nylander kirjoitti: Mikä vaatteiden repäisy siitä syntyisi, jos joku saisi päähänsä Häikiötä mutatis mutandis seuraten kirjoittaa kohdehenkilöstään biografian täysin vasemmistolaisesta näkökulmasta!
Vaikea on pitää esim. Kalevi Kalemaan Sinervo-elämäkerrassa muuna kuin vasemmistolaisena. Sama koskee Matti Rinteen Kiila-historiaa. Eikä minulla suinkaan ole mitään tätä vastaan.
Sen sijaan silloin kun kirjoitetaan kirjallisuus- tai yleistä kulttuurihistoriaa, olisi syytä pyrkiä pyrkiä tasapuolisuuteen. Sen taisi parhaiten saavuttaa Kai Laitinen, joka käsitteli Sinuhen rinnalla Sinervon Viljami vaihdokasta - siis osoitti, että sodan jälkeen vallitsi erilaisia mielialoja. Koskenniemeä Laitinen toki kolhi, ihan syystä. Jokainen aika arvioi edeltäjät uudelleen. P. Mustapään (Martti Haavion) arvo ei ollut laskenut avan nousi, koska hän ei julistanut runoissaan.
Sen sijaan nykyisin vallitsee osittain yhä 70-lukulainen perintö. Matti Mäkelä kirjoittaa Pekkas-elämäkerrassaan leveäharteinen ajattelija (2002) s. 115-6: "'Karkamalainen' näkemys heijastuu yhä myös sodanjälkeisen Pekkasen aseman omituisina arvioina. Se näkyy Tehtaan varjossa -romaanin ja Isänmaan rannan nykyaevoituksessa - -
Viimeisimmässä kirjallisuushistorian yleisesityksessä (Suomen kirjallisuushistoria, osa 2) Tehtaan varjossa -romaanin sanotaan kertovan palkkatyön ongelmista, koska 'se estää modernin yksilöllistymisen. - -
- -
Suomalaisen kirjallisuuden hienoin lakkoromaani Isänmaan ranta on päässyt uudessa kirjallisuushistoriassa pelksätään kuvatekstiin, vaikka se kuvaa suomalaisen yhteiskunnan tilannetta laidasta laitaan. Seuraavalta sivulta alkaa Pentti Haanpään Noitaympyrästä kertova erillisartikkeli. Haanpään arvostus ei ole Haanpään vika, mutta jotain suhteellisuudentaja asiaan kaivattaisiin."
Minäkin pidän myhös Haanpäästyä, samoin Karkamasta joka viimeksi on tehnyt kiinnostavan Järnefelt-tutkimuksen.
Toinen esimerkki löytyy Peter von Baghin Sinisestä laulusta. Koskenniemen Saksa-yhteydet kerrotaan kuten pitääkin, mutta 70-luvun laululiikkeen ei. Asiaa tuntematon joita lienee suurin nykyisistyä alle 30-vuotiaista tai ehkä alle 40-vuotiaistakin voisi jopa luulla, että laulettiin pelkkiä rakkauslauluja ilman mitään politiikaa. No, aina on vaikeinta suhtautua sellaiseen, missä itse on ollut mukana.
Häikiöön on itse asiassa helpompi käydä kiinni, koska hän kertoo suoraan mieltymyksensä ja lainaa runsaasti itselleen epäedullista aineistoa, jonka pohjalta voi tehdä erilaisen tulkinann. Vaikenijoiden kohdalla arviointi edellyttää laajoja tietoja."
Toki kaikkein mieluiten lukee Matti Virtasen Fennomanian perillisten kaltaista kirjaa, jossa entisiä poliittisa vastustajiakin, samoin kuin vanhempaa ja nuorempaa sukupolvea, yritetään ymmärtää. Teos osoitata, että ihminen voi kehittyä - siis siinä mielessä että ei enää usko että vain me olemme oikeassa vaan ymmärtää että lopputulos syntyy ristiriidoista ja että jokainen ihminen elää omassa ajassaan.