäkirjoja oli 121 (+ muutama muu pk), joista 37% käsitteli ruoka-asiaa. Joko yksityiskohtia tai sitten laajempia selityksiä Saksasta tuotavan viljan tilanteesta.

"[Ministeri] Kantola: Kun saisi lisää kauraryynejä 1 1/2 kiloa hengelle kuussa, 4 desilitraa maitoa ja 750 grammaa perunoita, niin tilanne olisi hyvä."

Raskaimman taakan ruoka-asiassa kantoivat Rangellin ja Linkomiehen hallitukset, joiden iltakouluista yli 50% käsitteli sitä. Yhteensä ruoka tuli esille 45 kertaa joista em hallitusten osuus 84%. - Kertoo ruoka-asian todella suuresta merkityksestä.

[Seppo Jyrkinen]

Piirileikkiä maailmanhistorian varjossa

Hilpeä vaikutelma syntyy suurten ja pienten asioiden kontrastista. Normandian maihinnousu oli juuri alkanut, ruoka alkoi käydä vähiin - ja iltakoulussa pohdittiin piirileikin sallimista.

7.6.44
1) Kivimäki selosti.
Lähti Saksasta helluntaiaattona. Silloin kiivas invaasiokeskustelu. Kaikki vakuuttuneita sen [= liittoutuneiden maihinnoususta lännessä] tulemisesta ja takaisinlyömisestä... Toivotaan rauhaa Englannin kanssa sen jälkeen...
2) Ramsay: ...Viljasta ei vielä tietoa (40.000 tonnista). Asia ei voi olla poliittinen, koska sopimus on ihan selvä... Tiistaina tehdään lopullinen päätös annosten supistamisesta.
Kivimäki: Ei voida yhtä vahvasti kuin ennen luottaa viljan saamiseen Saksasta.
...
4) Ehrnrooth: Halusi kuulla, mitä arvellaan, jos hän myöntäisi tunnin tanssia iltamiin.
...
Takki: ... Kannatti rajoitetusti tanssia, ainakin piirileikkiä.

Osa oli ollut sitä mieltä, että tnassia sopisi. - Hallitusten oli hoidettava asioita, olivat ne sitten isoja tai pieniä.

Kuolemantuomiot hallituksessa

Olen ollut luulossa, että oikeuslaitos olisi toiminut täysin erillään hallitusvallasta ja että presidentti yksin päätti armahduksista. Kirjassa on yksi kohta, jossa iltakoulussa on käsitelty kahta kuolemantuomiota armahdusnäkökulmasta.

23.11.44
7) Born: Erää kuolemantuomiot.
Risto Westerlund. Ei puoltanut armonanomusta.
Hillilä yhtyi.
Aaltonen: Nuorisoliittolaiset epäilleet, onko alun alkaen ollut vilpitön sosiaalidemokraatti. On pahimpia, mitä saattaa olla.
Hackzell luki [Westerlundin asianajajan Johan] Helon kirjeen.
Oltiin armahdusta vastaan.
Maalari Kuno Olavi Laiho Turusta.
Born ei kannattanut armoa.
Hillilä yhtyi.
Aaltonen epäili tätä tapausta.
Kauppi: Koska lievempi rikollinen teloitettu, oikeudentunto vaatii teloittamaan tämänkin.

[Seppo Jyrkinen]

Kyllä kommentoida voi, vaikka ei olisi kirjaa lukenutkaan.

Juutalaiskysymys 17.3.43

10) Ehrnrooth: Juutalaisten kansalaisoikeus.

Valtiollinen poliisi ei ole halunnut juutalaisia Suomen kansalaisiksi. [Edellinen sisäministeri Toivo] Horelli ollut samalla kannalla. Kasaantunut hakemuksia. Ehrnrooth olisi toisella kannalla. Ruotsin lähettiläs ja UM huomauttaneet, että seikka voi vaikuttaa siihen, miten länsivallat suhtautuvat meihin. Olisi syytä tarkastaa hakemuksia ja joitakin hyväksyä. Aikoo esitellä tällä viikolla.

Linkomies: Eikö kohtelu ole pääasia? Vaikuttaako kansalaiseksi ottaminen tai ottamattomuus mitään?

Ehrnrooth: Osa juutalaispolitiikasta.

Fagerholm: Pienetkin asiat vaikuttavat. Ei pitäisi sitten ottaa ketään kansalaisiksi sodan aikana. Yhtyi sisäministeriin. Nuhteettomat ratkaistava tavallisessa järjestyksessä.

Kauppi: Sama kohtelu kaikille. Yhtyi sisäministeriin.

Kalliokoski: Kansalaiseksi ottaminen sodan aikana [on] yleensä ollut varovaista. Siitä pidettävä kiinni. Vain selvissä tapauksissa myönnettävä nimenomaan juutalaisille. Sodassa ansioituneet esimerkiksi voisivat tulla kysymykseen.

Linkomies: Yhtyi Kalliokoskeen.

Reinikka: Miksi Suursaaren keskitysleiri olisi hävitettävä.

Ehrnrooth: Kysymys on vain siitä, että on sijoitettu juuri Suursaareen pommitusten alaiseksi. Paikasta vain kysymys.

Fagerholm: Suursaarella ammattimiehiä, joita voitaisiin käyttää siviilitöissä.

Suhtautuminen pakolaisten kansallisuuskysymykseen on kovin arkista kun vertaa muutamaa kuukautta aikaisemmin käytyyn keskusteluun.

Aika usein on tullut vastaan väite, jonka mukaan suhtautumisessa juutalaisiin olisi tapahtunut todella suuri muutos hallituksen vaihdoksen myötä, mutta toimeenpannun karkotuspäätöksen jälkeiset tapahtumat ja hallituksen iltakoulun keskustelut muuttavat kuvan musta-valkoisesta harmaan sävyiksi. Olkoonkin, että iltakoulussa tuli esiin vain osa asian käsittelystä.

Erikoisleirit 7.7.43

4) Ikonen:
(1) Työtä pelkäävät miehet, (2) huonomaineiset naiset ja (3) mustalaiset. Tarvitaan laki "eräiden henkilöiden työhön sijoittamisesta".
Sovittiin, että kulkulaitosministeriö järjestää.

Tämän päivän mittapuiden mukaan tuota voisi pitää rasismina, mutta miten lienevät asiat sodan aikana olleet?

[Seppo Jyrkinen]

Vielä viimeinen tässä yksinpuhelussani.

Sotakorvaukset

Sotakorvausasia veti vyön kireälle. Zdanov Paasikivelle: "Tämä on poliittinen asia. Tämä Suomelle edullisempi kuin sodan jatkaminen. Tämä Stalinin oma päätös..."

Paasikiven kysyttyä, että "...antaako Sovjet myös meidän ostaa vuoden 1938 hinnoilla. Z sanoi, se on kauppakysymys, jota ei ole tähän sekoitettava. Paasikivi arveli nykyisten hintojen olevan noin 85% korkeammat vuoden 1938 hintoja."

Pääministeri huokasikin yhdessä kokouksessa, että "Kansa olisi saatava ymmärtämään, että 2-3 vuotta on elettävä kuin sodan aikana."

Kekkonen saa yhden sulan hattuunsa. Sotakorvausasiaa 28.11.44 käsiteltäessä hän "... Arveli, että metalliteollisuuden expansiosta 1950-60-luvuilla hyötyä." - Kaukonäköinen kommentti ja lausuttu varsin raskaassa saumassa. Ja on taatusti herättänyt ärtymystä kollegoissa vaikka sellaisia ei kirjaan olekaan kirjattu.


Murheita murheitten perään

Sodan jälkeistä aikaa kuvaavat runsaat lakot, joiden käsittely oli yhtä yleistä kuin ruoka-asia sodan aikana. Aina kyllästyksiin asti, minkä jotkut ministerit toivatkin esille.

Helo: Onko syytä, että jokainen lakko tulee tänne?

Ex turvasäilöläisten esiintyminen iltakoulussa ei ollut huomiota herättävää. Leinolta tuli esille joitain aatteellisesti värittyneitä kannanottoja, mutta maltillisesti. Vaasan läänin maaherrakysymyksessä Helo peräti kaipasi kenraalia maaherraksi.

Tärkeitä asioita olivat myös lämmityshalkojen puute ja siirtoväen asuttamisongelmat. Asunnot ja peltoviljelmät oli löydettävä tilanteessa, jossa kaikesta oli pulaa. Ruotsinkielisissä kunnissa siirtoväkeä erityisesti vastustettiin kun pelättiin kielipoliittisten voimasuhteitten muuttumista. - Tässä lienee yksi osa keskusteluun "Ruotsinkaunan juurista".


Sotasyyllisyyskysymys

Sotasyyllisyyskysymystä alettiin käsitellä 1944 lopulla; Zdanov oli kysellyt siitä jo lokakuussa.

Ministeri Svento osoitti laajakatseisuutta: Tahtoisin laajentaa keskustelua: Mikä on meille edullisempaa, sekö, että hoidamme itse, vai sekö, että meidät pakotetaan, kuten on monissa muissa asioissa pakotettu... - Sventon näkemys on hyvä; sitä ei ole kyetty jälkeenpäinkään kumoamaan. Kiistelty kyllä on.

Yleisluontoiseksi vaikutelmaksi tuli, että sodan jälkeen iltakouluissa keskustelu oli hieman laajempaa ja syvällisempää kuin sodan aikana.

Rumpusen ja Mannisen sodanaikaisiin dokumentteihin pohjautuva kirjarypäs on erinomainen niiden karhean todenmakuisuuden ansiosta. Ja sodan aikana kirjoitetuilla asiakirjoilla on kohtuullisen suuri uskottavuus aikalaisten tiedoista ja käsityksistä.