Saksan poliittinen status liittovaltiona ei ollut toisen maailmansodan seurausta, vaan sillä oli jo tuolloin pitkä historiallinen tausta.Vetehinen kirjoitti:Hämärästi muistelen, että Yhdysvaltojen johdolla liittoutuneet laativat Saksalle uuden valtiosäännön, jossa Saksasta tuli liittovaltio ja valtiosääntö vaikeutti vallan kaappaamista. Hitlerhän kaappasi vallan.
Weimarin tasavalta oli ollut liittovaltio, jossa osavaltioillakin oli oma lainsäädäntönsä, vaikkakin valtakunnan lailla oli eksklusiivinen roolinsa keskeisissä asioissa. Itse asiassa jo Saksan keisarikunta oli ollut niin ikään liittovaltio. Presidentti Ulysses S. Grant oli jopa lähettänyt onnittelusähkeen keisari Vilhelm I:lle tämän kruunajaisten jälkeen, todeten "The union of the States of Germany into a form of government similar in many respects to that of the American Union, is an event that cannot fail to touch deeply the sympathies of the people of the United States". Aiempi, Napoleonin sotien jälkeen muodostettu Saksan liitto oli taas ollut valtioliitto, ei siis liittovaltio, mutta toki osa samaa kehitystä.
Liittoutuneiden valvonnassa laaditun perustuslain suurin ero Weimarin perustuslakiin oli federalismin vahvistaminen, ihmis- ja kansalaisoikeuksien lukeminen perusoikeuksiksi siinä missä ne aiemmin olivat olleet vain "valtion tavoitteita" ja sen lisäksi tietysti tuo mainitsemasi hätätilalakien poistaminen. Mutta muuten perustuslaissa ei ollut mitään vierasta tai uutta saksalaisille poliittisille perinteille.
Mikäli forumin lukijoina on oululaisia, he voivat valaista Japanin perustuslain taustaa tarkemmin. Oma käsitykseni on, että vaikka perustuslaki laadittiinkin amerikkalaisten toimesta, se vastasi varsin tarkoin Japanin sotaaedeltäneen perustuslaillisen demokraattipuolueen (Minseitō) alkuperäistä ohjelmaa.Vetehinen kirjoitti:Vastaavalla tavalla Yhdysvallat menetteli Japanissa. Italiasta minulla ei ole aavistustakaan oliko Yhdysvalloilla näppinsä pelissä jotenkin. Jospa joku tietää näistä tarkemmin.
Suusanallisena anekdoottina minulle on kerrottu, että Douglas MacArthurin perhetausta Wisconsinin suunnalla olisi sekin vaikuttanut Japanin perustuslakiin. Osavaltio on perinteisesti Yhdysvaltain vapaamielisimmästä päästä, ja vaikka MacArthur tunnettiinkin umpikonservatiivina, hänessä oli tiettyä poliittista pragmaattisuutta, eräänä esimerkkinä hänen Filippiineillä oleillessaan esittämänsä kommentti "If I had to work in those goddam sugar fields, I would be a Communist too".
Kiinnostava eroavaisuus Saksan ja Japanin sodanjälkeisissä perustuslaeissa on muuten niiden asenne kuolemantuomioon. Japani on säilyttänyt kuolemantuomion, ja myrkkyruiske on maan oikeusjärjestelmässä käypä rangaistus vielä tätä nykyä. Saksassa se sen sijaan poistettiin vuonna 1948, siitäkin huolimatta että mielipidetiedustelujen mukaan 77% läntisten miehitysalueiden kansalaisista kannatti kuolemantuomiota. Erikoisen lisäyksen kuolemantuomion hylkäämisestä teki muuan Hans-Christoph Seebohm, joka oli päässyt perustuslakia säätävään kokoukseen erään "Saksalaisena puolueena" (Deutsche Partei) tunnetun hyvin pienen oikeistoryhmän edustajana. Kuten oheinen artikkeli mainitsee, Seebohmin motiivit eivät suinkaan olleet yleismaailmallisen humaanit, vaan hän halusi ainoastaan pelastaa teloituslistalla vielä olleet sotarikoksista tuomitut natsit kuolemalta...
Italialaiset säätivät vuoden 1948 tasavaltaisen perustuslakinsa tietääkseni täysin itse.
(Tämä ei enää varsinaisesti liity Koskenniemeen, joten ylläpito avatkoon uuden ketjun mikäli niin haluaa.)
Cheers,
J. J.